» Palaute

Historiaprojekti
Katso lisätietoja historiaprojektin kuvaus -sivulta
  virtualpilots.fi
In English 
 | maanantai, 20.08.2018 
 Artikkelit» Kirjaudu sisään 

Kotisivu | Artikkelit | artikkelit | nettilentaminen

Tietoa nettilentämisestä

Mitä nettilentäminen yleensäkään on? Oheinen artikkeli julkaistiin alun perin Siivet-lehden numerossa 2/2001. Artikkeli keskittyy WarBirds-simulaattoriin, mutta sen online-lentämisen kuvaus pätee mainiosti myös muihin simulaattoreihin.

Lentosimulaattorilla historian uumeniin

Toisen maailmansodan ilmataisteluja lennetään uudestaan Internetissä
Teksti: Jukka O. Kauppinen

Lentosimulaattorien avulla on tänään mahdollista kokea uudestaan toisen maailmansodan ilmataisteluja. Useimpia kaupan hyllyiltä ostettavia simulaattoreita voi kuitenkin pelata lähinnä tietokonetta vastaan ja ne kuvaavat rajoitettua ajanjaksoa. Internetissä pelattavissa online-simulaattoreissa ei ole tätä ongelmaa, sillä olosuhteet muuttuvat päivä päivältä ja mukana lentää muitakin ihmisiä.

Online-simulaattorien kärkinimi on WarBirds, joka on säännöllisten historiallisten tehtäviensä ansiosta pysytellyt sitkeästi erityisesti ilmailuhistoriasta kiinnostuneiden suosiossa .

Historiallisia sotalentoja kotimikrolla

WarBirdsissä pelaajakunnasta nousseet historioitsijat ja suunnittelijat siirtävät jatkuvasti historiallisia taisteluita simulaattorin virtuaalisille taivaille. Näin nettilentäjät ovat voineet nauttia mitä monipuolisimmista ilmataisteluista, jotka pyrkivät kuvaamaan todellisia tapahtumia niin hyvin kuin tietokonepelin ja tekniikan rajoitukset suinkin mahdollistavat. Heittämällä sekaan vielä hieman mielikuvitusta ja paljon työtä on tulos yhdistelmä, joka on osoittautunut vastustamattomaksi monille todentuntuista toisen maailmansodan lentosimulaatiota etsiville.

Suorasukaisemman lentelyn rinnalla historialliset skenaariot ovat WarBirdsin parasta antia. Niissä tietokoneittensa äärellä istuvat voivat singota virtuaaliseen toiseen maailmansotaan. Peliin suunnitellaan toisintoja historiallisista taisteluista joissa ilmavoimat ovat olleet mukana ja päästetään virtuaalilentäjät irti. Vaikka raamit onkin luotu mahdollisimman todentuntuiseksi ovat tapahtumat kiinni pelaajista itsestään. Historia ei saatakaan aina toistua.

Tietoisuus siitä että tietokoneen monitorilla liikkuvia koneita ohjaavat toiset ihmiset tekee jokaisesta lennosta elämyksen. Kuvaanhan voi astua myös inhimillinen tekijä - saattohävittäjät eivät löydäkään pommikoneitaan ajoissa mutta vihollinen löytää, yksikkö erehtyy kompassisuunnasta, irtautumiskäsky jää huomaamatta taistelun tiimellyksessä… Mitä tahansa voi sattua eikä tulevasta voi olla koskaan varma.

Pikku yhteenottoja ja suurtaisteluita

Historialliset taistelut järjestetään tiettyinä päivinä ja kellonaikoina palvelimilla, jotka on säädetty erityisesti kyseistä tapahtumaa varten. Tällöin käytetään sopivinta karttaa, määritellään olosuhteet, rintamalinja sekä rajoitetaan lentokoneiden valikoima oikeaksi. Koska simulaattorin konevalikoima käsittää noin 60 konetta USA:n, Britannian, Saksan, NL:n ja Japanin ilmavoimista 1940-1945 väliltä voivat tapahtumat sijoittua varsin monipuolisesti eri puolille suursotaa. Historialliset skenaariot jakaantuvat kolmeen sarjaan:

Scenario Lite
Pieni, 30-60 minuuttia kestävä miniskenaario. Kerran viikossa, sunnuntaisin 2200.
WarBirdsin perinteikkäin taistelusarja on tammikuussa 2001 yltänyt jo 192:een taisteluunsa. Miniskenaarioita on vuosien mittaan pelattu jo lähemmäs 600 kertaa, mutta valitettavasti vain sunnuntainen ajankohta soveltuu suomalaispelaajille. Kuvattuna on yleensä yksi suhteellisen lyhyt tehtävä.

European Micro Scenario, EMC
Keskikokoinen, 120 minuuttia kestävä eurooppalaisille lentäjille suunnattu kolmiosainen kampanja. Kerran viikossa, keskiviikkoisin 2200.
Eurooppalaisten pelaajien kehittämät ja meikäläisiin aikatauluihin sovitetut EMC:t ovat suosituin tapa nauttia historiallisista taisteluista. Mittakaava on Scenario Liteä laajempi ja niissä kuvataan osaa jostain suuremmasta yhteenotosta. Kahden tunnin aikana kukin osapuoli lentää useita, yleensä kymmenestä viiteentoista, tehtäviä etukäteen tehdyn suunnitelman mukaan. Osapuolilla on erilaiset mutta luonnollisesti ristiinmenevät päämäärät. Niinpä skenaarioiden kulkua on usein kuvailtu jälkikäteen ilmojen shakkipeliksi, kun molemmat yrittävät saada omat taktisesti tärkeät iskunsa osumaan mutta torjua vastustajan. EMC:n vetovoimassa myös jatkuvuudella on tärkeä sija - kokonaisuus jakautuu kolmelle viikolle, ja edellisten yhteenottojen tulokset vaikuttavat seuraavan alkutilanteeseen, esimerkiksi käytössä olevien resurssien ja tavoitteiden muuttumisen muodossa.

Suurtaistelut
Suuret useita tunteja kestävät skenaariot tai useista skenaarioista koostuvat kampanjat. Muutaman kerran vuodessa.
Suurskenaarioita koetaan harvoin. Aiemmin ne kestivät kahdesta neljään viikkoa, jonka aikana tehtäviä lennettiin useina päivinä. Esimerkiksi 1997 taisteltu Tyynenmeren Solomons II sisälsi kaikkiaan lähes 20 erillistä taistelua. 1998/1999 vuodenvaihteessa elettiin Ranskan sotaretkeä 1940.

Taistelujen vetovoimasta ja mittakaavasta, olihan kulloinkin ilmassa yli 200 lentäjää ympäri maailmaa, kertoo allekirjoittaneenkin paneutuminen: lensin joka lauantai kolme peräkkäistä taistelua, yhteensä liki kahdeksan tuntia bittitaivaalla. Mutta lensin myös keskiviikon jenkkipelaajille suunnatuissa taisteluissa, jotka alkoivat aamukolmelta. Nykyään EMC:t ovat osittain korvanneet pidemmät kampanjat, ja tilalla on lyhyempiä mutta intensiivisiä suurtaisteluita. Esimerkiksi joulukuisessa Midwayssä noin 320 pelaajaa lensivät kolmessa tunnissa yli 500 taistelulentoa.

Suomalaislentäjät virtuaalitaivaalla

Skenaarioissa lentää säännöllisesti myös suuri joukko suomalaisia. Vaikka heitä näki skenaarioissa aiemminkin tarjosivat EMC:t alkaessaan syyskuussa 1998 uudenlaisen konseptin. Tämä innosti aktiiviseen yhteistyöhön synnyttäen heti erinomaisia tuloksia. Ensimmäisessä EMC:ssä, taistelu Britanniasta, yhteistuumin toimineet suomalaiskoneet muun muassa tekivät selvää jälkeä brittien tutkaverkostosta aukaisten reitin pommikoneille.

Suomalaislentäjät yhdistivät voimansa virallisesti 8.5.1999, New Guinea-kampanjan merkeissä. Tällöin syntyi ajatus kaikkien suomalaisten yhteisestä laivueesta, jossa voitaisiin käyttää omaa äidinkieltä kommunikointiin - ja hyödyntää tehokasta ääniradiota, ohjelmistoa jolla voidaan keskustella reaaliajassa toisten puheverkossa olevien kanssa. Näin Uuden Guinean taivaalle nousi Ki-61 Hien-hävittäjillä varustautunut suomalaislaivue, joka päivän kuluessa kohtasi vihollisen P-38, P-40 ja B-25 -koneita, palaten lopulta kotiin viiden ilmavoiton kera.

Menestyksen siivittämänä yhteistyö tiivistyi ja heinäkuussa 1999 EMC 6:ssa, "Christmas at Rabaul", nettilentäjät yhdistyivät "Emperor's Finns" -laivueeksi. Joukkuetyöskentelyn tuloksena Ki-84 ja Ki-61 -hävittäjillä lennettäessä syntyi useita ässiäkin amerikkalaisten P-38/P-39/P-40/P-47/B-25 -koneita kohdattaessa. Tämän jälkeen käytiin auttamassa Kreetan valtauksessa, mutta suomalaiset alkoivat synnyttää legendaa toden teolla elokuussa 1999, kun EMC 8 vei lentäjät takaisin vuoteen 1940 ja Brittein saarten ilmatilaan.

Kolmiosaisen kampanjan ensimmäinen osa sujui suomalaisilta hyvin, mutta toinen taistelu ylitti kaikkien odotukset, niin lentäjien kuin komentajien - vastapuolesta puhumattakaan. Suomalaiset lensivät koko taistelun vaarallisimmat tehtävät, lähes tykinruokana. Ensin laivue näytteli Messerchmitt 110-koneilla pommikoneita vihollisen tutkaverkon äärirajoilla, tavoitteena vetää Kuninkaallisten Ilmavoimien koneita pois todellisten pommittajien reitiltä. Mikä myös onnistui. Raskaiden taistelujen jälkeen moni kone palasi kirjaimellisesti tankit tyhjinä.

Minkä jälkeen luvassa oli toinen itsemurhatehtävä: Freie jagd suoraan brittien ilmapuolustuksen ytimeen, jälleen Me 110:llä. Historiankirjathan väittelevät usein Me 110:n mahdollisuuksista RAF:a vastaan, ja toteavat usein että paremmilla taktiikoilla kone olisi ollut huomattavasti menestyksekkäämpi. Suomalaisjoukko todistikin vastaanpanemattomasti että näin on - korkeusedulla yllätetty hitaasti reagoinut Spitfire-laivue tuhoutui lähes täysin, ilman tappioita. Liekö Luftwaffe tosin historiassa käyttänyt keinutuolitaktiikoita Zerstörereillään. Suurin kehu kuultiinkin vastapuolen komentajalta, joka totesi "oli erityisen sydäntäsärkevää nähdä viimeisen Spitfire-laivueeni tuhoutuvan 110:en käsissä."

Tällöin suomalaisten laivueelle vakiintui leikkimielinen nimi Überfinns Perkele. Laivueena se on ollut erittäin menestyksekäs, ja lähemmäs 70:stä käydystä taistelusta vain kolme voidaan laskea selväksi tappioksi. Suljetun piirin eliittijoukosta ei silti ole kyse, vaan Überfinns on avoin ryhmä jonka riveissä kuka tapansa suomalainen WarBirds-lentäjä voi taistella. Keski-iältään joukko on noin 30-35 vuotiaita. Kaikkineen ikähaitari 14-60 -vuoteen.

Kaikilla rintamilla

Internet-lentosimulaattoreilla rintamaa ja tilannetta voidaan vaihtaa hyvinkin monipuolisesti. Esimerkiksi lokakuussa 2000 EMC 20 "JV44 - The Galland Circus" näki pienen joukon Me 262 ja Focke Wulf 190 -lentäjiä taistelemassa moninkerroin voimakkaampaa USAAFin 8th AF:n hävittäjiä ja taktisia pommikoneita vastaan. Sotaonni vaihteli - alussa etenkin kotikenttää suojaavien hävittäjien ansiosta suihkukoneet pystyivät operoimaan lähes häiriöttä. Viimeinen taistelu sen sijaan päättyi tappioon, kun 262:n toiminta tyrehtyi P-47 ja P-51 -koneiden partioidessa nousu- ja laskureiteillä.

Suomalaislentäjät ovat muutoinkin lentäneet kaikkialla ja kaikissa rooleissa: Kurskin taistelussa Me 109:en, 110:en, Stukien ja Focke Wulfin puikoissa, yöhävittäjillä brittien yöpommittajia vastaan, molemmin puolin Afrikan taistelujen rintamalinjaa niin 109:en kuin Blenheimien ja P-40:en kahvoissa, puolustaneet Japanin kotisaaria brittien tukialushyökkäyksiltä, kurvanneet Kiinan taivaalla Ki-43:lla, taistelleet isänmaan puolesta Liittoutuneiden päiväpommittajia vastaan ja niin edelleen. Suurtaisteluissa on puolestaan eletty uudelleen monia Euroopan ja Tyynenmeren sotanäyttämöiden käännekohtia, kuten Pearl Harbor ja Midway.

Moni suomalaispelaaja lentääkin nettisimulaattoreja juuri historiallisen tuntuman takia. Kovin todellista kuvaa tietokoneen ruudun kautta on mahdoton saada, mutta WarBirdsin avulla voi tavoittaa ainakin osan vanhojen sotalintujen taiasta ja kuvitella millaista se on ehkä ollut.

Viimeksi muokattu: 2002-09-29 19:56