» Palaute

Historiaprojekti
Katso lisätietoja historiaprojektin kuvaus -sivulta
  virtualpilots.fi
In English 
 | keskiviikko, 17.01.2018 
 Sotahistoriaa» Kirjaudu sisään 

Kotisivu | Sotahistoriaa | WW2History-UrbanBlitz2004-TallgrenPakarinen.html
  
Virtuaalilentäjät ry. Urban Blitz 2004. Kuva: Jukka O. Kauppinen Urban Blitz 2004 Esitelmiä

Pikahakemisto: [ MT-lentäjä Torsti Tallgren - muisto koulutusajalta Kauhavalla | Erkki Pakarisen esitelmä Urban Blitz 2004 -tapahtumassa | Saatesanat]


Virtuaalilentäjät ry järjesti helmikuussa 2004 vuotuisen talvitapahtumansa, Urban Blitz 2004:n. Tapahtumassa vieraili myös paikallisia veteraaneja. Tällä sivulla on kahden veteraanilentäjän, sodan jälkeen MT-koneita lentäneen Torsti Tallgrenin, ja sota-aikaan BW- ja MT-koneilla lentäneen Erkki Pakarisen, pitämät puheet.

Esitysten puhtaaksikirjoitus:
- Jouko Jokinen
- Mika "Boxter" Paananen
Oikoluku: Jukka O. Kauppinen
Valokuvat: Jukka O. Kauppinen

Samassa tapahtumassa piti myös Blenheim-lentäjä Kauko Aho pidemmän esityksen, jonka voit lukea tästä: Muistoja koulutusajoilta.


Virtuaalilentäjät ry. Urban Blitz 2004. Kuva: Jukka O. Kauppinen MT-lentäjä Torsti Tallgren - muisto koulutusajalta Kauhavalla

Torsti Talgren kertoo lyhyen tarinan siitä, mitä tapahtui Kauhavan Ilmasotakoulussa 60 vuotta sitten.

Kun olin Kauhavan Ilmasotakoulussa, lentosotakoulussa, meillä oli kurssin johtajana kapteeni Ilveskorpi. Hänellä oli tapana kävellä kentällä laskuvarjo olkapäillä. Kun olin lähdössä ilmaan hän yllättäen tuli ja kiipesi koneeseen, ja sanoi että nyt tehdään koulutustarkastuslento.

Olin menossa Viima-merkkisellä koneella, joka oli erinomainen taitolentokone ja suomalaista valmistetta. Noustiin ilmaan ja kapteeni sanoi, että näettekös savun tuolla taivaanrannassa. Sanoin, että kyllä herra kapteeni. "Vaakakierteitä oikeaan ja vasempaann antaa mennä."

Niin minä sitten pääsin niitä tekemään. "Sitten, tämä alue tässä, näettekö tuon metsän ja metsän reunat? Vaaka-kahdeksikkoa selällään lennossa, antaa mennä." Sitten roikuttiin pää alaspäin ja tehtiin sitä vaakakahdeksikkoa. Sitten hän sanoi, että nyt tehdään semmoista jota ei saisi tehdä - me harjoittelemme ulkopuolisen syöksykierteen. "Tietääkö oppilas kuinka se tehdään?" Mä sanoin, että kyllä herra kapteeni, selälläänlennosta aloitetaan. Sisäpuolisessa kierteessä pää on siellä ruuhen sisäpuolella, ulkopuolisessa ulkopuolella, ja niin me menimme sitten ulkopuoliseen syöksykierteeseen..... Kone natisi ja kitisi. Hän sanoi, että nämä on kielletty näillä koneilla, mutta jos joskus tarvitsee sitä, niin sitä on nyt syytä harjoitella. Niin me tulimme sieltä ja hän sanoi lopulta, että oikaistaan.

Hän oli erinomainen opettaja. Ei mikään tärkee mies, mutta erinomainen lentäjä, niin kuin tämä Pakarinenkin, joka on ollut minunkin opettajani. Niin hän sitten sanoi mulle, että mennään sitten laskuun korkeelta. Mä sanoin että jaaha, sitten mennään sivuluisuun. Ja niin me menimme, menimme ja sitten hän sanoi, että tehdään sivuluisu. Mutta näillä vanhoilla opettajilla oli semmoinen tapa, että ne lensivät itse. Huomasin että herra pisti koneen sivuluisuun ja minä en koskenut ollenkaan sen paremmin sauvaan kun jalkapolkimiinkaan ja hän teki erinomaisen lennon, oikaisi koneen kiitotien päässä ja sanoi minulle, että sehän meni hyvin.


Erkki Pakarisen esitelmä Urban Blitz 2004 -tapahtumassa

Ehtoota herrat. On ilo nähdä mielenkiintoisia kasvoja ja se, mikä teillä on erikoista, on että te olette aivan oikealla asialla, joka liittyy ilmailuun, omatoimisuuteen ja niin päin pois.

Virtuaalilentäjät ry. Urban Blitz 2004. Kuva: Jukka O. Kauppinen Pikipieni, sanoisin henkilökohtanen huoleni, on ollut tämmöisenä niin sanoakseni hurttiukkona ollessani, että tietääkö nuoriso miten eletään luonnon aakkosten mukaan? Miten etsitään ja löydetään? Ihminen on osa luontoa. Jos te ette käy luonnossa, te ette opi tuntemaan sitä. Luontoon liittyy sää, joka liittyy myös ilmailuun. Näin ollen luonnon tutkiminen, eritteleminen, sieltä marjojen, sienien ja niin edelleen järvestä kalan ja metsästä riistan hakeminen, nämä kaikki kuuluvat siihen ihmisen ominaisuuteen, jotka pitää hallita. Ne auttavat teitä. Ja silloin, kun te tutkitte luontoa, te näette pilviä. Aina kun tulee kirkkaalle taivaalle pitkät jalaspilvet, silloin teidän korvienne välissä pitää raksuttaa: kohta tulee myräkkä ja se pitää aina paikkansa. Tämä liittyy siihen miten te suojaudutte ja elätte luonnossa, sen te opitte vanhoilta kamuilta.

Kun te kuljette syksyisessä maastossa ja teidän täytyy joskus tehdä nuotio lämmitelläksenne ja suojautuaksenne, niin ottakaa koivusta irronneita tuohia ja pistäkää vyön alle. Ei tule koskaan hätää ettei nuotio syty. Ja kun on mänty, jossa on kuiva oksa, sen voi ottaa, pistää taskuun. Sillä sytyttää pienen nuotion ja keittää äkkiä pakillisen vettä. On myös muistettava, että mikä on normaali lainsäädäntö. Tulta ei saa tehdä joka paikkaan. Tuli tehdään sillä tavalla, että saatte sen sammumaan ja peitettyä. Sota-aikana kaukopartio-sissien ohje oli, että kun laitetaan ruokaa nuotiolla, niin savua ei saa näkyä. Se tapahtuu siten, että on täysin kuivaa oksaa ja lehtipuuta. Tämä pätee aina. He tekivät nuotion yleensä siten, että jos järven rannalla oli jokin iso laatta, niin se käännettiin sivuun ja otettiin mullat siitä sivuun. Nuotio pidettiin siinä. Sen jälkeen, kun siinä oli vielä hehkuvia kekäleitä, vettä päälle, hiekkaa päälle ja kivi päälle. Metrin päästä kukaan ei huomannut, että siinä on ollut nuotio. Nämä ovat terveiset menneeltä kaukopartioajalta.

Sitten, ilmasta puheenollen. Lentokonehan on purjekone, moottorikone, kaikki ne ovat ilmaa raskaampia. Tuore ikävä uutinen oli Egyptissä. Punaiseen Mereen meni egyptiläinen kone, joka ohjaaja teki nähdäkseni virheen, vanhana opettejana päättelen, yrittäessään tulla takaisin kentälle. Ohjaaja päästi kaarrossa nopeuden liian pieneksi, kone muljahti ja se meni mereen. Koko sen ajan jonka olen ollut mukana lentokoulutuksessa sekä oppilaana että opettajana, niin ensimmäisessä koulutusvaiheessa opetetaan: kun te suoritatte lentoonlähdön ja moottori tekee topin, niin älkää helvetissä kääntykö kentälle vaan suoraan etumaastoon, olkoon se minkälainen tahansa. Saatte näin tehtyä onnellisen ohjatun pakkolaskun. Voi olla että kone siinä vähän vaurioituu, mutta jos yritetään kaartaa takaisin lähtöpaikkaan ja menetetään kaarrossa nopeus, niin silloin se lähti ja eikä anna mitään anteeksi. Siinä ei tarvita enää kuin pappia ja haudankaivajaa. Tämä pätee.

Ja nyt teille: silloin kun joudutte tekemisiin ilmailun kanssa, olkoon se laite tai lentokone, niin tutustukaa ohjekirjoihin: mitä ne pitävät sisällään, millaisen välineen kanssa te joudutte toimimaan ja tehkää niiden mukaan. Painakaa mieleenne mitkä ovat miniminopeudet ja niin edelleen: se on teidän henkenne tae. Yksinkertaisesti sanottuna.

Ohjauksesta sen verran että lentokone on kuin nuori nainen, sitä pitää käsitellä hellien, silloin se pysyy käsissä. Jos te murjotte, niin se jättää teidät. Tämä on kieltämätön totuus.

Täällä oli eversti Liusvaara puhumassa MiGeistä ja niin edelleen. Kysyin häneltä nykyaikaisten koneiden tsekkauslistoista. Olen itse joutunut tilanteeseen, jossa olin vetäjänä 12 koneen ja 25 oppilaan ryhmälle. Kaikki koneet olivat vähän erilaisia ja vähän aikaa raksutti, että miten minä saan tämän tehtyä ja opetettua niin, että ei tule hämminkiä. Kysyin koneet luovuttavilta omistajilta, että onko tsekkauslista, onko ohjekirjoja, onko varaosia. "Mitä mä niillä teen, mähän justiis ostin tän koneen, mitä mä niillä teen?", koneen omistaja vastasi. Seuraus oli se, että täytyi tilata varaosat, ohjekirjat ja tehtävä oppilaita varten tsekkauslistat. Systeemi pelasi hyvin. Jos te olette seuranneet liikennelentäjiä, niin siellä yksi miehistön jäsen, tavallisesti kapteeni, kiertää koneen ennen kun miehistö menee ohjaamoon. Joka vaihe on opetettu liikennelentäjille ja opetettu käymään tsekkauslistan läpi. Siinä mielessä kysyin Ilmavoimilta nykyisistä tsekkauslistoista, koska tiedän 10 vuotta Kauhavalla olleena kouluttajana, että määrätyt asiat käytiin aina läpi.

Yksi tapaus Pyrystä: olin opettajana, neljä oppilasta. Ennen starttia piti käydä läpi viisi asiaa. Ensimmäinen lento meni huolella, laskun jälkeen oppilas kelaa laskusiivekket pois tai jättää ne korkeintaan lentoasentoon, korkeintaan 20 asteeseen. Mutta ne olivatkin täysin ulkona. Seuraava oppilas tuli sisään koneeseen, mä käyn läpitsekkauslistaa . Ne sanoo 'siivekkeet lentoonlähtöasento', toistavat 'siivekkeet lentoonlähtöasento' - ja minä totean, että siivetkkeet ovat täysin auki ja oppilas on suorittanut tsekkauksen. Nyt suoritetaan lentoonlähtö, oppilas työntää kaasun auki ja silloin kun pyrstö nousi ilmaan, niin mä vedin kaasun kiinni ja käskin menemään vaihtoon. Toiset oppilaat, joita oli vielä jäljellä kaksi, nauraa ja näyttää siivekkeitä. Oppilas vaihtui, tuli sisään ja sama operaatio - taas jäi oppilaalta siivekkeet täysin auki. Sama toistui - pyrstö nousi, mä vedin kaasun kiinni: 'vaihtoon'. Viimeinen oppilas tuli ja mä näin sen naamasta vähän, että se irvaili toisille, "kaikkea te teette, hyvä kun päästätte hänet lentoon." Okei, viimeinen mies suorittaa starttia - eikä kukaan näistä kolmesta ollut koskenut siivekekäyttöpyörään sen vertaa, että olisi veivannut siivekkeet lentoonlähtöasentoon vaan ne olivat täysin ulkona. Viimeinen mies suoritti lentoonlähtöä, niin mä päästin sen ilmaan, vedin kaasun kiinni ja sanoin että rullataan hallille. Kun tultiin hallille niin kysyin pojilta, että minkä takia minä keskeytin kolmelta mieheltä lentoonlähdön. Vähän aikaa oli hiljaista. Pojat katsoivat alespäin ja sitten yksi rohkeni sanoa, että laskusiivekkeet oli täysin auki. "Kyllä. Menkääs nyt ja siirtäkää kone halliin. Lopun päivän saatte muistella mitä varten tsekkaus lentokoneessa suoritetaan. Ei tsekkauslista ole tavan vuoksi, vaan että sillä varmistetaan jotta asiat ovat niin kuin niiden pitää olla."

Kerron vielä yhden seikan. Moniko teistä tulee ajatelleeksi, että mikä on ihmisen itsesäilytysvaisto? Se on luotu nimenomaan ihmiselle ja eläimelle. Jos ihminen on ihminen, eli itsekäs, hän viis veisaa tästä luonnon antamasta lahjasta, itsesäilytysvaistosta. Ilmailussa on tilanteita, joissa se tulee väläyksenomaisena. Silloin pitää toimia heti eikä viidestoista päivä. Se kehittyy kun me ajattelemme mitä missäkin tilanteissa pitäisi tehdä. Toivonkin, että kun siihen on mahdollisuus, käykää Punaisen Ristin tai jonkun muun pelastusvälineen avulla läpi miten te toimitte minkäkinlaatuisessa tulipalossa, onnettomuustapauksessa, miten te voitte lähimmäistänne auttaa. Samalla kun te saatte tämän koulutuksen, te saatte itsellenne itsesäilytysvaistoa, opetusta ja keinoja joilla te pidätte elossa itsenne ja mahdollisesti naapurinnekin.

Toivotan hyvää kevättä ja mukavia ilmailupäiviä.

Lentomestari Erkki Pakarinen, helmikuu 2004.


Saatesanat

Tällä sivulla olevat esitykset pidettiin Virtuaalilentäjät ry:n helmikuussa 2004 järjestämässä Urban Blitz 2004 -tapahtumassa.

Esitelmän puhtaaksikirjoitus:
- Jouko Jokinen
- Jani "Boxter" Paananen
Oikoluku: Jukka O. Kauppinen
Valokuvat: Jukka O. Kauppinen

Copyright VLeLv Icebreakers / Virtuaalilentäjät r.y. / Finnish Virtual Pilots Association 2004.

 

  

Viimeksi muokattu: 2004-10-17 19:36