» Palaute

Historiaprojekti
Katso lisätietoja historiaprojektin kuvaus -sivulta
  virtualpilots.fi
In English 
 | tiistai, 21.08.2018 
 Artikkelit» Kirjaudu sisään 

Kotisivu | Artikkelit | artikkelit | nuomainiotmiehet

Nuo mainiot miehet lentävissä koneissaan

Kirjoittanut Otto Ruokonen. Ilmestynyt alkujaan Suomen PC Gamer -lehdessä vuonna 2001.

Virtuaalilentäjät ovat uuden ajan ilmailuharrastajia, jotka kunnioittava perinteitä ja luovat uusia.

Helsinki-Vantaan lentokentän vieressä sijaitsevassa Ilmailumuseossa järjestettiin 27.-28. lokakuuta ilmailuharrastuspäivät, jonne kerääntyivät ilmailua ja lentokoneita eri muodoissa harrastavat ihmiset ja seurat. Mukana oli myös Suomen Virtuaalilentäjät - Virtual Pilots ry. Virtuaalilentäjät? Ne friikitkö, jotka rakentavat olohuoneisiinsa täyskokoisia ohjaamoja ja ajavat kieli keskellä suuta Lontoon ja New Yorkin väliä ja luulevat, että se on jännää? Ei sinne päinkään, virtuaalilentäjät ovat toista maata.

Virtuaalilentäjät on ollut rekisteröitynyt yhdistys tämän vuoden alusta, mutta ensimmäisen polven lentäjät ovat lentäneet verkossa jo seitsemisen vuotta, vuodesta 1994 lähtien. Varsinaisia jäseniä on tällä hetkellä nelisenkymmentä. Virtuaalilentäjät ry. on online-lentäjien "etujärjestö", johon kuuluu sekä suomalaisia online-lentäjiä että laivueita. Laivueista suurimpia ja näkyvimpiä ovat Lentolaivueet 34 ja 24 sekä Icebreakers. Vanhin laivue on Icebreakers, jonka juuret ovat niinkin kaukana kuin vuodessa 1994, jolloin Air Warrior -simulaattori tuli Suomeen. Tuolloin ryhmä tunnettiin tosin nimellä Rednose Reindeers. Suurin laivue on tällä hetkellä Lentolaivue 34, joka muodostuu Aces High-lentäjistä. Virtuaalilentäjissä on eniten ns. "pay to play" -nettisimulaattorien, eli Aces High'n, WarBirdsin ja World War II Onlinen lentäjiä sekä Combat Flight Simulatoreja ja European Air Waria lentäviä. Kyse on siis toisen maailmansodan ilmataistelupeleistä, ei mistään matkustajakoneitten reittilentämisestä. Lentäjät ovat periaatteessa ryhmittyneet siten, että laivueet ovat muodostuneet pelien mukaan: pelien sisällä toimii eri laivueita, jotka pelaavat osittain myös muita pelejä.

Virtuaalilentäjät ry. siis edistää nettisotalentäjien asiaa ja järjestää tapahtumia, joissa alan harrastajat tapaavat toisiaan ei-virtuaalisesti. Ilmailuharrastepäivillä olivat Virtuaalilentäjät ry:n toimintaa esittelemässä muiden muassa pelitoimittaja Jukka "Grendel" Kauppinen ja Pelit-lehden Kaj "Kaizu" Laaksonen. Vaikka peliala on hyvin edustettuna, kuuluu lentäjiin ihmisiä laidasta laitaan. Mukana on mm. useita Ilmavoimien lentäjiä ja purjelentoharrastajia. Mukana on toki ihmisiä, jotka lentävät vain tietokoneella, mutta myös sellaisia, jotka ovat alkaneet harrastaa esimerkiksi purjelentoa saatuaan innoituksen WarBirdsistä.

Aktiivista virtuaali-ilmailua

Laivueet lentävät viikoittain yhdessä. "Icebreakersilla on kerran viikossa laivueilta, jolloin laivueen jäsenet kokoontuvat verkkoon lentämään tehtäviä yhdessä", kertoo Jukka Kauppinen. "Tämän lisäksi keskiviikkoisin kello 22 on Euroopan-skenaario. Se on historiallinen kampanja, johon osallistumme suomalaisporukalla."

"Euroopan-skenaarioon kaikki suomalaislaivueet osallistuvat samassa laivueessa nimeltä Überfinns Perkele. Tämän nimen ovat meille antaneet rakkaat vastustajamme, joiden mielestä suomalaiset oli mallinnettu liian hyvin", täsmentää aktiivijäsen Timo "Kossu" Niiranen. "Aikaisemmin suomalaiset osallistuivat omilla laivueillaan vaikka lensivätkin yhdessä, mutta päätimme koota kaikki suomalaiset laivueet yhdeksi isoksi laivueeksi", Niiranen jatkaa. "Kommunikaatio on helpompaa, kun kaikki ovat samassa laivueessa."

WarBirdsissa käydyt verkkotaistelut jakautuvat kolmeen kokoluokkaan: on pieniä taisteluja eli ns. lite-skenaarioita, näitä mittavampia Euroopan-skenaarioita, joita on kolme kertaa kuukaudessa sekä joskus jättiskenaarioita, joissa lentää satoja pelaajia yhtä aikaa. Suurimmillaan jättiskenaario on voinut jatkua kuuden viikon ajan. Yhdestä tällaisesta, Tyynelle valtamerelle sijoittuneesta jättiskenaariosta sai myös Überfinns Perkele alkunsa. "Huomasin, että ilmoittautuneina oli aika paljon suomalaisia, mutta he eivät olleet valinneet mitään laivuepreferenssiä vaan lensivät irrallaan. Päätin kysyä, että saataisiinko kaikki suomalaiset samaan laivueeseen. Se onnistui ja oli sen verran hienoa, että päätimme jatkaa samalla tavalla", kertoo Kauppinen. Überfinns on sittemmin opittu tuntemaan maailmalla melko hyvin. Liittoutuneet eivät meistä oikein tykkää", naurahtaa Niiranen.

Toinen maailmansota kiinnostaa

Suurista sodista juuri toinen maailmansota on se, jota porukalla eniten lennetään, vaikka omine nokkineen virtuaalilentäjät simuloivat muidenkin sotien lentotaisteluita. Toisen maailmansodan suosiota selittää alun perin se, että pelit ovat pääosin kyseisen sodan simulaattoreita. "Ensimmäisenä tuli Air Warrior, toisen maailmansodan online-simu, sen tilalle tuli WarBirds, joka sijoittuu samaan sotaan. Sen rinnalle tuli Aces High, joka niin ikään on samaa sotaa. Selvä trendi on ikään kuin havaittavissa", toteaa Kauppinen. Virtuaalisotimisella on oikea historiallinen ulottuvuus, toisin kuin vaikkapa joissain 3D-räiskinnöissä, sillä verkkolentäjät käyvät uudestaan maailmansodan keskeisiä ilmataisteluja ja kampanjoita. "Hauskaa on se, että oikeat, aikoinaan käytetyt taktiikat toimivat edelleen", kertoo Niiranen. "Voimme myös tulla vaikka tänne Ilmailumuseoon katsomaan, että tuossa on oikeasti se kone, jolla verkossa lennetään", Kauppinen jatkaa.

Virtuaalilentäminen tässä muodossa on tavallaan sotahistorian harrastamista, mikä on tietokonepelaamisen kyseessä ollen aika harvinaista. Roolipelaajissa on toki keskiajan harrastajia, mutta heillä ei ole mahdollisuutta hankkia keneltäkään ensikäden tietoja noista ajoista. Virtuaalilentäjillä on.

Esikuvina lentäjä-ässiä

Edelleen on elossa henkilöitä, jotka ovat oikeasti lentäneet ja sotineen samoilla koneilla kuin millä vaikkapa Icebreakersit verkossa lentävät. Virtuaalilentäjät ry. pyrkii järjestämään yhteistä toimintaa sodan veteraanilentäjien ja virtuaaliharrastajien välillä. He ovat käyneet veteraanien kanssa muun muassa Tikkakosken ilmailumuseolla katsomassa yhtä maailman kolmesta jäljellä olevasta Blenheim-pommikoneesta. Mukana olleet kolme veteraania olivat sodan aikana lentäneet Blenheimeillä. "Siellä sitten haastateltiin ja juteltiin veteraanien kanssa. Yksi lentäjistä totesi, ettei ollut nähnyt Blenheimiä vuoden -45 jälkeen", kertoo Kauppinen. Voisi toki kuvitella, että jos on ollut sodassa lentäjänä, eivät ne koneessa vietetyt hetket välttämättä ole olleet niitä elämän parhaita hetkiä. "Joidenkin mielestä on ollut, joidenkin ei. He kertoivat siitä samasta adrenaliinihuumasta, jonka mekin tunnemme", kuvailee Niiranen.

"Tärkeintä on ollut se, että kyse on ollut lentämisestä. He halusivat vain olla ilmassa lentokoneilla. Se, että tuli sota ja oli pakko taistella naapureitten kanssa oli hyvin valitettavaa eivätkä he olisi sitä halunneet tehdä, mutta oli pakko. Mutta toisaalta kun oli pakko, niin hyvä puoli oli se, että sai lentää", Kauppinen kertoo. Niiranen jatkaa: "Eräs veteraaneista sanoi, että idea oli se, että sai lentää täysillä ja sen ajan parhailla vehkeillä. Hommaan vain kuului se, että naapuri piti saada alas." Sotalentäjät olivat siis ennen kaikkea lentäjiä. Heidän asennettaan omaan tehtäväänsä kuvaa hyvin se, että sodan alussa toiminta oli puolin ja toisin herrasmiesmäistä. Pääasia oli saada viholliskone tiputettua ja oli hyvä asia, jos sen lentäjä ehti hypätä laskuvarjolla. Sodan loppupuolella ritarillisuus karisi Keski-Euroopan ilmataistelunäyttämöillä, kun myös lentäjän tappamista alettiin pitää tärkeänä - kuollut lentäjä ei palaa taivaalle uudella koneella. Suomen rintamilla taistelut olivat sodan loppuun asti astetta herrasmiesmäisempiä.

Virtuaalilentäjien jutuista voisi aistia tiettyä käsityöläishenkeä, lentotaitojen ja sotataitojen sekä -tietojen arvostamista. Heidän näkemyksensä mukaan homman pitää olla "up close & personal", eli vihollinen on kohdattava reilusti ja läheltä. Suihkuhävittäjillä vihollinen tuhotaan tutkan perusteella periaatteena se, että vihollista ei koskaan edes joutuisi näkemään, mutta tämä ei saa virtuaalilentäjiltä mitään arvostusta osakseen. Kuten Kauppinen linjaa: "Lentokoneessa on potkuri nokassa..."

Sen minkä kerran oppii...

Virtuaalilentäjistä suorastaan huokuu lähes pikkupoikamaista kunnioitusta veteraanilentäjiä kohtaan. "Pyrimme tapaamaan veteraaneja ja omalta pieneltä osaltamme tallentamaan suomalaista ilmailun historiaa niin kauan kuin nämä herrat ovat vielä hengissä", Kauppinen kuvailee. Lentäjä-ässä Väinö Pokela on myös käynyt puhumassa Virtuaalilentäjien tapaamisessa, kertomassa koneista ja lentämisestä. Nuoren polven harrastajat ja veteraanit löysivät yhteisen sävelen helposti: Aces High -simulaattorissa lentää Lentolaivue 34 ja Pokela itse on sodassa lentänyt samassa laivueessa. Simulaattorilla lentävät pääsivät näin tapaamaan miehen, joka on oikeassa sodassa ollut lentolaiveen komentaja, mikä varmasti tuo virtuaaliseenkin lentämiseen konkretiaa. Vastaavasti veteraanit tapaavat nuoria ihmisiä, jotka tietävät asioista ja ovat oikeasti kiinnostuneita siitä, mitä he ovat tehneet. Se on varmasti arvokasta kanssakäymistä myös veteraaneille, jotka ovat luultavasti saaneet kohdata "Älä vaari taas niitä sotajuttuja" -asenteen aivan tarpeeksi monta kertaa.

Veteraanit ovat myös kiinnostuneita simulaattoreista. "Eivät he yleensä jätä käyttämättä tilaisuutta istua koneen ääreen", Niiranen sanoo. "Pistimme esimerkiksi pommikonelentäjä Eino Estaman kokeilemaan WarBirdsiä, jossa hän lensi Junkers 88:lla, vanhalla koneellaan. Ilmoitimme verkossa, että tällainen mies on nyt puikoissa, jolloin useat pelaajat hyppäsivät myös Junkerseihin, lensivät Estaman kanssa muodostelmassa ja katselivat miten sotalentäjä lentää", Kauppinen kuvailee. Simulaattorin lentäminen on tietysti erilaista kuin oikean koneen, mutta kyllä kone nousi ilmaan pienen harjoittelun jälkeen. Simulaattorit ovat nykyään lisäksi niin realistisia, että konemallit ovat saaneet hyväksyntänsä myös niillä oikeasti lentäneiltä.

Ilmojen iloiset veikot

Virtuaalilentäjät ry:n toiminta ei rajoitu pelkästään veteraanitapaamisiin ja varsinaiseen lentämiseen, vaan yhdistys järjestää retkiä, tapaamisia ja bileitä siinä missä mikä tahansa harrastuksen ympärille syntynyt yhdistys. He ovat järjestäneet tapahtumia kaksi kertaa vuodessa aina vuodesta 1996 alkaen. Kesällä järjestetään Mosquito Meeting - niminen tapaaminen, ja talvella Urban Blitz - tapahtuma Tampereella. Tapahtumissa tietysti lennetään isolla porukalla, mutta silkalla(ja kostealla) hauskanpidollakin on iso osansa: saunomista, grillaamista ja muuta mukavaa. Kauppinen ja Niiranen painottavat muutenkin koko toiminnan yhteisöllistä luonnetta: Virtuaalilentäjät on ennen kaikkea porukka, jota yhdistää kiinnostus ilmailuun, ja verkossa lentäminen on oikeastaan vain yksi tapa harrastaa sitä.

Soitellen ei kuitenkaan voi sotaan lähteä, sillä virtuaalilentäminen vaatii harjoittelua. "Kun asiasta kiinnostunut on tullut mukaan, olemme neuvoneet, opettaneet ja näyttäneet asioita, sillä pärjääminen, hengissä pysyminen ja voittaminenkin vaati totta kai harjoittelua. Siinä mielessä tämä on kuin mikä tahansa muukin harrastus, tähän vain saattaa jäädä aika pahasti koukkuun", Kauppinen kertoo. Virtuaalilentäjät toivottavat kaikki asiasta kiinnostuneet kokeilemaan: vaikka kyse on harrastajayhteisöstä, ei tiukkapipoisuudesta tai sisäänpäinlämpiävyydestä ole tietoakaan. Opastajia varmasti löytyy, mutta varsinaista lentotaitoakaan ei välttämättä tarvitse, sillä välillä miehet lentelevät myös Stukilla ja muilla eläviä taka-ampujia tarvitsevilla koneilla. Ampujana pärjää perinteisillä räiskintäpelitaidoilla.

Alkuun pikkurahalla

Mitään valtavia investointeja ei harrastuksen aloittamiseen tarvita. Vaikka muutamalla harrastajalla on kotiin rakennettu lentokoneen ohjaamo, on se kuitenkin harvinaista. Joystick, kaasukahva ja polkimet löytyvät useimmilta, mutta periaatteessa ei tarvita kuin tietokone, verkkoyhteys ja mielellään joystick. Laitteistovaatimukset ovat sieltä kovemmasta päästä, sillä kuten tiedetään, nykyiset lentosimulaattorit ovat melkoisia tehosyöppöjä, varsinkin World War II Online. Mutta eivätpä ne muutkaan harrastukset ilmaisia ole. Virtuaalilentämisen harrastaminen on joka tapauksessa huomattavasti halvempaa kuin oikea lentäminen - Ja turvallisempaa.
Saatesanat

Artikkelin on kirjoittanut Otto Ruokonen ja se ilmestyi alun perin Suomen PC Gamer -lehdessä vuonna 2001.
Julkaistu kirjoittajan luvalla.

Viimeksi muokattu: 2004-05-06 00:08