Lehdistötiedote

Julkaisuvapaa välittömästi

 

Virtuaalilentäjät ry järjesti 3.12 ja 4.12.2005 esitelmätilaisuudet Tikkakoskella ja Vantaalla, Keski-Suomen Ilmailumuseon ja Suomen Ilmailumuseon kanssa, jossa kerrottiin ensimmäistä kertaa niin Suomessa kuin ylipäätään maailmalla kuinka vuonna 1942 alasammutun suomalaisen hävittäjäkoneen, Lauri Pekurin ohjaaman BW-372 Brewsterin, tarina jatkui sodan jälkeen.

 

Esitelmätilaisuudessa koneen etsinnöistä, löytämisestä, nostosta ja sen jälkeisestä tapahtumista kertoivat etsinnät alkuunsaattaneen Brewster-hävittäjälentäjä, hovioikeuden presidentti Heimo Lammen tytär Marja Lampi, sekä koneen nostanut Vladimir Prytkov.

 

Esitelmässä kerrottua etsinnöistä ja nostosta:

 

Kesällä 1998 löydettiin Venäjän Karjalasta toisen maailmansodan aikainen suomalaishävittäjä mallia Brewster B-239. Lauri Pekurin lentämä BW-372 ammuttiin alas ilmataistelussa 25.6.1942. Löytynyt kone on ainoa tyyppiään maailmassa.

Koneen etsinnät oli kuitenkin käynnistetty jo 1992, kun Yhdysvaltoihin muuttanut suomalainen sotalentäjä Veikko Sarakontu, nyt Vic Sargon niminen, vieraili Suomessa koulutoverinsa Antti Eisalon luona. Eisalo oli naapuri Brewster-lentäjä Heimo Lammen kanssa. Sargon ja Lampi haaveilivat Brewster-koneen löytämisestä ja saannista näytteille ilmailumuseoon.

Vic Sargon tiesi Yhdysvaltain Merivoimien ilmailumuseon Pensacolassa olevan kiinnostunut ja järjesti yhteydet.

Vuonna 1994 museo sai hankkeelle sponsorin, amerikkalaisen miljonäärin Marvin Kottmanin, joka rahoitti etsinnät ja hankki tarvikkeet. Heimo Lampi pyysi etsintöihin
mukaan suomalaisen asiantuntijan Timo Nymanin, joka oli selvittänyt Brewster-kone
BW-388:n sijaintia. Heimo Lammen toimeksiannosta etsittiin myös venäläinen asiantuntija Vladimir Prytkov, ja Kottmanin kautta hankkeeseen tuli mukaan myös amerikkalainen liikemies Gary Villiard. Marja Lammen avustuksella käytyjen neuvottelujen jälkeen Marvin Kottman ja Vladimir Prytkov sopivat, että Prytkovin yhtiö Petro-Avia suorittaa koneen etsinnät ja noston.

Jouko Liljan BW-388:aa etsittiin kesällä 1994 mutta tuloksetta. 388:n etsinnöistä luovuttiin ja päätettiin sen sijaan etsiä Lauri Pekurin BW-372. Näin tähtäin siirtyi Seivästöltä Itä-Karjalaan. Talvella 1995 suoritettiin useita retkiä ja tutkittiin lukuisia järviä, tuloksetta. Prytkov käveli talven aikana tuhatkunta kilometrejä - yhden järven tutkiminen saattoi vaatia 200 kilometrin matkanteon jäällä.

1996 Prytkovin toimesta löytyi Moskovan sota-arkistoista neuvostotieto koneen putoamisesta,  jonka mukaan etsintöjä jatkettiin. 1996 ja 1997 suoritettiin lisää tutkimusmatkoja, tuloksetta. 1997-1998 etsintöjä rahoitti yhdysvaltalainen Charles Haynes.

Etsintöjä jatkettiin 1998 tammi- ja helmikuussa, edelleen tuloksetta. Tällä välin Timo Nyman oli ilmoittanut tietävänsä koneen sijainnin ja tiedusteli rahoitusta etsintäretkeen. Sen järjestettyä Nyman ilmoitti löytäneensä koneen toukokuussa 1998, minkä jälkeen Prytkov kokosi koneen nostoryhmän

Elokuussa 1998 nostoryhmä saapuu koneen putoamisjärvelle ja Timo Nyman osoittaa koneen putoamispaikan. BW-372 löytyy nopeasti järven pohjasta 15 metrin syvyydestä.

Kone täytyi ensin pestä järven pohjassa, koska se oli roskien ja mudan peitossa. Muta oli kuitenkin toiminut myös säilöntäaineena, jonka ansiosta kone oli säilynyt erittäin hyvin. Koneen nosto suoritettiin erittäin varoen. Prytkovin mukaan "ryhmä kohteli konetta kuin lasta, kukaan ei halunnut koneen vahingoittuvan vähimmässäkään määrin." Kone uitettiin rantaan ja nostettiin kuivalle maalle ilman pienimpiäkään vaurioita.

Koneen noston jälkeen tilanne kuitenkin muuttui. Prytkov pidätettiin ja koneen omistussuhteet muuttuivat epäselviksi.

 

Tuhansien kilometrien etsinnät

 

Esitelmän aikana Vladimir Prytkovin ja hänen ryhmänsä panos BW-372-koneen etsinnöissä ja nostamisessa kävi ilmeiseksi. Prytkov suoritti neljän vuoden aikana yli kymmenen etsintäretkeä ja käveli omin jaloin tuhansia kilometrejä konetta etsien, pahimmillaan yli 40 asteen pakkasissa.

"Olin joskus niin nääntynyt, etten jaksanut kuin maata teltassa. Etsinnät vaativat todellista sisua ja motivaatiota", Prytkov kertoo jälkikäteen.

Prytkov itse haluaa lisäksi muistuttaa, että "koneen nostajat, tavalliset Venäjän kansalaiset, kohtelivat kunnioitten konetta, joka oli kuulunut heidän vastustajalleen. He tekivät kaikkensa, että kone saataisiin mahdollisimman vähin vaurioin säilymään maailman ilmailuhistoriaan. Heidän ansioitaan ei pidä unohtaa."

Esitelmien valossa Brewsterin löytyminen olikin ennen kaikkea kahden miehen ansiota: suomalainen Timo Nyman löysi lentokoneen tarkan sijainnin, ja Vladimir Prytkov ryhmineen etsi sitä neljän vuoden ajan, ajoittain omalla kustannuksellaan ja palkatta, sekä suoritti vaativan nosto-operaation.

Virtuaalilentäjät ry on iloinen voituaan tarjota etsijöille tilaisuuden kertoa tapahtumista omasta näkökulmastaan, etsintöjen karusta arjesta ja vuosikausien vaivannäöstä. Molemmat esitelmätilaisuudet vetivät esityssalit täyteen, ja Tikkakoskella osa kuulijoista joutui istumaan portailla istumapaikkojen loputtua.  Suomalainen yleisö kuunteli Prytkovin kertomusta etsinnöistä ja koneen nostotapahtumista erittäin kiinnostuneina.

Lisätietoja:

Jukka Kauppinen

Tiedottaja, historiaprojektin vetäjä

Virtuaalilentäjät - Virtual Pilots ry

http://www.virtualpilots.fi/info/#yhteys

 

Virtuaalilentäjät ry on toisen maailmansodan online-lentosimulaattoreihin erikoistunut virtuaalilentoyhdistys, jonka juuret kumpuavat jo vuonna 1994 Suomessa käynnistyneestä online-lentotoiminnasta. Simulaattorilentämisen ohella yhdistys toimii aktiivisesti myös etenkin suomalaisen sotilasilmailuhistorian tutkimisen ja tallentamisen saralla.

 

Virtuaalilentäjät keskittyvät lentämiseen toisten ihmisten kanssa - ja toisia vastaan, yksinomaan verkkoympäristössä eli ns. "massiivimoninpeleihin". Jäsenten aktiivimmin lentämiä simulaattoreita ovat WarBirds, Aces High, World War II Online ja IL-2 Sturmovik.

 

Yhdistyksen ovet ovat kuitenkin auki kaikille online-sotalentämistä harrastaville lentäjille. Yhdistys pyrkii toimimaan foorumina, jossa eri simulaattorien pelaajat voivat kohdata toisensa tasaveroisina. Virtuaalitaivailta ja Virtuaalilentäjät ry:n jäsenistöstä löytyy täydellinen poikkileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta. Yhteistä meillä on kiinnostus ilmailuun ja simulaattoreihin. Jäsenten iät vaihtelevat noin 15-57 -vuoden välimaissa eli aina nuorisosta eläkeläisiin. Verkkolentotoiminnan ohella yhdistys järjestää myös muita aktiviteetteja, kuten erilaisia tapahtumia tai osallistumme sellaisiin yhdistyksenä. Tutkimme ja tallennamme myös aktiivisesti suomalaista ilmailuhistoriaa.

 

Lisätietoja:

www.virtualpilots.fi

www.virtualpilots.fi/info/

Virtuaalilentäjät ry:n ilmailuhistoriasivut:

www.virtualpilots.fi/hist/

 

Virtuaalilentäjät ry on Sotahistoriallisen Seuran yhteisöjäsen sekä Suomen Ilmailuliiton jäsen.