|
PÄIVÄHÄVITTÄJÄTAKTIIKKA (TAKTIIKAT)
I YLEISTÄ
Käsitteitä ja määritelmiä
Ohjaajille ja koneille asetetut määräykset
Eri maiden konetyypit sodassa 39-44
Valmistautuminen tehtävän suorituksiin
Toimintavalmius
II PÄÄTEHTÄVÄT
1. Torjunta
2. Suojaus
a) pommi-, tiedustelu- ja kuljetuskoneiden suojaus
b) Maa- ja merivoimien suojaus
III ERIKOISTEHTÄVÄT
1. Tiedustelu
2. Maataistelut
3. Kiintopallojen tuhoaminen
4. Tykistölennot
5. Yötoiminta
IV ILMATOIMINTA
A Yleistä
B Yksittäistäistaistelut
1. Hyökkääjä ja puolustaja saman arvoisia
2. Nopea hyökkääjänä, ketterä puolustajana
3. Ketterä hyökkääjänä, nopea puolustajana
C Osaston taistelu
1. Yleistä
2. Hävittäjiä vastaan
3. Suojaa vailla olevia pommikoneita vastaa
4. Hävittäjien suojaamia pommikoneita vastaan
D Yhteenvetoja
Ilmataistelun 10 sääntöä
Ammunnan suoritus
Ilmataistelun suoritus erilaisissa sääolosuhteissa
I YLEISTÄ
Ilmataistelu = Kaksi tai useampia koneita tulikosketuksessa keskenään
Hyvältä ohjaajalta vaaditaan seuraavia ominaisuuksia.
Kapteeni Puhakka lausunut:
Miehen tullessa lentueeseen on huomattava seuraavaa:
- tutustuttava palveluskalustoon
- kaikille sota-lennoille kaikki varusteet mukaan (ei sellaista josta on hyötyä viholliselle)
Kapteeni Wind:
- tutustuttava ensimmäisenä päivänä oman lentueen miehiin, toisena
päivänä naapurilentueen miehiin.
- sekä tutustuttava koneisiin ja moottoreihin
Hävittäjän tehtävä kuljettaa huomattava määrä konetuliaseita (kk ja tykki).
Ohjaajan tehtävä ampua vihollinen alas.
Ohjaajan ominaisuuksista:
- Näkökyky, havaintokyky, oli Windillä ja suurilla ässillä erinomainen. He näkivät aina ensimmäisenä. Lakio, joka lensi aina Windin kanssa, kommentoi että Hasse näki aina ensimmäisenä viholliskoneet. Alussa, ennen kuin siihen tottuu, on katseen harhailua mutta siihen kehittyy ajan mittaan. Suurilla ässillä oli kuitenkin myös luontainen kyky. Koneet erotti ehkä 1-2 kilometristä, ellei kone kimallellut vai välkkynyt esimerkiksi auringosta. Eräässäkin ilmataisteluharjoituksessa olin tehnyt jo kolme hyökkäystä toisen koneen kimppuun, eikä se ollut minua vielä huomannutkaan, ennen kuin menin tarpeeksi lähelle että hän kuuli minun moottorini äänen.
Mauno Fräntilä, joka oli yksi kova ilmataistelija, hän minut harjoituksessa pudotti kolme kertaa 20 sekunnin aikana, ennen kuin pääsin mukaan. En minä Fräntilälle pärjännyt hetkeäkään, ennen kuin sain otteen ja alkoi kunnon vääntö.
- Fyysinen kunto. Eri miehet kestivät esimerkiksi G-voimia eri tavoin. Nuoremmat ehkä paremmin kuin iäkkäämmät ohjaajat. Mutta se oli ukkokohtaista, jokainen ukko kesti mitä kesti.
- Sotapilotille on tärkeää mm. G-kesto ja näkökenttä, ettei katse lukkiudu johonkin eikä näkökenttä kapene liikaa vedettäessä. Näitä testattiin psykossa ja vaadittiin ohjaajilta tietyt ominaisuudet, jotta taistelutilanteessa näkökyky ei heikkene liikaa vaan ohjaaja näkee ympäriltään riittävän laajalti.
- Oli tärkeää käydä tervehtimässä toisia ohjaajia. Sota-aikana ei välttämättä tiedetty naapureistakaan, silloin oli paljon huhuja, vähemmän tietoja.
Vihollista lähestytään sopivan ampumaetäisyyden päähän määrätyssä kulmassa.
Nopeusylivoima viholliseen nähden (tärkeä)
Hävittäjän parhaat ominaisuudet:
- nopeus ja nousunopeus ylivoima viholliseen nähden
- Ketteryys, hyvä ominaisuus, mutta jää armotta nopealle ja nousukykyiselle koneelle.
- Tulivoimaa tarvitsee kone selviytyäkseen sille annetusta tehtävästä.
- Käytetään mielellään suuria tehoja. Lähestytään maalia mahdollisimman suurella teholla, toki moottoriakin säästäen. Aggressiivista, iskettiin kiinni heti jos nähtiin. Nopeus on kaikken tärkein, silloin on kaikki edut. Kun nopeus on menetetty ollaan vain väistämisen ja puolustamisen puolella. Ei saanut päästää nopeutta alas, aina täytyy olla riittävät nopeudet.
Hävittäjät suorittavat torjunnan lisäksi:
- Lentotiedustelua
- Maataisteluja
Em. hävittäjän lisävarusteet:
- Automaattikamera
- pst. tyk. useita konekiväärejä
- pommiripustimia
Lisälaitteet on asennettu siten, että koneen ominaisuudet kärsivät mahdollisimman vähän.
Valmistautuminen tehtävien suoritukseen:
- ruutukartta ohjaajalle (kartan avulla etsitään vihollinen)
- tutustuminen kartan avulla toiminta maastoon
- tiedot omista lentokentistä
- tiedot omasta ilmatorjunnasta
- radiotutkaimista
- maa- ja merivoimien sijoitus pääpiirtein
- rintamalinjojen kulku ( piirretään omaan ruutukarttaan)
Tiedot vihollisesta:
- lentotukikohdat
- ilmatorjunta
- radiotutkaimet
- maa- ja merivoimien sijoitus pääpiirtein
Vihollinen tunnettava tarkasti kuin omat. Esim. vihollisen konetyypit kullakin kentällä ilmatorjunnan kaliiberi, kevyt, keskiraskas, raskas
Henkilökohtainen varustus:
- Lentovarustus (vuodenajan ja tehtävän mukaan)
- Laskuvarjo
- Pistooli
- Kompassi
- Uimaliivit, kumivene merialueella toimittaessa sekä ns. muonavyö
Edellä mainitut varusteet aina päällä
Suunnistaminen:
- painetaan mieleen tärkeitä suunnistus pisteitä ja matkoja
- muistetaan muutamia vakio arvoja esim. koneen nopeus 600 km/h silloin etenee 1 min. 10 km.
Koneen kunto ja varusteet:
Ohjaaja on itse vastuussa siitä, että koneesta puuttuvat varusteet ei aiheuta hidastumisia.
Tarkistettava seuraavat:
- polttoainesäiliöt täynnä
- voiteluöljyä tarpeeksi
- akussa tarpeellinen määrä voltteja
- happisäiliö täynnä
Happea käytettävä taistelulennoilla eli 4500m. Pienikin hapen puute
heikentää huomiokykyä.
- jarruilmasäiliössä tarpeeksi painetta
- radio kunnossa (joka aamu "mitataan" antennit, ei saa lentää jos radio ei toimi)
- aseet kunnossa
- moottori koekäytetty
- sukset (talvella) muonapussi ja konepistooli paikoillaan.
- Hapen puute, 5000 metrissä tulee hirveän huolimattomaksi. Väsyttää mutta tulee huolimattomaksi. Olin kerran viidessä kilometrissä ilman happea ja siitä oli hirvittävät seuraukset. Piti suunnistaa Tampereelta Poriin enkä edes löytänyt kaupunkia, kartasta koetin lukea ja karttakin lensi ikkunasta ulos. Löysin jonkin kaupungin ja koetin etsiä kylttejä, tulin lopulta siihen tulokseen, että sen täytyy olla Rauma. Olin niin väsynyt, että piti lopulta kentälle päästyään jäädä nurmikolle nukkumaan. Siinä olisi voinut käydä vaikka miten. Kun happipula tulee, niin muuttuu aivan erilaiseksi, tulee semmoinen hälläväli-meininki. Eikä sitä huolimattomuutta edes itse huomaa, se tulee hiipimällä.
PÄIVÄHÄVITTÄJIEN ILMATAISTELUTAKTIIKAN LUENNNOT
MAJURI E. LUUKKANEN
I Ilmataisteluun vaikuttavat tekijät
II Yksittäistaistelut
III Hyökkäyssuunnat
IV Hävittäjäosastojen väliset taistelut
V Hävittäjien taistelut pommitusmuodostelmaa vastaan
VI Hävittäjien taistelut hävittäjien saattamia pommitusmuodostelmia vastaan
VII Hävittäjien toiminta saattotehtävissä
VIII Hävittäjien toiminta suojaustehtävissä
IX Kiintopallojen tuhoaminen
-Luennot on hyvin todennäköisesti käyty läpi aihe kerrallaan. Ensin luennoitu, sen jälkeen keskusteltu ja mietitty asioita. Ne eivät olleet tavallisia luentoja, vaan puhuja alusti keskustelun, sitten vaihdettiin mielipiteitä ja keskusteltiin aiheesta. Ensin ruvettiin lentämään ja vasta kun olimme lentäneet tarpeeksi, niin ruvettiin puhumaan taktiikoista ja keskustelemaan. Aiheista pidettiin myös määrätynlaisia kokeita.
Kyseessä oli paljolti kokemusten vaihdosta. Keskustelut olivat semmoisia, että sen paremmin oppilaiden kuin opettajien välillä ei ollut väittelyitä, emme olleet eri mieltä. Kun kaikki perustui kokemuksiin, niin jutut olivat samaa suuntaa.
Ilmataistelu on riippuvainen seuraavista tekijöistä
1. Yllätysmahdollisuus
2. Asema ilmataistelun alussa
3. Koneiden suorituskyky
4. Ohjaajan suorituskyky ja hyökkäyshenki
5. Koneiden lukumäärä
6. Johtajien ja maaradioasemien johtamismahdollisuudet
7. Lentoaika ja etäisyys lentokentästä
- Konetta käsiteltävä "pehmeästi"
- Molemmat silmät aina auki
- Ei korjata eikä ammuta valojuovien mukaan
- Ennen tulenavausta mentävä mahdollisimman lähelle (pyrittävä vaikutukseen ensimmäisellä laukauksella)
- Pää pidettävä kylmänä
|
Näistä tekijöistä johtuen taistelu ei läheskään aina ratkea paremman koneen hyväksi. Tämä on varsinkin nuorien ohjaajien pidettävä mielessään. Huonommalla koneella lentävän ei ole ollenkaan syytä antautua alemmuuden tunteen valtaan. Jos hän tuntee täysin koneensa ja osaa ottaa siitä kaiken mahdollisen irti, voi hän suoriutua menestyksellä taistelusta paljon suorituskykyisenpää konetta vastaan. Ensimmäinen ilmataistelu on uudelle ohjaajalle vaarallinen. Suurin osa alas ammutuista on sellaisia, jotka ovat ensikertaa ilmataistelussa.
Tämän takia on ensikertalaisen otettava asiat hyvin harkitusti. On seurattava tiiviisti partionjohtajaa, eikä saa "kuumeta" sikäli että tuijottaa vain edellä näkyvää vihollista eikä huomaa katsoa oman pyrstönsä taakse ollenkaan. Usein juuri kun nuori lentäjä innokkaimmin ahdistelee vihollista tulee hän ammutuksi itse. Sen takia onkin ensimmäisessä taistelussa kiinnitettävä melkeinpä suurin huomio takasektoriin sekä siihen, ettei jättäydy partion johtajasta jälkeen, varsinkin alapuolella pienillä nopeudella. Mukana olevien vanhempien ohjaajien on myös erikoisesti pidettävä huoli vasta-alkajasta. Yleisenä periaatteena on ettei taistelulennolle oteta enempää kuin yksi ensikertalainen neljän koneen parvea kohden. Jos ensimmäisistä kahakoista selviää, niin pärjää seuraavissakin ja voi kiinnittää kaiken tarmonsa vastustajan tuhoamiseen, osaten hallita koko ilmatilaa ja pitää oman pyrstönsä vain syrjäsilmällä selvänä.
Ilmataistelun "suuret periaatteet", aurinkoa tms. hyväkseen käyttäen, ketterillä koneilla kaartotaistelu ja ampuma-asema vastustajan pyrstön takana, ovat syntyneet ensimmäisen maailmansodan aikana ja säilyvät ennallaan.
Yllätysmahdollisuudet
Ilmataistelussa on pyrittävä yllätykseen. Sen saavuttaminen on jo ainakin puoli voittoa. Lähestyminen auringosta, pilvien tai alla olevan maaston hyväksi käyttö jne. auttaa yllätykseen pääsemistä. Lähestyminen edestä lisää yllätysmahdollisuutta sikäli, että koneiden lähestymisnopeus on niiden nopeuksien summa. Erikoisesti silloin kun puolustajan lentää lähellä pilvirajaa, on yllätys välttämätön koska puolustaja pääsee helposti pilveen. Koska ilmataistelu on hyvin lyhytaikainen, on alussa tehtyä virhettä hyvin vaikea korjata myöhemmin. Tämän takia lähestyminen ja alku taistelussa on aina suoritettava harkitusti ja parhaalla mahdollisella tavalla. Yliote on saatava heti alussa. Vastustajalle ei ole annettava hetkeksikään hengähdystaukoa, vaan on iskettävä armotta koko voimalla ja tuhottava vihollinen. Yllätykseen pyrkiminen ja menestykselliset ilmataistelut vaativat jokaiselta ohjaajalta tinkimätöntä lentokuria. Aina on täytettävä johtajan käskyt ja määräykset, vaikka niistä poikkeaminen näyttäisikin tuottavan omakohtaista menestystä.
- Näitä me sitten harjoittelimme, kuinka lähetytään vihollikoneita, pommikoneita, hävittäjien suojaamaa, ketterämpiä hävittäjiä...
Asema taistelun alkaessa
Tarkoittaa sitä asemaa, mikä hyökkääjällä on puolustajaan nähden sillä hetkellä, kun hän huomaa puolustajan. Tällä tekijällä on huomattava merkitys yllätyksen saavuttamiseen, toisinsanoin koko taisteluratkaisuun. Ellei hyökkääjä omaa huomattavasti suurempaa nopeutta kuin puolustaja ratkaisee alkuasema myöskin hyökkäyssuunnan, koska ei ole enää mahdollisuutta siirtyä edullisempaan hyökkäysasemaannopeuden puuttuessa. Esim. BW- ja Pe-2 -koneiden ollessa kysymyksessä, ei korkeutta kannata ottaa parempaa hyökkäyssuuntaa silmälläpitäen, jos havainto hetkellä Pe-2 on korkeammalla, sillä tällöin puolustaja ei enää saa ampumaetäisyydelle. Hyökkäys on siis suoritettava heti alapuolelta.
Taistelun alkuasemassa tulee tinkimätön lentokuri selvimmin esille. Viime sotiemme aikana pyrkivät useat ohjaajat itse ensin havaittuaan vihollisen hyökkäämään ilman osaston johtajan lupaa häviten sitten omille teilleen. Voihan olla, että osaston johtaja havaitsi samalla hetkellä jonkun tärkeämmän vihollismuodostelman ja olisi halunnut keskittää koko voimansa yhtaikaisesti tätä vihollisosastoa vastaan. Korkeintaan sellaisissa torjunta tehtävissä, missä torjunta-aika on "täpärällä", voitaneen antaa lupa omin päin suoritettaviin hyökkäyksiin, mutta tällöinkin osastonjohtaja starttaa ensimmäisenä. Jokainen omavaltainen hyökkäys on arvosteltava ja mahdollisesti tuomittava joka kerta erikseen.
- Kurinalaisuus oli hyvin tärkeää. Suomalaisethan lensi aina kahden tai neljän koneen muodostelmissa, venäläiset kolmen. Kahden koneen porukka oli joustavampi kuin kolme konetta. Joskushan kuitenkin tilanne meni sellaiseksi, että kaikki olivat erillään. Oli kuitenkin pilkottu niin pieneksi, kahden koneen osastoiksi, että ei edes tarvittu sooloilua.
- Tiukka muodostelma ei ollut määrätty, piti olla parin tuntumassa mutta piti olla liikkumavaraa. Ei lennetty paraatilentoa. Jos asema olisi ollut tarkasti määrätty ei siipikone pystyisi liikkumaan. Sen sijaan siipikone höyläili, eli kaiken aikaa vetäjän mukana. Tannerin Pekkahan jäi vetäjästä liian taakse ja La-5 ampui alas. Siinä kävi niin, että siipikone oli takasektorissa, yksinäinen venäläinen pääsi yllättämään ja ajoi saman tien pois.
- Tiukassa muodossa menee huomiokyky. Oli tärkeää kuitenkin, että partio ei päässyt hajoamaan. Jäykkyyttä, sulkujärjestystä, ei arvostettu.
Koneiden suorituskyky
- Vaakanopeus. Mahdollisimman suuri nopeus on tärkein hävittäjälle asetettu vaatimus, sillä viholliskone voidaan pakottaa taisteluun vain siinä tapauksessa, että se joko laatusyistä tai asemansa johdosta on vastustajaansa hitaampi. Suuri nopeus takaa taistelusta irtautumisen koska hyvänsä. Tehtaiden ilmoittamat maksiminopeudet ovat usein vain reklaameja(arvoja), sillä ne on saavutettu erikoisolosuhteissa, esimerkiksi ilman erikoisvarusteita, kuten aseet, pommiripustukset, radio jne. Lisäksi koneen nopeus pienenee jonkun verran tultuaan käyttöön (rasitukset laskuissa, taitolento, syöksyt jne.) Ilmoitettu maksiminopeus pienenee vielä sikäli käytännössä, että muodostelman ollessa liikkeellä määräytyy sen nopeus huonoimman koneen mukaan. Nopeuteen liittyy välittömästi nopeuksien eroavaisuus. Tämä on: jos lentokoneen maksiminopeus ennen oli 200 km/h ja laskunopeus 80 km/h, niin nopeuseroavaisuus 120km/h. Nykyisin 600 km/h ja laskunopeus 170 km/h niin nopeuseroavaisuus 430 km/h. Tällä nopeuksien eroavaisuudella on huomattava merkitys ilmataistelussa. Tiedämme harvoin millä nopeudella vihollinen lentää, joten hävittäjän joutuessa ampumaan "kulmilta" ei tiedetä ennakon suuruutta.
- Ammunnan aikana ei saa "kuumeta" liikaa, vaan huolehdittava myös siitä ettei
vihollinen pääse oman pyrstön taakse.
- Radio. Mahdollisimman hyvä ja helposti käsiteltävä lähetin ja vastaanotin on välttämätön nykyisille hävittäjille
- Nousu ja syöksynopeus olisi saatava mahdollisimman suureksi, koska taistelun jatkaminen tai irtautuminen riippuu näistä tekijöistä. Nousunopeudella on ratkaiseva merkitys torjuntatehtävissä erikoisesti silloin kun aikaa jää niukalti torjuntatehtävää varten (esim. kotkan torjunta) MT-koneiden nousunopeus 1min/1 km on yleensä tyydyttävä, mutta syöksynopeus on huomattavasti liian pieni (750 km/h), onhan se vain vajaa 100km/h suurempi kuin koneen maksimi vaakalentonopeus. Talvisodassa FR suoritti noin 2000m:n pystysyöksyjä (500km/h) onnistuneina irtautumisliikkeinä. Nousunopeuteen liittyy tärkeänä tekijänä se, paljonko kone pystyy nousemaan vauhdinotolla pystyynvedettäessä. BL n. 500m ja MT yli 1000m. Nykyisin koneen muodot ovat edullisemmat kuin entiset, esimerkiksi GA nousi vain hieman yli 200m.
- Lakikorkeus pitäisi luonnollisesti olla mahdollisimman suuri. MT-koneilla on tässä suhteessa toivomisen varaa, vaikka lakikorkeudeksi on ilmoitettu 11 km on liikehtiminen 8-10 km:n korkeudessa jo vaikeaa, joten tulee kysymykseen vain ilman saattohävittäjiä olevien pommikoneiden tuhoaminen. Toisaalta ylikorkeuksia on käytetty vain pääasiassa matkalentoihin tai yksittäisten koneiden tiedustelu- ja valokuvauslentojen suorittaminen, joten tähän saakka ei ole ollut ensiomaisen tärkeää MT:n lakikorkeuden lisääminen.
- Ketteryys. Hyvä ketteryys takaa yliotteen lähitaistelussa. Nopeus ja ketteryys ovat kääntäen verrannolliset ja koska suuri nopeus on ensisijaisen tärkeä niin ketteryydestä on täytynyt tinkiä huomattavasti. Tämä taas on johtanut uuteen "heiluritaktiikkaan" entisestä "kurvatappelusta". Ketteryys on parhaimpia puolustus keinoja, ellei alkuyllätystä ole saavutettu (I-153) ketteryyteen liittyy välittömästi
- Kiihtyväisyys ja jarruuntuminen. Käytännössä on kokeiltava joka kone maksimista-minimiin, minimistä-maksimiin, matkanopeudesta-maksimiin ja minimiin.
- Haavoittavaisuus. Yleensä hävittäjän pieni koko tekee koneen vähemmän haavoittuvaksi. Tästä huolimatta on koneessa oltava ainakin selkä- ja istuinpanssari. Jo moraalisena tekijänä tämä on huomioitava puhumattakaan mahdollisesta yllätyshyökkäyksestä takaa ja alhaalta. Koko talvisodan aikana ei saatu FR-koneeseen edes selkäpanssaria laivueen lukuisista pyynnöistä ja laadituista mallikappaleista huolimatta. Kumilla päällystetty tai kokonaan kuminen bensatankki vähentää huomattavasti koneen haavoittuvaisuutta (MT syövyttää kumisen tankin).
- Toimintasäde. Suurta toimintasädettä tarvitaan hävittäjissä erikoistehtävissä (saatto, suoja ja tiedustelu) mutta ei tämä haitaksi ole varsinaisilla torjuntalennoillakaan, koska tällöin ei olla enää kovin riippuvaisia polttoaineen täytöstä jonkun lyhyen torjuntalennon jälkeen (esim. BW)
- Näkyvyys. Tämän on oltava hyvä joka suuntaan (myös taakse) etsinnän helpottamiseksi ja yllätyshyökkäysten välttämiseksi. Nopeuden kasvattaminen on pienentänyt näkyvyyttä, koska koneessa ei saa olla suuria kohoumia. Lasikuvuissa olevat lukuisat metallivahvikkeet ja käytössä (aurinko) epäselväksi muuttuva lasi vähentävät myös huomattavasti näkyvyyttä. Hävittäjässä on yleensä näkyvyys ~10° horisontin alapuolelle.
- Sopivuus maan erikoisolosuhteisiin. Meillä erikoisesti huomioitava sopivuus talvikäyttöön (FR-FA). Pakkolaskumahdollisuuskin on huomion arvoinen tekijä. Esimerkiksi BW meillä vesistö rikkaassa maassa on sopiva, koska on helppo laskea veteen ja BW pysyy pinnalla jonkun aikaa. MT myös helppo laskea, mutta vajoaa jo ennen pysähtymistä (BW edullisempi meille kuin MT)
- Kohta 4: meillähän lähdettiin heti täysillä (nousussa). Kaikki opettajat olivat sotapilotteja, joten sieltä lähdettiin täysillä, aggressiivisesti. Torjuntatehtävässä tärkeitä kiihtyvyys ja nousukyky. Teoreettisissa lakikorkeuksissa lennettiin harvoin, vielä kahdeksassa kilometrissä MT oli hyvä, mutta korkeammalla kangistui ja rupesi roikkumaan pahoin. MT:ssä oli kuitenkin lämmitetyt lentopuvut ja lämmitetyt käsineet. Lentoasukaan ei ollut kömpelö.
- Kohta 7: kiihtyvyys on totta kai erinomainen juttu. Jarruuntuminen ilmassa, en koskaan joutunut käyttämään, mutta Fiateillakin onnistui: kun näki että vihollinen tulee suurella nopeudella laitettiin potkurinlavat pienille kulmille, jolloin kone jarruuntui tehokkaasti. Suuri nopeus - potkurit pienille kulmille - toimii jarruina. Fiat kuin seinään ajettu. Hyökkääjän ennakot menee mettään. MT-koneilla ei käytetty tuollaista, koska lennettiin heiluritaktiikkaa. Tehokas moottori kuitenkin, kiihtyy erinomaisesti. Yleensä Mersulla nopeus ja korkeusylivoima hyödynnettiin niin, että aloitekyky säilyi. Kaikki perustui nopeus- tai korkeusylivoimaan. MT-hidastus myös lapakulmilla? Kiihtyvyys/jarruttavuus liittyy myös laskeutumiseen ja kuinka pienille kentille koneella pääsee. MT:llä kaksi tapaa pienille kentille: sakkaamalla nokka pystyssä, tuli ruma lasku, sekä normaali lasku. Sakkaamalla 180 km/h, moottorissa koko ajan tehoja, kone romahti kenttään. Piti alun perin alkaa tekemään laskua siten, se oli roikottamista. Kiihtyvyys tärkeä myös nousussa.
- Kohta 8: Myrkkybensaa kun käytettiin, se syövytti tankin tankin kumin. Joissakin koneissa oli alumiinitankki, se kesti.
- Kohta 10: Minusta Mersusta näki hyvin. Johtui siitä, kun olin lentänyt tähtimoottorikoneilla, niin niistä näki huonosti. Mersun karmit eivät haitanneet, kone oli miellyttävä siksi, että sieltä näki hyvin. Mersuhan lentää hieman nokka alaspäin. Ensimmäiset MT-kokemukset, totesin että näkökenttä oli hyvä. Laskussa sen sijaan ei nähnyt, piti tulla tunnon mukaan alas vasta aivan kannuspyörälle istuttaessa. Jotkuthan ajoivat pyörille, mutta siinä on vaara että kone ajaa pompan - ja siinä mennään. Mutta kolmipistelaskussa nokka on pystyssä ja ei näe. Itse tulin alas 220 km nopeudella, hieman ylisuurella nopeudella - varmuuden vuoksi.
Koneiden lukumäärä
Ilmataistelun tulos riippuu enemmän koneen suorituskyvystä kuin niiden lukumäärästä. Esimerkiksi lentää 100 pommikonetta yhdessä ja kunkin koneen tuli vaikuttaa 400m:n päähän, niin hyökkääjää ei voi ampua kuin määrätty osa pommikoneista. Ilmataistelussa lukumäärä vaikuttaa vain määrättyyn rajaan saakka. 8-10 lentuetta suurin yksikkö jota voidaan tehokkaasti johtaa yhtenäisessä ilmataistelussa, tällöinkin ohjaajien oltava luotettavia (lentokurin alaisia).
Pienellä muodostelmalla saavutetaan helpommin yllätys.
Johtajan ja maaradioasemien johtamismahdollisuudet
Ilmataistelua voidaan johtaa ainoastaan ilmasta käsin.
Muodostelmanjohtaja ratkaisee ja antaa käskyt ja koska taistelusta irtaannutaan ellei vihollista kyetä tuhoamaan. Maaradioasemat eivät kykene johtamaan ilmataistelua vaan ainoastaan ohjaamaan omia koneita (saamaan kosketus vihollisen koneisiin, mahdollisen vihollisen yllätyksen ilmoittaminen erikoisesti silloin kun vihollinen saa apuvoimia)
Etäisyys omasta tukikohdasta
Jos etäisyys on suuri ja joudutaan varaamaan lisäpolttoainesäiliöitä, tai varakenttiä toiminta-alueen läheisyydestä (esim. työkenttiä).
Moraalisena tekijänä ilmataistelun kulkuun vaikuttaa se käydäänkö taistelu oman maan yläpuolella vai vihollisen puolella. Sama moraalinen tekijä ilmenee myös kaukana rannikosta merellä käydyissä ilmataisteluissa.
Välttäminen
Välttämisellä tarkoitetaan sellaista lentämistapaa, jonka avulla lentokone jatkuvasti pidetään viholliskoneiden asevaikutuksen ulkopuolella. Paras välttämistapa - piiloutuminen (pilvissä, suuri korkeus, pimeässä, matalalla, asumattomilla seuduilla, taustana oman koneen suojaväriin sopeutuva maasto.)
Tiedustelulennoilla kaiken aikaa päällä. Vältettiin kosketusta ja lennettiin siten, ettei vihollinen huomaisi. Kun joku muu tehtävä kuin hyökkäystehtävä, niin välteltiin kaikilla tavoilla.
Väistäminen
Väistöllä ymmärretään kaikkia niitä liikkeitä joilla puolustaudutaan hyökkääjää vastaan tehokkaan asevaikutuksen sisäpuolella.
Väistöliikkeet ovat joko sellaisia joiden tarkoituksena on hyökkääjästä irtautuminen tai sellaisia joiden avulla pyritään vaikeuttamaan hyökkäystä parantamalla samalla omien puolustusaseiden käyttömahdollisuuksia.
- Hyvin raju väistöliike välittömästi, se oli tärkeä. Jos siihen jää yhtään, se on varmoja osumia. Lentosuuntaa heti ylös, alas tai sivulle, heti kun joku pääsi ampuma-asentoon.
- Oppilas Mannerilta kysyttiin "mitä oppilas Manner tekee kun vihollinen on liimautunut pyrstön taakse eikä pääse siirtä irti". Vastaus kuului "teen hirveitä älyttömiä", mikä oli aivan oikea vastaus. Mersun kohdalla taktiikka muuttui kokonaan Brester/Fiat-koneista. MT:llä ilmataistelu muuttui täysin. Mersulla ei pitänyt lähteä kurvaamaan laisinkaan, pelkkää heiluritaktiikkaa.
- Älytön: ohjaamaton liike. Karkeakätiset kaverit karsittiin pois. Semmoinen pilotti joka oli kokenut, teki virheliikkeen tarvittaessa mihin suuntaan tarvitsikin: tempaisu ja potkaisu. Nämä olivat liikkeitä, joita lentäjä ei saa tehdä vahingossa. Kaverit, jotka ovat liian kovakätisiä, tekevät niitä vahingossa, silloin on hengenlähtö lähellä. Pyryllä jos nykäisi esimerkiksi suoraan taakse, silloin kone tekee rajun virheliikkeen. Älyttömän pystyy kuitenkin tekemään mihin suuntaan tahansa. Tämä tahallinen älytön tehdään täysillä nopeuksilla.
- Älyttömät olivat aina erittäin nopeita lentosuunnan muutoksia. Ei liike vaan tapahtuma, aina väistöliike ylös, alas tai sivulle. Älytönhän on kuitenkin siitä huono, että siinä menettää nopeuttaan. Raju väistö, kaarto tai nousu tai lasku, se riippui oman ja viholliskoneen asemasta.
- Syöksykierre ei kuulunut enää Mersun ilmataisteluohjelmaan, Mersulla ilmataistelu oli eri asia kuin kaikilla muilla koneilla. Irtaantuminen yms. perustui Mersun suureen nopeuteen ja nousukykyyn. Mersulla ei jääty roikkumaan taistelupaikalle vaan poistuttiin nopeasti. Tärkeää oli korkeusylivoima, jonka pystyi muuttamaan nopeudeksi. Se oli tärkeää, jos nopeus pääsi alhaiseksi oli aina heti alakynnessä. Silloin saattoi tulla alinopeuksisia virheliikkeitä.
- Taisteluimmelman -hirveän jyrkkä nousukaarto, jossa kone ei mennyt selälleen ollenkaan. Nopeus korkeudeksi.
- Paraati-immelman - kone käännetään nousun laella.
- Pystykäännös - jos suoritettiin Mersulla niin jos nopeus pääsi nollille, se vaati matkan että sai riittävän nopeuden. Vaati pelivaran. Ei auttanut lähteä urheilemaan, ettei pääse sakkaamaan. Ei niin ettei se siitä oikennut, solasiivekkeet toimi erinomaisesti.
- Sanottiin "tamperelaiseksi", tehtiin Pyryllä pystykäännöstä laella sauva taakse, potkaistiin jompikumpi jalka pohjaan. Tuli pyrstö edellä, pakokaasut tulivat koneen eteen, kieppui vimmatusti, kunnes kone käänsi nokan. Hirveän näköistä, hurjan näköinen katsoa alhaalta ja rasittui kone varmasti. Alussa herätti ihastusta, kunnes tekniikka huomasi että kone ei kestä, alkaa hajoamaan, kun Pyryn vanerista alkoi irtoamaan palasia ja "tamperelainen" kiellettiin.
- "Lentämisen vapautta, mahdottoman hienoa aikaa, tehtiin paljon vallattomuuksia mutta kaikki meni hyvin."
Keskipakoisvoima
Keskipakoisvoima on verrannollinen lentonopeuden neliöön, mutta kääntäen verrannollinen liikkeen säteeseen.
Yksittäistaistelu
Tällä tarkoitetaan yhden koneen taistelua yhtä tai useampaa konetta vastaan.
- Lähestyessä on aina käytettävä vastustajan kuolleita kulmia hyväksi
- Hyökkäys pyritään suorittamaan suurella nopeudella jolloin aika tehokkaan havainto-etäisyyden piirissä jaa lyhyeksi ja yllätysmahdollisuus suurenee
- Päästään "heiluritaktiikkaan"
- Konetta käsiteltävä "pehmeästi"
- Molemmat silmät aina auki
- Ei korjata eikä ammuta valojuovien mukaan
- Ennen tulenavausta mentävä mahdollisimman lähelle (~20-50m) (pyrittävä vaikutukseen ensimmäisellä laukauksella)
- Pidettävä pää kylmänä
Yleisenä sääntönä voidaan pitää, että kaikissa hyökkäyksissä on pyrittävä takasuuntiin ja hyökkäysten torjumisessa vastakkaisiin lentosuuntiin.
|
- Tiedettävä myös mihin kohtaan ampua eri koneita. Kuten IL-2:t.
HYÖKKÄYSSUUNNAT
Hyökkäykset takaa ja niiden torjuminen
A) Suoraan takaa. Puolustajan kannalta vaarallinen, hyökkääjän puolelta edullinen ja useimmin käytetty.
TÄRKEÄ ETU HYÖKKÄÄJÄLLE ON
- Ammunnan helppous, koska ennakkoa ei tarvita
- Vaarattomin hyökkääjälle. Monipaikkaisessa koneessa niiden peräsimet estävät ammunnan suoraan taakse. Jos koneessa on kaksiosainen sivuperäsin hyökkää hieman sivulta. jos koneen perässä takana on vahva aseistus (lentävä linnoitus; Liberator) menettää tämäkin suunta etuisuutensa.
- Pitkä ampuma-aika
- Yllätysmahdollisuus eri kun vastustajalla on 1-paikkainen kone. Lähestyessä pysyttävä suoraan vastustajan takana, hieman alempana.
- Jos hyökkääjällä suoraan takana on sama nopeus kuin puolustajalla, on edullista väistöliikettä vaikea löytää jos puolustaja on päästy yllättämään. Väistön oltava nopea. Esim. voimakkaasti jalkaa käyttäen tempaisemalla suoraan kaarto, tällöin kone voi tehdä virheliikkeen . Jos ohjaaja hallitsee hyvin nämä liikkeet voi niitä käyttää edullisesti tällaisissa tilanteissa.
- Syöksykaarto auttaa myös hetkellisesti.
- Puolustajan omatessa suuren syöksynopeuden voi pystysyöksy auttaa irtautumaan puolustajan jatkaessa lentoa pinnassa.
B) Takaa-alhaalta. Hyökkäyssuunta omaa jokseenkin samat edut kuin suoraan takaakin (hyökkääjälle)
Ammunnan suoritus vaikeutuu (ennakko) mutta yllätysmahdollisuus on suurempi
Väistö , varsinkin 2 ja monipaikkainen on vaikea (torjuntatulella). Puolustajan ollessa hävittäjä:
- Yllätyksessä , syöksykaarto tai virheliike.
- Jos puolustajalla on hyvä nousukyky, auttaa usein kylmäverisesti tehty nousukaarto (taistelu-immelman), tehostamalla liikettä liiallisella jalan käytöllä. Usein vetää hyökkääjä itsensä kuolioon.
C) Takaa ylhäältä. Tämä hyökkäys suunta on jo huomattavasti parempi puolustajan kannalta. Hyökkääjän toimiin vaikuttaa:
- Maali katoaa helposti (jos syöksykulma on jyrkkä) oman nokan alle kun otetaan tarpeellinen ennakko.
- Oikean ennakon arvioiminen vaikea
- Ampuma-aika jää lyhyeksi.
- 2- ja useampipaikkainen kone tulittaa hyökkääjää tähän suuntaan.
- Pienempi yllätys mahdollisuus.
Väistö: Jos hyökkääjän syöksykulma yli 45°
1. Jyrkkä nousukaarto.
Jos hyökkääjän syöksykulma alle 45°
2. Syöksykaarto
Hyökkäykset edestä ja niiden torjuminen
A) Edestä alhaalta. Etusuunnan hyökkäyksistä edullisin, koska ampuma-aika on pisin (silti vain 2-4 sekuntia.)
Yllätysmahdollisuus etusuunnan hyökkäyksistä paras.
Hyökkääjän täytyy poistua joko vastustajan alitse tai sivulta ja jatkaa ohituksen jälkeen nousukaarrolla.
Väistö:
- Painutaan vastaan
- Vähän ennen ohitusta otettava nousukaarto
B) Suoraan edestä. Vastakkaisilla suunnilla ei yleensä kannata suorittaa hyökkäystä, koska molemmilla samat mahdollisuudet. Taistelussa ratkaisee koneen tulivoima, haavoittuvaisuus ja ohjaajan ampumatarkkuus.
C) Edestä ylhäältä. Hyökkäys puolustajalle jokseenkin vaaraton. Yllätysmahdollisuus melkein olematon
Väistö. On helppo suorittaa (hyökkääjä joutuu ottamaan suuren ennakon painamalla)
- Vedetään vastaan jolloin hyökkääjä tähdättyään runsaasti eteen joutuu muuttamaan tähtäyssuuntaansa ja ohittamaan vastustajansa
- Ammutaan lyhyt sarja joka hämäännyttää hyökkääjää.
Hyökkäykset suoraan ylhäältä.
Nykyisillä nopeuksilla tämä suunta on käytännössä mahdoton suorittaa.
- Menee ylinopeuksille, ei suositella.
Hyökkäykset alhaalta suoraan ylöpäin
Sama kuin edellinen tapaus.
Hyökkäykset sivulta
Teoreettisesti kolme mahdollisuutta: Sivulta alhaalta, suoraan sivulta ja sivulta ylhäältä, nämä muuttuvat käytännössä hyökkäykseksi vastaavista suunnista takaa.
Väistö. Kaarto vastaan ja nousukykyisellä koneella kaarto muutettava myöhemmin nousukaarroksi.
HÄVITTÄJÄOSASTOJEN VÄLISET TAISTELUT
Että osastojen tst:n lukumäärän tuoma etu: toistensa tukeminen, yhtenäiset voimakkaat iskut sekä toiminnan jatkuvaisuus tulisivat edullisesti käytettyä, on osaston oltava kokoonpantu sellaisista ohjaajista, jotka muodostavat tasaisen kokonaisuuden. Homogeenisuus on tärkeimpiä osastolle asetettavia vaatimuksia.
- Jos alakynnessä olleelta osastolta loppuu polttoaine ensin, voi se yrittäessään irtaantua kärsiä pahoja tappioita.
- Kaikkia käskyjä tinkimättömästi noudatettava
Hävittäjätaistelu pommimuodostelmaa vastaan
Hyökätessä pommimuodostelmaa vastaan on pyrittävä tehokkaalle ampumaetäisyydelle ja suorittaa ammunta puolustajan kuolleita kulmia hyväksi
käyttäen.
- Yllätyksellä ei ole ratkaisevaa merkitystä.
- Pommimuodostelma puolustus,joka perustuu tuleen ja tulitukeen, ei vahvene koneiden lukumäärää lisäämällä yli tietyn rajan.
- Hyökkäys muodostelman äärimmäisiä koneita vastaan, samanaikaisesti, siten että päästään tulittamaan samanaikaisesti kaikkia niitä koneita jotka voivat tulellaan tukea toisiaan.
- Päämaalina pidettävä moottoreita ja polttoainesäiliöitä, joiden paikat on tunnistettava.
- Opetettiin ampumaan määrättyihin kohteisiin. Polttoainesäiliöt muun muassa, että saa syttymään tuleen. Kokemusperäistä tietoa. Venäläisissä nimenomaan oli muuta turhaa ampua kuin määrättyyn paikkaan. Suomalaiset myös ampuivat niin läheltä, että oli valinnanvaraa. Juuri se, että piti saada tulos heti ensimmäisellä iskulla, suuren maan suuria armadoja, sinne paahdetaan eri tavalla. Saksankin ilmapuolustus, siinä oli aikaa, meillä ilmataistelualue oli varsin rajallinen ja taisteluja käytiin rintaman tuntumassa.
Hävittäjätaistelu hävittäjien suojaamia pommikoneita vastaan.
Taistelussa hävittäjien suojaamia pommikoneita vastaan on ensisijaisesti pyrittävä
estämään pommikoneiden pääsy aikomalleen kohteelle, hajotettava muodostelma ja tuhotta mahdollisimman monta konetta. Taisteluun saattohävittäjiä vastaan vain sen verran voimia kuin oman turvallisuuden takia tarpeellista.
- Yllätyksellä suuri merkitys
- Peräkkäin syöksyvät omat hävittäjät suojaavat toisiaan syöksyn aikana.
- Pommittajia vastaan hyökätään jonomuodossa. Myös ylösveto oli jono. Kun muodostuu jonoksi, niin kavereiden seuraaminen, ettei ollut paljoa hajotusta. Hyökkäyksen jälkeen takaisin muotoon, parveen ja partioihin. Edellisen koneen tulos jää seuraavan nähtäväksi. On ennen kaikkea turvaa selustassa, paitsi sillä viimeisellä ressulla. Jos useampiakin koneita on hyökännyt, niin on kuitenkin saatu sen verran hämminkiä, että on saatu aikaan muutakin tapahtumaa. Isku ja irtautuminen, ylösveto ja valmistautuminen uuteen iskuun.
Hävittäjien toiminta saattotehtävissä
Saattohävittäjien heikommuus korvattava lukumäärällä ( 1 pommikone ja 5 hävittäjää)
Saattotehtävien suoritukseen vaikuttavat tärkeimmät tekijät:
- Vihollisen ilmatilanne. Vihollisen hävittäjien lukumäärä ja laadullinen suhde omiin hävittäjiin verrattuna, määrää osaltaan saattoon käytettävien osastojen vahvuuden
- Saatettavan muodostelman vahvuus. Saatettavien koneiden lukumäärä on suoraan verrannollinen saattajien lukumäärään. Parvi pienin mitä kannattaa käyttää.
- Saatettavan muodostelman lentomuoto. Mitä tiiviimpää lentomuotoa saatettavat käyttävät, sen helpompaa on saattajien toiminta, ja tullaan toimeen osittain pienemmällä konemäärällä.
- Saatettavien ja saattohävittäjien nopeusero. Hävittäjillä oltava huomattava nopeusreservi saatettaviin nähden. Nopeuseron ollessa kovin suuri on yksittäisen koneen näkyvissä pitäminen vaikeampa kuin muodostelman.
- Saatettavien koneiden tehtävä. Ensikertainen tehtävä ei vaadi yhtä suurta saattoa kuin samaan paikkaan toistunut tehtävä.
- Saattohävittäjien toiminta-aika. Saattohävittäjien toiminta-aika voi pakottaa käyttämään etukenttiä.
- Lisäsäiliöiden käyttö
- Saattokorkeus. Korkealle (8000 metriin) nousu lyhentää ennestään pientä toiminta-aikaa
- Hapen riittämättömyys.
- Liikehtimisen vaikeus yläkorkeuksissa
- Saattoalueella oleva sää. Pilvettömällä säällä käytettävä voimakkaampaa saattoa. Puolipilvisellä ilmalla tarkkailtava pilvien yläpuolta (alapuolta). Saattohävittäjien sijoituksessa huomioitava aurinko, saatettavien ja auringon väliin pääosa saattajista.
Henkilökohtainen yhteys tärkeä saattajien ja saatettavien välillä ennen tehtävän suoritusta, varsinkin silloin kun radioyhteyttä ei ole asianomaisten kesken.
Ennakolta selostettava:
- reitti -suoritusaika
- toimintakorkeus -kohtaaminen
- vihollisesta ilmoittamistapa
- hävittäjien toimintatavat eri tilanteissa -tehtävän keskeyt-täminen jne.
- Suomalaiset onnistuivat tässä hyvin. Kun saatto oli paikalla venäläiset eivät pystyneet pudottamaan suomalaisia, ainakaan montaa. Olen monesti korostanut, että hävittäjillä on oltava huomattava nopeusreservi saatettaviin nähden. Se voidaan muuttaa miksi tahansa - aloitteeksi, pakenemiseksi... Mauno Fräntilä, taisteltaessa Pyryllä yksi yhtä vastaan hän pudotti minua peräkkäin kerta toisensa jälkeen, hän tuli täysillä tehoilla mutta minä tulin vajaalla teholla; vasta kun huomasin pistää täydet rähinät aloin pärjäämään.
- Tehtävän keskeyttäminen saattoi tulla erilaisella sovitulla merkkikielellä, vaaputuksella yms. Yksittäisillä koneilla saattoi myös tulla takaisin kääntymistä. Ei välttämättä ilmoitettu yleisesti radiolla, koska on voinut olla vihollinen kuuntelemassa linjoilla.
Suojaus
I Välillinen suojaus (alueellinen)
II Välitön suojaus
Suojauksessa määrätään etukäteen pommittajien ja hävittäjien kohtauspaikka
1. Välillinen = hävittäjät eivät seuraa välittömästi pommikoneita
2. Välitön suoja = hävittäjät seuraavat kiinteästi pommittajia
Sovittava kumpi partio irtaantuu (hyökkää) ensin
Suurin osa suojaajista asetettava oletetun hyökkäyssuunnan puolelle (aurinko)
Maavoimien suojaus = etsintää määrätyllä alueella. Radioyhteys joukkoihin suotava.
Kiintopallojen tuhoaminen: kuuluu hävittäjälentäjän vaikeinpiin tehtäviin. (pallon suojana usein voimakas torjunta-aseistus, it. ja hävittäjiä)
Kiintopallojen tuhoaminen oli vaikeimpia tehtäviä.
- Lähetetään yksi partio
- Yllätys
- Hyökätään suurella nopeudella, ammutaan kaukaa, 500 metristä aloittaen
- Lähestytään pinnassa kirkkaalla
- Tai pilvessä
Myöskin pallon korkeus määrää lähestymistavan.
Lähestytään siltä suunnalta missä tiedetään tai oletetaan ilmatorjunnan olevan heikoimman.
ILMAVOIMIEN TEHTÄVÄT
1. Hyökkäämällä
2. Torjumalla
3. Tiedustelemalla
4. Avustamalla
- Vihollisen maavoimia vastaan: Kohdistetaan hyökkäykset ryhmittymis-, majapaikkoihin, rivistöihin, reserveihin, varastoihin sekä liikenne verkostoon.
- Vihollisen merivoimia vastaan:
- Vihollisen ilmavoimia vastaan: maassa ja ilmassa olevia koneita vastaan, lentokone tehtaita ja varikkoja vastaan.
- Vihollisen maahan. Asutus- ja teollisuuskeskuksia vastaan
TÄRKEÄÄ: ILMANHERRUUS
- Tykistön tulenjohtolennot.
ILMAVOIMIEN TOIMINTAMAHDOLLISUUDET RIIPPUVAT:
- Henkilöstöstä
- Kalustosta
- Lentokentistä
- Vihollisen ilmavoimista ja ilmatorjunnasta
- Sääolosuhteista
- Vuoden- ja vuorokaudenajoista
Toimintavalmius
Osaston toimintavalmiuden määrää ylempi porras.
Lähtövalmiuden äärimmäinen tila = Ohjaajat istuvat koneissa moottorit pyörimässä (parven oltava 30 sekunnin kuluessa oltava ilmassa, hälytys radiolla).
Päinvastainen aste = koneet korsuissa miehistö ja mekaanikot majapaikassa (määrätty kuitenkin kuinka monen minuutin kuluessa on koneiden oltava ilmassa).
Hävittäjäohjaajien on harjoiteltava koneeseen nousua, käynnistystä jne. niin ettei aikaa mene turhaan.
- Pikastartissa ja koneeseen nousun harjoittelussa mekaanikot olivat auttamassa vöiden ja kuomujen kiinnilaittamisessä. Äärimmäinen valmius, tässä näkee että sekunneista kysymys, pitää lähteä MT:llä täysillä tehoilla, lähdetään heti eikä meinata. Eikä kuten Antikaisen Matti ehdotti, että noustaan tuhannella hevosvoimalla - "ei meistä liikennelehtäjiä tehty". Aggressiivista lähtöä.
- Käynnistys tarkoittaa myös sitä, että Mersuhan käynnistettiin veivaamalla, harjoiteltiin sitä että osaa tehdä asiat oikeassa vaiheessa, ettei ohjaaja sohlaa kun kaksi miestä veivaa konetta käyntiin.
LENTUE = 10 konetta + 1 varakone 20 ohjaajaa mutta myöskin 30 jos on tarpeeksi varakoneita.
II PÄÄTEHTÄVÄT
Kapteeni Puhakan luennot.
Torjuntalento on hälytyksen perusteella tehty lento, jonka tarkoituksena on torjua
vihollisen hyökkäys, estää tai häiritä sitä.
Torjuntatehtävän onnistuminen riippuu ilmavalvonnasta.
Ilmavalvonnan täytyy aina nähdä omat sekä vihollisen koneet.
- Annetaan startissa ruutu ja tehtävä, jonne painetaan. Kun koneet ovat ilmassa, niin voidaan antaa täydennystä. Mutta hävittäjien jo noustua ilmaan on tehtävän oltava selvillä. Viestintä oli sellaista mitä oli, epäluotettavaa. Taistelunjohto, "Kippari-Kauppinen", Suomenlahdella toiminut radiomies sieppasi radioviestejä ja lähetti hävittäjille edelleen ohjeita. Taistelujohto ei kuitenkaan "nähnyt" välttämättä koneita, mutta Kippari-Kauppinen kuunteli koko ajan radioviestejä, omia ja vihollisen..
Tärkeää:
Radiotutka
Radiojoukot (radiosieppaus)
Koneiden välimatka:
ETSINTÄ
Jokaisen ohjaajan muistettava etsinnässä:
- Kaikki ohjaajat tähystävät koko avaruutta
- parhaiten huomaa vihollisen kun ei luota naapurin näkökykyyn
- on tähystettävä sivuille, taakse, ylös ja alas, mutta myöskin suoraan eteen.
- jos sää on kirkas täytyy aina varautua auringosta tulevien yllätysten varalle (tähystystä voidaan helpottaa peittämällä siivellä aurinko)
- kokoontumisen jälkeen on siipikoneen ohjaaja kokonaan riippuvainen johtokoneestaan. Tätä hänen on seurattava koko etsintälennon ajan ja lennettävä niin että johtaja helposti näkee hänet.
- Kirkkaalla säällä lennetään oletettua vihollisen lentokorkeutta ylempänä. Auringon valon heijastus paljastaa usein vihollisen (lennettävä auringon puolella)
- pilvisellä säällä on lennettävä niin että vihollinen näkyy pilveä vastaan.
- pilvien ollessa alle 500m on edullinen etsintäkorkeus 100m
- jos on Cumulus-pilviä täytyy yhden partion sopivin väliajoin nousta pilvien yläpäälle katsomaan ettei sieltä tule yllätyksiä.
Tärkeää. yhteistoiminta ilmatorjunnan kanssa.
- Huomaa ettei anneta määrättyä paikkaa missä siipikoneen on lennettävä. Määrätty vapaus, kunhan pysyi havaintokentän alueella.
Tykistölennot
Yksipaikkaisella suoritettavat tykistölennot.
Tykistötulta voidaan menestyksellisesti johtaa lentokoneesta
- Lentotähysteinen ammunta (raskas tykistö)
- Yhteys radiolla maahan
Ennen lentoa henkilökohtainen yhteys tykistön tulehjohtajiin.
Yksi kone tulenjohtokoneen lähisuojaksi (näköyhteyden päässä). Parvi varmistaa omalla puolella lentäen.
- Yleensä käytiin tapaamassa tulenjohtajia.
Yötoiminta
Hävittäjän varusteet: hyvät mittarilentolaitteet
- Sähköinen kallistus ja kaatomittari + keinohorisontti, taustat fosforoitu
- Tarkka nopeusmittari
- Variometri (tarkka ja nopea)
- Pieni paristolla toimiva kaarto- ja kallistusmittari
- Häiriötön radio. Kohtilentolaite
- Omakonetunnusradio
- Pakoputkiliekinsammuttaja
- Tarkka kello kaartojen suorittamista varten kellon avulla
- Valopistooli ja panokset
- Taskulamppu
- Karttoja (yökarttoja)
- Yöhävittäjiä oikeastaan ollut muuten kuin Helsingin puolustukseen. Muuten öisin lennettiin normaaleilla päiväkoneilla, paitsi jos ei ollut erikoisvarustettu.
- Yölentoharjoituksissa suunnistettiin paljon, startteja ja laskuja. Meillähän ei ollut muita kenttävaloja kuin myrskylyhtyjä. Rivi myrskylyhtyjä radan reunassa näkyi yllättävän selvästi. Joskus joku myrskylyhti lähti keikkumaan, kun joku siviili kävi varastamassa lyhdyn eikä huomannut sammuttaa. Yöhävittäjiin oli myös erikoiskoulutusta, lähinnä käsittääkseni Malmilla. Kentätkin olivat niin pieniä, ettei yöllä voinut juuri turvallisesti operoida. Koneet kehittyivät niin nopeasti, että kentät jäivät pieneksi. Rissalassa oli hienoa, kun radalla oli pituutta kaksi kilometriä. Kyllähän kenttiä jatkettiin ja tehtiin, mutta koneiden kehitys oli niin nopeaa. Kiitoratojen päällystys oli yksi paha juttu, ei ollut kunnon asfalttia, radat olivat kuin tervasepeliä. Saksalaisilla oli rautaverkkoja, joita laittoivat kiitoradalle.
- Kellon avulla mitattaessa, tottui lentämään määrätyllä tavalla, jolloin pystyi laskemaan sekunneilla kaartojen suoritusta. Tottui lentämään määrätyllä kaartonopeudella, se meni aina suunnilleen samalla lailla.
Maaorganisaation järjestely
- Sääpalvelu
- Yömaasto (merkitty valomerkein)
- Kohtilento-radioasema
- Suuntima-asema
- Div. lennonjohto
- Valtak. lennonjohto
- It. omakonetunnus
- Radio
Saatesanat
Alkuperäiset muistiinpanot ja kuvat: Torsti Tallgren.
Puhtaaksikirjoitus muistiinpanoista: Jussi "Birra" Soini.
Oikoluku ja taitto: "Grendel" Jukka O. Kauppinen.
Kuvitus: Torsti Tallgren.
Copyright Torsti Tallgren 1946-2003
Copyright VLeLv Icebreakers / Virtuaalilentäjät r.y. / Finnish Virtual Pilots Association 2003.
| |