» Palaute

Historiaprojekti
Katso lisätietoja historiaprojektin kuvaus -sivulta
  virtualpilots.fi
In English 
 | lauantai, 20.10.2018 
 Sotahistoriaa» Kirjaudu sisään 

Kotisivu | Sotahistoriaa | WW2History-ErkkiPalosuo-Vuosaari.html
  
Erkki Palosuo - Sotalentäjä Muistelee Talvisota-aikaa Vuosaaressa

Pikahakemisto:
[ Sotalentäjä muistelee talvisota-aikaa Vuosaaressa | Saatesanat ]


Artikkeli ilmestynyt alunperin Vuosaari-lehdessä 25.10.2000.
Kirjoittaja: Eero Honkanen
Julkaistu Virtuaalilentäjät ry:n sivuilla lehden päätoimittaja E. Honkasen ja Erkki Palosuon luvalla.
Erityiskiitokset Lauri Volaselle julkaisuluvan pyytämisestä ja artikkelin toimittamisesta.

Artikkelissa haastatellaan Erkki Palosuota, Suomen lentomerkki numero 472, joka toimi sotalentäjänä jo talvisodassa. Jatkosodan aikana Palo lensi SB-2-pommikoneella LentoLaivue 6:ssa upottaen useamman neuvosto-sukellusveneen sekä 1944 PLeLv 42:ssa Blenheimejä lentueenpäällikkönä.


Sotalentäjä muistelee talvisota-aikaa Vuosaaressa

Erkki Palosuo. Kuva: Vuosaari-lehti & Eero Honkanen, 2000. Alkuvuoden numeroissa kerroimme Vuosaaressa talvisodan aikaan 1939-40 sijainneesta lentotukikohdasta ja sen muistoksi puuhattavasta muistomerkistä. Millaista oli elämä Vuosaaren tukikohdassa, millaisia miehiä olivat talvisodan lentäjät - siitä kertoo tässä jutussa yksi heistä, Erkki Palosuo, Ripon-tiedustelukoneen lentäjä ja tähystäjä.

Erkki Palosuon, 88 (vuonna 2000), askel on keveä ja muisti pelaa hyvin. Muistin tukena ovat myös tarkat muistiinpanot, lentopäiväkirjat, joista selviävät kaikki lennot kellonaikoineen ja päivämäärineen. Palosuo muistelee sotilasuransa alkuaikoja:

Koneet suojaan Kallvikiin

- Vuonna -35 astuin palvelukseen Viipurissa. Kävin ensin tykistö-RUK:n ja sitten ilmaRUK:n ja päälle vielä kadettikoulun.
Sotaan lähdin vänrikkinä lentolaivue 36:ssa. Lokakuussa -39 Santahaminassa sijainneita Blackburn Ripon -tiedustelukoneita siirreltiin Vuosaaren Kallvikiin yöksi suojaan. Marraskuussa, suuren salaperäisyyden vallitessa siirtyivät mekaanikot, lentäjät esikuntineen Vuosaareen.
- Määränpää oli meiltä salattu niin hyvin, että esikunta oli yöllä marssimassa jo kohti Porvoota, ennen kuin heidät saatiin ohjattua Vuosaareen. Perillä porukka oli vasta aamuyöstä, nauraa Palosuo.
- Pian siirron jälkeen, heti sodan alussa, pyyhälsi 9 neuvostopommittajaa yli Kallvikin pommittamaan Santahaminan tukikohtaa. Onneksi koneemme olivat hyvin suojatut ja tuhoilta Vuosaaressa vältyttiin. Tehtävänämme oli tiedustella merialuetta aina Saarenmaalta Suomenlahden pohjukkaan asti.

Avokoneessa piti olla turkikset päällä

Millainen lennettävä Blackburn Ripon -kone oli?
-Riponit olivat vanhoja, hitaita ja kömpelöitä lennettäviä, vähän oli kuin olisi kylpyammeessa istunut, hekottelee Palosuo.
- Mutta ne olivat turvallisia ja helppolentoisia. Koneet olivat avokoneita, joten kaikki mahdolliset turkikset piti vetää päälle, jottei olisi jäätynyt. Tähystäjän varusteina olivat kiikarit. Ja miesten kommunikointivälineenä toimi puhetorvi.
- Selkään. tai päähän koputtelemalla annettiin myös merkkejä.
- Esimerkiksi kopautus päähän tarkoitti: Vedä alas!

Ensimmäinen lento oli jäädä viimeiseksi

Erkki Palosuo. Kuva: Vuosaari-lehti & Eero Honkanen, 2000.
Riponillä lentäminen oli vähän kuin olisi kylpyammeessa istunut.
Heti ensimmäisellä lennolla koneeni sai tehtäväksi Paldiskin sataman tiedustelemisen - päiväsaikaan! Ohjaajana toimi lentomestari Turkka. Vastatuulessa koneemme nopeus oli pudonnut jo sataseen ja sataman suulla ollut sotalaiva rupesi kiivaasti ampumaan meitä. Halusin kuitenkin päästä vielä lähemmäs, koska tehtävä oli kesken. Samassa Turkka rupesi vetämään konetta ylös.
- Syy selvisi minullekin kun näin kaksi Tsaikka-hävittäjää vierellämme. Viime hetkellä pääsimme pilven suojiin ja onnellisesti kotiin.
- Tästä viisastumatta seuraava lentokin lähettiin samoihin tehtäviin päivälentona. Koneen miehistö aavisti tulevan kohtalonsa, pudotuksen, ja tämän jälkeen Riponeilla lennettiin vain yölentoja.

Vuosaaressa olimme "herran kukkarossa"

- Joulukuun alussa -39 lensimme "surkuhupaisan" lennon Ahvenanmaalle. Maarianhaminassa oma ilmatorjunta yritti tiputtaa meidät ja jäljessä tulleet koneet joutuivat Hiittisissä oman laivaston tulitukseen, kertoo Palosuo. Koneet siirrettiin jo joulukuussa Malmille ja niihin asennettiin kellukkeiden tilalle pyörät. Majoituksemme jäi kuitenkin Vuosaareen sodan loppuun asti. Täällä olimme kuin herran kukkarossa. Meillä oli omat kokit ja ruokailimme Sasekan tehtaan ruokalassa.
- Huvila, johon olimme majoittuneet, oli tosi kylmä, lämmityskulut olivatkin sodan loputtua mahtavat.
- Aikaa tapettiin korttia pelaamalla englantiakin opiskeltiin.
- Kirkkaalla ilmalla uskalsi meren jäällä hiihdellä, ei näet tarvinnut pelätä pommituksia. Kun tuli lentokeikka, meidät haettiin autoilla Vuosaaresta ihan kuin isommatkin herrat! Mutkitteleva tie (Kallvikintie) vei läpi metsäisen Vuosaaren Malmille.

Erkki Palosuo. Kuva: Vuosaari-lehti & Eero Honkanen, 2000. Majoitustilat piti laittaa samanlaiseen kuntoon kuin ne olivat sodan alettuakin olleet.
- Yläkerrasta suurella vaivalla köysillä parvekkeelta alas laskemamme jättiläismäinen kaappikin nostettiin takaisin tusinan miehen voimin.
- Talon omistaja, vanha täti oli kuitenkin saada kohtauksen kun näki, että olimme vinssanneet kaapin takasin. Minä kun luulin pääseväni kaapista eroon, voivotti täti! Kaappia emme kyllä alas enää hinanneet, taitaa olla siellä vieläkin, naureskelee Erkki Palosuo.

Jatkosotakin sujui häneltä lentohommissa Ensin venäläisillä SB-sotasaaliskoneilla torjuttiin sukellusveneitäkin tuloksellisesti ja myöhemmin hän osallistui vielä Lapin sotaan Blenheim-koneilla. Jatkosodan seikkailut ilmatorjuntatulessa ja ilmataisteluissa olisivatkin jo toisen jutun aihe. Palosuon sotaretki päättyi kapteenina ja lentueen päällikkönä.

Armeija-aikaan alkaneet opinnot johtivat lopulta geofysiikan professuuriin yliopistolle ja Merentutkimuslaitoksen osastonjohtajaksi.

Tutut paikat löytyivät Vuosaaresta

Heitän teräväpäisen teräsvaarin kotiin Töölöön. Ajamme Kallahden kautta.
-Tuossahan se meidän ruokalamme oli, osoittaa Palosuo nykyistä kerhotalo Sasekaa. Ja tuohan on se meidän majapaikka, huudahtaa Palosuo Kallahden Kesärannan nähdessään.

Ennen Töölöä kysyn vielä, pelottiko koskaan?
-Ei, eihän se ollut sen kummempaa kuin tämä autolla ajokaan.
-Välillä köröteltiin suoraan ja välillä piti vähän mutkitella!


Saatesanat

Artikkeli ilmestynyt alunperin Vuosaari-lehdessä 25.10.2000.
Julkaistu Virtuaalilentäjät ry:n sivuilla lehden päätoimittaja E. Honkasen ja Erkki Palosuon luvalla.
Copyright Eero Honkanen & Vuosaari-lehti 2000.

 

  

Viimeksi muokattu: 2004-03-21 18:33