» Palaute

Historiaprojekti
Katso lisätietoja historiaprojektin kuvaus -sivulta
  virtualpilots.fi
In English 
 | sunnuntai, 16.12.2018 
 Artikkelit» Kirjaudu sisään 

Kotisivu | Artikkelit | artikkelit | okn_tikunvirittelya

Virtuaalilentäjät Ry - Finnish Virtual Pilots Association

Tikun virittelyä - jatkokahvalla realistinen tuntuma SideWinderiin

Olli "-ok-" Korhonen, VirtuaaliLentoLaivue Icebreakers

Tulipas tuossa CH Productsin tikun päivityspohdintojen seurauksen otettua työn alle viimeksi Blitz:ssä pintaan pulpahtanut ajatus modifioida keski-ikäinen MS SideWinder 3D Pro -tikku realistisempaan ohjaintuntumaan lisäämällä jatkovartta kahvan ja kuulanivelen väliin. Ja mitä syntyikään. Aivan uusi tikku, jossa ei ole tietoakaan siitä raskaudesta ja epätarkkuudesta, josta lyhytvipuvartinen lyhyen liikeradan omaava ranteen nyrjäyttäjä aiheutti.

Eilisillan WarRoom-pommarilentelyn aikana puolet ajasta meni jatkojohdon kolvailuun, jotta mekaanisesti valmiin jatkoksen saisi vielä sähköisestikin kuntoon. Lentelyjen päätteeksi ehdin offlinessä ottaa pikaisen tuntuman, ja joutuipa miettimään toisenkin kerran ohjausrefleksejään, kun olivat CH:llakin jäänyt käden liike alle 20cm sisään, ja ranne se kiertyy siinäkin kun lyö siivekkeet täysin sivuun.

Nykyisellä 37 cm jätepalasta tekemälläni jatkoksella saan tikun liikeradaksi +- 20 cm suuntaansa, joka on melko hulppea, ja vähän liiankin laajan tuntuinen hävittäjän ohjaimeksi. Sen sijaan Ka6 Röhnswalben (purjekone -60) ohjaimeksi tuo on juuri passelin tuntuinen.

Nyt olisi tarkoitus hakea 28 mm huonekaluputkea 5,10,15,...,45,50 cm näytepätkät rautakaupasta, että voi kokeilla mikä olisi optimaalinen sauvan pituus. Myös CH:n tikku saattaisi petraantua 10cm jatkoksella aivan uuteen luokkaan, mutta tehdäänpä yksi projekti ensin valmiiksi.

Lattialle asennettuna tikun kiertoon perustuvan peräsinohjauksen voisi laittaa poljinavusteiseksi vetämällä vaijerit (puisista) polkimista sauvan tyveen tehtyihin kiinnityskorvakoihin. Lisäksi jos putken kiertymisen saisi laakeroinnilla eliminoitua, niin ei polkimen painaminen aiheuttaisi häiritsevää sauvan kiertymistä...

Mitä jos kiertopotikan siirtäisi kiinni polkimiin? Ei tarvitsisi helposti vikaantuvaa ja suhteellisen hankalasti rakennettavaa mekaniikkaa asentotiedon välittämiseen.

Juu, mutta kun tuossa mallissa on yksi ainut optinen silmä. joka mittaa kahden elementin etäisyyttä x ja y akselien suhteen, myös kaasu oli omassa vipatuksessaan kiinni samaa sensoria hyödyntäen. Eli mekaaninen hajauttaminen ei onnistu.

Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen ongelmaan, että minkälaisella vaijeri/vipu konstruktiolla kaasua olisi kätevintä hallita. Tuolin vasempaan käsinojaan ruuvilla saranoitu kaasuvipu pystytankona, ja tämän alapäästä mekaaninen yhteys olemattoman pieneen muoviläpyskään nimeltään kaasuvipu. Tässähän pitää kohta rakentaa kokonainen ohjaamo, että saa kaikki hallintalaitteet aidoille paikoille aidontyyppisillä käyttövivuilla.

Täällä oli aiemmin linkki yhteen kuvaan, jossa oli 11 monitoria näyttämässä saman koneen lentotilaa. Työkaverin kanssa jutellessa (ko. kuvan tiimoilta), ryhdyttiin jatkokehittelemään videotykkeihin perustuvaa 360/270 asteen panoraamaohjaamoa. Viidellä halvalla tykillä ja noin metri kanttiinsa olevilla maitolaseilla saataisiin kuution muotoinen virtuaaliohjaamo, jonka saisi mahtumaan kohtuudella normaalin makuuhuoneen kokoiseen tilaan (15m*15m*5m hallin sijaan, jota aiemman suunnitelmat edellyttivät).

Pienentyneen projektiopinta-alan vuoksi halvimpienkin tykkien valovoiman pitäisi riittää mainiosti. Jos toissijaiset näkymät vielä rajataan esim. 800*600-tasoon, niin pari dualhead PCI -korttia voisi päivittää kakkosnäkymiä, etunäkymän pyöriessä paremman tykin tarjoamalla maksimiresoluutiolla. Jos kuorma on liikaa yhdelle prosessorille, eikä tuplaprosessoristakaan ole tarpeeksi apua, niin sitten pari kappaletta noita slave koneita AGP dualhead -korteilla voisi tulla kyseeseen.

Tuntuma parani aika paljon, koska välykset tulevat koko ajan vedetyksi pois samaan suuntaan (käden paino n. 5kg alas päin, ja jalkojen aiheuttama veto polkimissa eteenpäin ehkä 10 kg). Toimivan geometrian mitat ovat vielä hakusessa, mutta tällä "patentilla" pystyy jo haarukoimaan oikeita mittasuhteiden suuruusluokkia. Perusongelma tässä sinällään mekaanisesti yksinkertaisessa konstruktiossa on se, että sauvan pituusliike tuntuu "läpi" polkimiin, jolloin jaloilla pitää hiukan joustaa sauvaa työntäessä ja vetäessä. Lähinnä vipusuhteiden valinnalla yritetään sitten minimoida tätä efektiä ja pitää rakenteiden joustot ja momenttivarsilla syntyvät voimat inhimillisinä (kulumiskestävyydellekin pitää antaa joku mahdollisuus).

Ensimmäinen evaluaatioversion on valmistunut.

Aiemmin tuskailemani MS-moodiongelmakin ratkesi, kun Windows 2000-puolella testatessa huomasin moodin valintavivun olevan väärässä asennossa. Windows 98SE oli tunnistanut tikun hitaahkosti vaikkei sen olisi pitänyt ollenkaan, mutta W2K ei edes yrittänyt!

Pitkä vipuvarsi hävittää keskitysjousien tunnon täydellisesti, jolloin konetta joutuu lentämään hyvin herkällä otteella, toisaalta tikun reuhtomista ei tapahdu ollenkaan pitkien liikeratojen ja olkavarren massahitauden takia (ei ranteella vispaamista) ja koneen vaakasuorassa pitäminen on myös aktiivista toimintaa, kun keskitysjousi ei kavalla "death zonea" (jota oikeassa koneessa ei tosiaankaan ole). Tikku ei ole täydellinen, ja parempaan tulokseen pääsisi unohtamalla peräsin ominaisuuden sauvan kierrosta, ja laittamalla USB-polkimet erikseen. Mutta harjoitustyönä homma oli hyvin mielenkiintoinen.

Näiden kokemusten jälkeen nälkä alkoi kasvaa syödessä, ja seuraavaksi pitäisikin hankkia jostain force tikku pienvirtaohjauksen saamiseksi ja pieniä kuulalaakereita tukevan ohjaimen kulissikappaleisiin. Vahvavirtakomponentit löytyivät jo miljoonalaatikosta (minititetokoneen 1/2" magneettinauhaaseman keloja pyörittävät servomoottorit). Onkos kellään näkemystä, miten saisin laskettua esim. Mersun ohjaimien massahitauden, jotta osaisin sijoittaa oikean määrän lyijyä lyhennettyjen työntötankojen päähän kuvaamaan siivekkeiden ja peräsimen inertiaa (jos sattuu ylittämään servomoottoreiden ankkureista aiheutuvan inertian, jota on reiluhkosti).


Keskustele artikkelista.

(C) Virtuaalilentäjät - Virtual Pilots ry 2002

Viimeksi muokattu: 2003-10-07 00:22