» Palaute

Historiaprojekti
Katso lisätietoja historiaprojektin kuvaus -sivulta
  virtualpilots.fi
In English 
 | sunnuntai, 20.04.2014 
 Artikkelit» Kirjaudu sisään 

Kotisivu | Artikkelit | Kuvareportaasit | ripon

Ripon esille Vesivehmaalla

Suomenkielinen pääartikkeli englanninkielisen intron jälkeen.
Last update / viimeisin päivitys: 25.05.2006

Virtuaalilentäjät ry.

Virtuaalilentäjät ry.
Profiili: Jouni "Jones" Rönkkö

In English: Lahti Historical Aviation Guild has worked hard to preserve the world's only existing Blackburn Ripon airplane, and presented the overhauled plane in the opening ceremony of Päijät-Häme Aviation Museum (Päijät-Hämeen Ilmailumuseo) on 19.05.2006.

The plane is not restored, more like overhauled, cleaned and put together. The wings had been removed from the plane, when it was retired from Finnish Air Force service in 1945. The plane was first stored at Lahti Skiing Stadium, with other retired planes, until those were finally sent to a hangar at Vesivehmaa airfield (which was a training base during World War II). The planes have been in the same hangar from 1947. In 1962 Lahti Historical Aviation Guild was founded to take care of the hangar and its rare contents as the hangar and the planes had been in danger of destruction a few times. While the guild has not had resources for full restoration of their planes, the "airplane collection hangar" has now gained a full aviation museum status, with the Ripon receiving an overhaul for the museum opening. While the plane has not suffered much from the past decades, it hadn't been maintained either, just sitting in the hangar corner for almost 60 years. Yet it was still quite intact with only the cockpit stripped bare, with other wear and tear showing in the fuselage and wings. Overall the plane is in good condition, but even then the overhaul lasted from summer-autumm 2005 to spring 2006, until the museum opening. The overhaul was done by the museum volunteer staff. The museum plans to give the Ripon a full restoration in the future, but the work will not be done in the small space of the museum hangar.

In total, Finnish Air Force had 26 Blackburn Ripon airplanes, one bought from Britain and the remaining 25 built by State Aircraft Factory between 1930-1934. Ripons flew combat missions in Winter War and Continuation War, flying for example bombing, reconnaissance and anti-submarine missions. Last flight by a Ripon was flown on 16th Febryary 1945.
Mr. Erkki Palosuo flew Ripons during the Winter War. You can read a short article about those times here: Erkki Palosuo Recalls Winter War In Vuosaari.

This specific airplane, RI-140, is from the II-series built by the State Aircraft Factory in Finland, and was delivered to MeriLentoLaivue squadron on 12.11.1931. Its history includes a forced landing on 1.11.1941. It was repaired and continued to fly maritime patrols until it was passed to the Airforce Depot 31.8.1943 because its poor condition. The plane was struck off on 20.9.1943, with 1261 hours 30 minutes flight time.

Lahti Historical Aviation Guild tells that the plane was selected as the main attraction and overhaul because it is extremerely rare type in the whole world, yet there are still material to be found about it. Many more famous planes have been researched thoroughly, but from Ripon we can still find new things, new materials. "Now we can get a 'new' plane to Finnish and world's aviation history, with many interesting things to be learned", tells the guild chairman Hannu Riihelä.

Interested foreign aviation press can contact the author using the feedback button for more information and print quality photographs.
- Jukka O. Kauppinen

Suomeksi:

Vuonna 1962 perustetun Lahden Ilmasillan ylläpitämä museohalli Vesivehmaan historiallisella lentokentällä muuttuu vuonna 2006 aidoksi ilmailumuseoksi. Päijät-Hämeen Ilmailumuseon 19.5.2006 tapahtuvan avaamisen kunniaksi Ilmasilta on urakoinut museon upean Ripon-koneen parissa ja tuo sen avajaisten yhteydessä suuren yleisön tutkittavaksi.

Ripon on koko nimeltään Blackburn Ripon, brittiläisen Blackburn-tehtaan suunnittelema kaksitaso, joka lensi ensilentonsa jo vuonna 1928. Kone suunniteltiin tukialuksilta toimivaksi torpedo- ja tiedustelukoneeksi. Konetyyppiä ostettiin yksi kappale Britanniasta ja valmistettiin lisenssillä 25 1930-1934 välisenä aikana, eli Suomessa niitä oli käytössä kaikkiaan 26.

Sota-aikaisesta palveluksestaan koneet ovat jääneet erityisesti mieleen LentoLaivue 6 / Merilentolaivue / Erillinen LentoLaivue -yksikön riveissä suorittamastaan palveluksesta, mutta Riponit lensivät ahkerasti jotakuinkin joka ikisen suomalaisen lentolaivueen riveissä niin sota- kuin yhteyskoneena niin talvi- kuin jatkosodassa.

Kaikista valmistetuista Riponeista on kuitenkin säilynyt yksi ainoa kappale. Se on Vesivehmaalla, Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa.

Uuden museon vetonaula

Ripon-konetta ei varsinaisesti entisöidä, vaan lähinnä kunnostetaan ja kootaan uuden ilmailumuseon avajaisten juhlistamiseksi.

"Meillä on osat siinä määrin olemassa, että saamme sen koottua putsattuna hahmoonsa sellaisenaan. Kuvistakin näkee, että rätit retkottaa parista paikkaa. Niille teemme jotain pientä kosmetiikkaa Olemme määritelleet toimet niin, ettei niillä missään tapauksessa aiheuteta haittaa tai vahinkoa tulevina vuosina tehtävälle jonkinasteiselle kunnostamiselle", kertoo Lahden Ilmasillan puheenjohtaja Hannu Riihelä.

Urakassa on hyödynnetty muun muassa Keski-Suomen Ilmailumuseon tietotaitoa, jotta työ on osattu tehdä oikein eikä siinä vähimmässäkään määrin hankaloiteta myöhempää todellista entisöintiurakkaa. Töitä on tehty koko talvi, kiihtyvässä määrin kevättä kohden.

Entä miksi Riponia on näin kunnostettu?

"Olemme tajunneet että hahmoonsa laitettuna se on nykykunnossakin ainutlaatuisuudessaan arvokas ja huomionarvoinen lisä maamme museokoneisiin. Ja lähivuosiin parasta mitä koneelle on tehtävissä."

"Koneesta saa suurella työllä hienon näyttelyesineen puhdistamalla ja asettamalla laite esille siinä kunnossa kuin se nyt on, peittäen vain nyt pahimmin repsottavat päällysteet."

Vielä edellisvuonna Vesivehmaan museohalli oli aivan tupaten täynnä koneita ja tarvikkeita. Hyvä kun seassa mahtui edes kulkemaan. Ja kaikki ilmailuhistoriallisesti arvokasta tavaraa. Niinpä museon avajaisia varten paikkoja piti siivota ja järjestellä. Jos museo tuntuu nyt ahtaalta, niin ajatelkaapa että nythän se on aiempaan verrattuna melkeinpä avara. Eri koneiden siipiä oli pinoissa ja lomittain, arvokkaita osia laatikkokaupalla nurkissa ja niin edelleen.

Paikkoja järjesteltiin ottamalla käyttöön Ilmasillan hallinnassa oleva 1940 rakennettu Brewsterin huoltokorsu, joka sekin on ainutlaatuinen lajissaan. Kaikki säilytykseen sopiva, vähemmän esittelykelpoinen tavara siirrettiin sinne talteen. Sen jälkeen koneita vielä järjesteltiin uusiksi ja niinpä vain Ripon saatiin kokonaisena esille - ja koneiden lomaan vielä reititkin museoon tutustumista varten.

Riponin jälkeen museo jatkaa jo aloitettulla linjalla. Suunnitelmissa on uusien koneiden kokoaminen näytille, kuten tänään esillä on Ripon, Aero Jupiter ja Kassel 13. Myös koneiden osista ja muista sekalaisista osista kootaan ajan kanssa havainnollisempia nähtävyyksiä.


Lahden Ilmasillan puheenjohtaja Hannu Riihelä Riponin kera.
The chairman of Lahti Historical Aviation Guild, Hannu Riihelä, with the Ripon.
Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry.
Riponia kunnostetaan talvella 2005-2006.
The Ripon being overhauled during winter 2005-2006.

Ripon on Suomessakin hyvin tunnettu konetyyppi, vaikkakaan ei niinkään sotakoneena tekemistään suorituksista tai kyvykkyydestään. Ripon oli jo talvisodassa hidas ja vanhentunut, mutta silti sitä käytettiin tiedustelu-, pommitus- ja valvontalentoihin. Konetta käytettiin laajalti myös yhteyskoneena, jossa muodossa se tuli tutuksi monille lentäjille.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että Ripon on maailmanlaajuisestikin äärimmäisen harvinainen konetyyppi. Lahden kone on ainut koko maailmassa säilynyt tyyppinsä edustaja, mutta siitä on yhä saatavissa ja kerättävissä materiaalia. Monet tunnetummat ja sotakoneina mainetta keränneet koneet on jo ehditty tutkia varsin kattavasti, ja niiden kunnostukseen on käytetty aikaa ja energiaa. On siten jo korkea aika, että maailman viimeiseen Riponiinkin kiinnitetään huomiota.

Ja saammehan samalla Suomen ja koko maailmankin ilmailuhistoriaan "uuden" koneen, josta voi paljastua paljon "uutta" ja harvinaista tietoa, jota ei ole vielä kauttaaltaan pureskeltu.

Ripon on ulkoisesti ehjä, vaikkakin ajan mittaan kärsinyt. Ohjaamot ovat tosin tyhjät, sillä osat on poistettu joskus aikaisemmin. Kone tuotiin aikoinaan jostain, todennäköisesti Tampereelta, rautateitse muiden Vesivehmaalle säilöön kerättyjen koneiden kanssa. Koneet sijoitettiin alkuun Lahden Hiihtostadionille odottamaan lopullista varastointipaikkaa. Siellä koneet olivat jonkin aikaa ulkosalla. Eikös joku vasemmalle kallellaan oleva "isänmaanystävä" ehtinyt havaita, että koneissa on hakaristejä ja valitti Valvontakomissiolle. Valvontakomission käskystä hakaristit pensselöitiin yli. Ripon kuljetettiin sittemmin hiihtostadionilta Vesivehmaalle pyörillään, kannus kuorma-auton lavalla. Niipä kone on ollut nykyisessä sijoituspaikassaan vuodesta 1947 lähtien.

Koneen kunnostamisen parissa on työskennellyt siinä puolisen tusinaa aktiivia, sekä muita avustajia päälle. Monet Ilmasillan aktiiveista ovat Ilmavoimien nykyistä tai entistä henkilöstöä.

"Entisöinnin lähtötilanne näytti hienolta", kertoo Hannu Riihelä. "Meillä seisoi moottorilla varustettu runko laskutelineillään ja seinällä potkuri. Siivet olivat tallessa muiden siipien joukossa. Lisäksi koneeseen kuului kaksi vuonna -43 pakattua puulaatikkoa, jotka näyttivät sisältävän kaikki streevat (struts) ja lamellit (flying wires). Lähtötilanne olisi siis perin rohkaiseva."

Kone oli kohtuullisessa kunnossa, mutta kangasta oli revennyt ja revitty. Mittarit oli riisuttu jo koneen purkuvaiheessa. Hieno Riponin ohjauspyörä kin oli mennyt matkoihinsa. Muistitiedon mukaan ohjauspyörä on nähty sitemmin kylällä lasten kelkassa. Pienenä detaljina koneen renkaat oli vaihdettu rungon siirtoa varten kuormaajan sisäkumeihin, sillä ne pitivät ilmaa paremmin.

"Katsoimme nimenomaan, että koneen kunto on riittävän hyvä Lahden Ilmasillan toiminnalle, eli konevanhusten säilyttämiselle. Koneen kokoamalla saisimme sen arvoiseensa kuntoon. Tiedostimme kuitenkin myös sen, että varsinainen entisöinti on vielä kaukana", Riihelä kertoo.

Urakassa tuli kuitenkin vastaan kaikenlaisia haasteita. Kone oli samassa hallissa vuosikymmenet ja alun toistakymmentä vuotta käytännössä ilman minkäänlaista valvontaa tai huolenpitoa. Niinpä sen kokoamisessa tulikin vastaan erilaisia ongelmia, kun esimerkiksi kaikkia osia ei enää löytynytkään. Huimin yllätys tuli vastaan kun koneen siipiä ruvettiin asentamaan paikoilleen. Osia oli kerätty esille pitkin kevättä ja kaikki tarvittavat osat tuntuivat löytyvän, ei siis muuta kuin talkooväki ja nosturi paikalle. Mutta jokin ei sitten oikein täsmännytkään. Keskiyläsiiven streevat olivat sovitettaessa jotakuinkin oikean mittaiset massiiviseen yläsiipi-tankkiyhdistelmään. Lamellejakin on mutta ne vaikuttivät vähän pitkiltä. Ovatko streevojen kiinnitykset mahdollisesti erilaisia, vai mikä oikein mättää kun siivet eivät istukaan paikoilleen?

Asennusaamuna porukalle valkeni: streevat olivat kellukkeasennukseen ja lamellit muualta siivistöstä siipien taaksekääntöä varten. Ja aivan liian pitkiä normaaliasennukseen. Mikä avuksi? Jos ei ratkaisua löydy, ei konekaan ole määräpäivänä koossa. Talkoissamme oli mukana lähistöllä asuva jo eläkkeelle vetäytynyt kyläseppä Matti Nikki. Ilmasiltalaiset tuumivatkin, että saisikos koneeseen tehtyä teräsputkista teleskooppiset streevat, ohjaamon etupuolella sijaitsevat siipituet? Niinpä seuraavana aamuna nostettiin keskisiipi miesvoimin katolta käsin, minkä jälkeen Vesivehmaa-malliset streevat uitettiin paikoillaan. Sekaan lyötiin vielä pari lamellia pitämään yhdistelmä jäykkänä. Näin päästiin mahdottoman yli. Yläsiivet olivat paikoillaan ja omien tuotteiden pituudet sopivat. Tuet olivat kuitenkin siinä määrin karun näköiset, että niille tehtiin vielä alkuperäisen näköisiksi muotoillut alumiinilevysuojat. Nämä maalattiin muuhun koneeseen sopivimmalla maalilla, joskin eräskin urakkaan osallistunut vitsaili että "kyllä maalikartaston kanssa liikkuvat pienoismallirakentajat huomaavat, että nyt ei maalipinta mätsää."

Tässä vaiheessa urakoisijat saivatkin todeta, että koneeseen oli ollut melkein kaikki streevat ja lamellit, jopa kaikki kellukestreevat. Mutta vain melkein. Yksi puulaatikko puuttui ja sen myötä kaikki neljä keskisiipistreevaa, 10 lamellia plus koko joukko pultteja ynnä muuta helaa.

Kokoamisessa saatiin myös käyttää mielikuvitusta, kun selvitettiin mikä puretun koneen osista liitetäänkään mihin ja miten. Ohjekirjoja kun ei ollut saatavilla, vaikka tietoa etsittiinkin suurempien museoiden arkistoista ja muista lähteistä. Riponistit arvioivatkin, että kyllä se nyt oikealta ja hyvältä näyttää. Konetta kelpaa nyt esitellä suurelle yleisölle ja muiden projektiensa ohessa museon ja Ilmasillan väki jatkaa Riponien tutkimista, jotta aikanaan kunnollisen entisöintiurakan yhteydessä tiedetään viilata kaikki kohdalleen.

Kuten mainittu, Keski-Suomen Ilmailumuseon tietotaitoa oli hyödynnettu koneen kunnostamissa, ettei sille tehtäisi vahingossakaan mitään tulevia entijöintejä vaikeuttavaa. Omia patenttiratkaisuja tuli siis välttää. Kuten myös pop-niittejä, dacronia ja tai reikien peittämistä tai maalaamista. Jopa voimakas pesu oli kieltolista. Urakan myötä ratkaisu todettiin oikeaksi. Väriä liukeni kokeiltaessa jo pesuaineeseen. "Puhdistimme likaa ja pölyä kostealla rievulla kevyesti useaan kertaan, lika on todella kovassa. Yllätyksenä tuli, että paikoitellen kangas oli aivan hämähäkinseittiä. Mitään pingoitusta ei voinut yrittää, kangas repesi heti", Riihelä kertoo.

Lentokuntoista Riponista ei siten tulisi yrittämälläkään. Puuosat ovat hylkyjä ja jos puuaineksen lujuus jonkin ihmeen kautta riittäisikin, niin kaikki liima on murentunut. Osien niputus uudelleen on käytännössä mahdotonta. Metalliosat ovat paremmassa kunnossa, eivätkä ilmeisesti syöpyneet. Esimerkiksi lamellit olivat paksussa rasvassa ja päätteet kiertyivät heti helposti. Riihelän mukaan ne ovat silti lähinnä mallikappaleita uusia varten. Kone on aikanaan purettu lekaa säästämättä - aikaa ja vaivaa varmaan säästyi, mutta jälki on tänään sen mukaista. Koneen kunto ei salli riskittä edes liikuttelua ulos.

Alkujaan Riponin rakentaminen kesti 17 000 työtuntia. Tänään helpoin tapa, replikan rakentaminen, vaatisi 25 000 tuntia plus tekniikan.

Tietoa myös veteraaneilta

Ripon-koneen kunnostusurakan yhteydessä on myös haastateltu Riponilla lentäneitä veteraaneja.

Muun muassa eversti Jussi Laakso kertoi tarinan alasampumisestaan talvisodassa. Tuolloinen luutnantti kertoi hieman eri tavoin kuin mitä kirjallisuudessa on kuvattu. Koneena oli RI-143, 1/LLv 16. 6.12.39 lähti tiedustelulennolle matalalla rajan taakse. Paikassa, missä ei vihollista pitänyt olla , lensivät keskelle mieslukuista vihollisosastoa. Kiivas käsiasetulitus sytytti yläsiiven tankin tuleen. Tulen levitessä alaspäin ohjaaja ltm V. Törhönen teki pakkolaskun suolle Ägläjärvellä. Tulen edetessä runkoon oli Törhösellä vaikeuksia ulospääsyssä ja hän saikin merkittäviä palovammoja. Laakso hyppäsi takatoosasta ulos eikä kiireessä huomioinut koneen pystyhköä asentoa suossa. Riponin mitoilla hypylle tuli korkeuttakin ja pudotessaan hän menikin molemmin saappain alasiiven läpi, josta oli kuulemma kiire ja vaivalloista irtautua palon edetessä rivakasti.

Miehet joutuivat sotavankeuteen josta he vapautuivat alkuvuodesta 1940. Jussi Laakso kertoi että yllätys vihollisen kanssa oli molemminpuolinen, mutta "ei siitä mihinkään ehtinyt karkuun, keskeltä vihollisjoukkoa." Mikä sinänsä kertoo karua kieltään Riponin käyttökelpoisuudesta sotakoneena.

Laakso kertoi myös tarinan Kauhavalta, kun harjoituslennolle mukaan lähti -ei-lentävä upseeri. Tulipa keikalla vedettyä silmukkakin. Laskun jälkeen tähystämön mies kävi huutamaan ohjaajalle "minä tapan sinut". Kävi ilmi ettei matkustaja ollut kiinni turvavaljaissa, itse asiassa koko valjaita ei löytynyt koneesta.

"Hyvä oli Ripon lentää" kertoili virkeä yli 90-vuotias eversti

Silloinen vänrikki Erkki Palosuo puolestaan kertoi lennosta Viron rannikolle 22.12.39, jossa he pääsivät karkuun pilveen vetämällä kahta I-153:a . Raportoituaan kookkaasta laivasta Paldiskin lähellä komensi heitä komentava maavoimien jääkäriupseeri heidät viistokuvaamaan laivan 200 metrin etäisyydeltä heti seuraavana päivänä. Majapaikassa Vuosaaressa koordinaattorina toimiva ilmavoimien upseeri totesi, että sovittua lentojärjestystä noudatetaan ja lennon suorittaa seuraava miehistö. Tunnelma oli raskas kun tiedettiin kuinka mahdottoman tehtävän asiantuntematon esimies on heille määrännyt. RI-155 ammuttin alas 23.12.39 lähellä Paldiskin tukikohtaa. Ohjaaja kers K. Söderholm sai surmansa ja vänr E. Huhanantti hyppäsi laskuvarjolla, mutta ammuttiin siihen.

Virtuaalilentäjät ry.
Hannu Riihelä (Lahden Ilmasilta), Jussi Laakso ja Olli Väisänen (Tampereen Ilmasilta).
Virtuaalilentäjät ry.
Hannu Riihelä (Lahden Ilmasilta) ja Erkki Palosuo.

Riponin tai muiden Vesivehmaan koneiden säilyminen nykypäivään ei ole ollut aivan itsestäänselvää. Suomessa romutettiin sodan jälkeen valtavat määrät arvokkaita lentokoneita, eikä niiden arvostelut ollut myöhemminkään kummoinen. Alkuaikoina oli paikallisessa varuskunnassa tehty esitys, että lentokoneromut työnnettäisiin viereiseen suppaan, poltetaan ja peitetään hiekalla. Näin lentokonehallista olisi saatu säilytystilaa vapaaksi. Lahden Ilmasilta perustettiin osittain tämän tapauksen johdosta varmistamaan, ettei näin käy. Vielä 1990-luvulla esitettiin hallin tyhjentämistä koneista Saksasta ostettujen ex-DDR:n panssarivaunujen säilytystä varten.

Alkujaan varastoituna oli 27 konetta. Tänään Lahden Ilmasillan tehtävä on säilyttää, suojella ja ylläpitää näitä lentokoneita.

Koneen historia

RI-140-koneen historiasta ja Ripon-koneista ylipäätään löytyy tietoa muun muassa teoksesta Meritoimintakoneet (Suomen Ilmavoimien historia 15, Keskinen, Stenman, Niska). Teoksessa on myös värisilhuettipiirros RI-140:stä sekä kaikkien Ripon-yksilöiden tarina. Myös Jukka Raunion Valtion Lentokonetehtaan alkuvuodet –teoksessa on oma lukunsa Ripon-koneista.

RI-140-historian tiivistelmä.

Valmistettu Suomessa, II-sarja.
Luovutettiin MeriLentoLaivueelle 12.11.31.
Palvelullut useissa yksiköissä.
Luovutettiin peruskorjauksesta 1.10.1941 LeLv 28:lle.
1.11.1941 eksyi pimeässä ja laski pellolle Äänislinnan läheisyydessä mennen ympäri. Alik M.Siren säilyi vammoitta.
Kone korjattiin. 4/LeLv 6 luovutti koneen varikolle 31.8.1943 huonon kunnon vuoksi.
Poistettu 20.9.43.
Lentoaika 1261h 30 min .

Pikkudeltaljeja Riponista:

- Riponin solakot yläsiivessä on kytketty mielenkiintoisesti. Alapinnalla kulkee putki/tanko siivekkeeseen  ja siiveke alhaalla on solakko auki. Tämä estää yläsiiven sakkauksen kaarrossa, mutta saattaa toimia myös ohjainvoimien keventäjänä solakon "honaistessa" itsensä ulos kun sitä raotetaan.

Kuvia Riponista museohallissa/kunnostuksessa:

Kuvia kunnostusvaiheesta 2005 syksy - 2006 kevät:

In English: Ripon plane during the preservation and overhaul process from autumm 2005 to spring 2006.

Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry.

Kuvia kunnostusvaiheesta 2006 keväällä:

In English: photos during the overhaul of the Ripon, during spring 2006.

Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry.

Ripon Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa

In English: Ripon today at Päijät-Häme Aviation Museum.

Kuvia koneen sisäpuolelta, ohjaajan penkin alta.

In English: photos from inside the fuselage, under the pilot seat.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy ohjaajan edessä oleva säiliö, ehkä polttoainetankki? Toisessa ohjaussauva.
In English: first picture shows the fuel tank located in front of the pilot, second is upwards showing the stick.

Kuvia ohjaajan alapuolelta takatoosaan, tähystäjän paikalle. Kuvissa erottuu hyvin avattava pohjaluukku tähystäjäkonekiväärin rengas ja ylipäätään takatoosan huomattava tilavuus.
Siellä onkin kuljetettu paljon erilaista tavaraa, aina hirvenlihalaatikoista Brewsterin moottoriin, suksiin ja neljän hengen korttiseurueeseen.
In English: photos taken towards the rear fuselage, from under the pilot seat. You can see the very roomy rear position, gunner's ring.
Plenty of different cargo has been transferred here, from boxes of moose meat to a Brewster engine and four men playing cards.

Ripon-muistomerkki:

17.10.2003 paljastettiin Helsingissä Ullaksen puistossa muistomerkki LentoLaivue 36:n talvisodassa operoineiden lentäjien muistoksi.

In English: a plaque for the LentoLaivue 36 was erected at Helsinki on 17.10.2003. LentoLaivue 36 flew Ripon planes during Winter War on reconnaissance and anti-submarine missions.

Virtuaalilentäjät ry. Virtuaalilentäjät ry.

Lisätietoja Riponista:

Päijät-Hämeen Ilmailumuseo

Riponit Ilmavoimissa
Blackburn Ripon, Wikipedia
Blackburn Ripon, Naval Aircraft

Ripon eri artikkeleissa:
Erkki Palosuo - Sotalentäjä Muistelee Talvisota-aikaa Vuosaaressa
Riponien merkinnät
Eräs Yölento
Kuva Riponin pommitähtäimestä (oikeanpuoleinen)
Talvisodan ilmatoiminta Ilomantsissa
Vuosaaressa monta aluetta
Vuosaaren historiaa, Ripon-muistomerkki
Meririntama kesti Kotkassa
Meritoimintakoneet-kirja
Suomen Ilmavoimien Historia 5 - LentoRykmentti 5

Teksti: Jukka O. Kauppinen, perustuen paljolti Hannu Riihelän sähköposteihin
Ripon-kuvat: Hannu Riihelä / Lahden Ilmasilta
Lentolaivue 36 -muistomerkin kuvat: Vuosaari.info
Ripon-profiilikuva: Jouni "Jones" Rönkkö

Viimeksi muokattu: 2006-06-12 23:53