» Palaute

Historiaprojekti
Katso lisätietoja historiaprojektin kuvaus -sivulta
  virtualpilots.fi
In English 
 | keskiviikko, 17.01.2018 
 Sotahistoriaa» Kirjaudu sisään 

Kotisivu | Sotahistoriaa | hist_jk-256
  
JK-256:n Pakkolasku - Lapin Lennoston Vuosipäivä

Pikahakemisto:
[ Esittely | Lennoston vuosipäivää viettämässä | Kohtalokas lento | Saatesanat]


JUNKERS JU 88 A-4

Tyyppi: Junkers Ju 88 A-4
WNr: 088.3860
Yksikkö: 1./PLeLv44
Tunnus: JK-256
Paikka: Ahma-aapa, Simo, Kivalo
Aika: 10.10.1944

Tapahtuma:
9./JG 5:n Rudolf Artnerin lentämä Bf 109  -hävittäjä ampui koneen alas 1944 syksyllä Lapin sodassa. Ohjaaja kapteeni Kalevi Heiskanen, kk-ampuja/radisti  alikersantti Esko Kauppila ja kk-ampuja alikersantti Leo Immonen saivat surmansa. Tähystäjä vänrikki Aarne Keko haavoittui. Keko vaelsi haavoittuneena kolme vuorokautta ennenkuin saavutti ihmisasutusta ja selvisi koettelemuksesta.

Pakkolaskupaikalla vietetään Lapin Lennoston virallinen vuosijuhla, joka on ainut muotoaan Suomessa. Muilla muistomerkeillä ei suoriteta vastaavia menoja. Lapin Lennoston Kilta osallistuu tapahtumaan.

Pelastunut lentäjä osallistui tapahtumaan 49. vuosipäivään asti, mutta ehti kuolla ennen 50:ttä vuosipäivää.

Olli Korhonen ja Risto Korva Virtuaalilentäjät ry:stä osallistuivat vuosipäivän viettoon ja raportoivat paikan päältä.
Kuvat: Olli Korhonen.
 

  
  
Lennoston vuosipäivää viettämässä

Olli Korhonen kertoo:

Reissu sai alkunsa, kun olin mukana Oulun veteraanien keskiviikko-tapaamisessa ja Eikka (Eino Estama) luki ilmoitusasiana Lapin lennoston killan kirjettä jaostoille. Kirjeessä mainittiin tämän tapahtuman vuosipäivä ja sen viettäminen muistomerkillä seppeleenlaskuineen.

Kilta oli ollut myös vaikuttamassa siihen, että ko. tapaus/muistomerkki valittiin Lapin Lennoston vuosipäiväksi/tapahtumapaikaksi. Epäilyä oli herättänyt lähinnä se, että miksi tällainen tappio on valittu vuosipäivän aiheeksi, kun voittojakin voisi muistella. Muiden kohteiden etäisempi sijainti Rovaniemeen nähden ym. oli kallistanut vaa'an tämän hyväksi.

Valte (Estama, Me 109 –ohjaaja) oli porukan kuskina ja poimi minut kyytiin noin kello kahdeksan maissa aamulla, jolloin pääsimme suoraan liikenteeseen pohjoista kohti. Kyydissä olivat jo mm. molemmat Estamat (Pilven veikkoja, sotalentäjiä molemmat).


"Valte", (tuntematon) ja "Eikka" Estamat kaverinsa kanssa kahvilla.

Tapahtumapaikalle saavutaan hyvissä ajoin tuntia ennen määräaikaa ja tervehditään paikallisia järjestäjiä.

Nuotio oli jo sytytetty makkaranpaistoa varten, hirvimiehet ne ehtii.

Ensimmäinen kahvitauko pidettiin yhdeksän jälkeen Ii:n ja Simon välimaastossa olevalla huoltoasemalla, ja koska oltiin lähdetty ajoissa liikkeelle, meillä oli runsaasti aikaa käytettävissä. Huoltamo oli hirsirakenteinen ja siellä oli huomattavan laaja rihkaman myyntiosasto kaikenlaista Lapin tavaraa ja tarviketta erämaassa kulkemiseen. Matka jatkui reilun puolentunnin/kolmen vartin tauon jälkeen ja tie kääntyi melko pian kapeammille urille.

Viimeiset 30-40km oli sitten karua metsäautotietä lukuisine "tästäkö käännytään" risteyksineen. Metsänhoitaja "Valte" kyllä tunsi metsän ja laski ojista ja puroista sijaintia ja kehui, kuinka oli pientä tammukkaa silloinkin "siellä jossain" kalastanut ojapahasesta, josta paikalla pidempään kenttävartiota pitäneet eivät olleet tajunneet kalaa voivankaan saada.

Perillä oltiin noin puoltatuntia ennen H-hetkeä ja Simon alueen veteraanit (ahkeria hirvimiehiä) olivat jo paikalla tulia virittelemässä ja kahvituspöytiä kokoamassa. Pienessä tihkusateessa tutustuimme muistomerkkiin ja sen lähimaastosta löytyvään koneen raadon paikkaan, josta ei paljoa ollut enää nähtävissä.


Epäiltiin, että potkuri ei ole onnettomuuskoneesta.

Huomaa tuhkakupin varjossa pakosarjan pätkä muurattuna jalustan taustaan.

Vähiin oli kaluttu koneen jäämistö.

Muistomerkki nuotiolta päin, koneen romut erottuvat taustalta.

Seuraavaksi siirryimme nuotiopaikalle tervehtimään loppua paikalla ollutta porukkaa ja odottelemaan muiden saapumista. Eikka (Estama) näytti nuotiopaikalta koneen lähestymissuunnan ja puuston vahvuudesta arveli, että missä kohtaa silloinen aukko oli ollut. Porukkaa alkoikin valua paikalle pikkuhiljaa ja kunnan "lotat" saapuivat pullakorien ja termoskannujen kanssa kattamaan pöydän.


Lisää väkeä alkaa valua paikalle.

Vieraskirjaan kerätään läsnäolijoiden nimet.

Lapin Lennoston juhlaosasto saapuu täsmällisesti varttia ennen H hetkeä.

Noin varttia vaille saapui Rovaniemen bussi lennoston porukan kanssa. Esikunta tuli nuotiopaikalle terventimään veteraaneja ja samaan aikaan kunniavartio järjestyi muistomerkille marssia varten. Noin kymmenen minuttia ennen H-hetkeä kunniavartio oli järjestäytynyt muistomerkin viereen ja nuotiopaikalla kiersi vieraskirja, johon kaikki osallistujat kirjoittivat nimensä. Seppeleitä ja kukka-asetelmia alettiin valmistella ja pikkuhiljaa siirryttiin muistomerkin etupuolelle polunvarteen siten, että "yleisö" oli vasemmalla kädellä metsän siimeksessä, seppeleitä laskevat olivat polulla edustustoittain ja kunniavartio oikealla kädellä lähempänä muistomerkkiä.


Ykköslentueen komentaja tervehtii läsnäolevat veteraanit (lennoston komentaja oli estynyt virkasyistä).

Kunniavartio järjestäytyy ennen juhlapaikalle marssimista.

Kunniavartio on asemissaan ja seppeleitä tarkistellaan.

Lennosto laski ensimmäisen seppeleen ykköslaivueen komentajan johtamana, Lapin Lennoston killan puheenjohtaja oli seuraavana vuorossa porukoineen ja Oulun sivuosasto seurasi viimeisenä Eikan vetämänä. Hornettien ylilento tapahtui ajallaan, paksusta sekä matalasta pilviverhosta huolimatta äänestä päätellen matalalentona. Valitettavasti alle 50 metrin pilvikorkeus esti koneiden näkemisen.


H-hetki, ylilennosta kuului vain ääni, pilvet roikkuivat 50m korkeudessa.

Komentaja valmistautuu seppeleenlaskuun.

Seppele on laskettu ja sitä tervehditään.

Meidän kukkalaite on laskettu ja sitä tervehditään.

Tervehdysten ja muistosanojen jälkeen muodollisuudet olivat ohi ja siirryttiin vapaampaan seurusteluun nuotion äärelle kahvin ja pullan kanssa. Eikka vitsaili neljän nauhan kadeteille, että mitä ylikessuille kuuluu, niin nämä ystävällisesti selittivät olevansa neljännen vuosikurssin kadetteja (eikä aliupseereja).

Keskusteluissa tuli ilmi mm. että vastaavia muistomerkkejä on olemassa muuallakin Suomessa, mutta niillä ei järjestetä missään vastaavia muistotilaisuuksia, varsinkaan näin arvovaltaisella joukolla. Lopussa paikalle tuotiin vielä killan säilyttämä marssisauva, jolla pelastunut luutnantti oli vaeltanut melkein viikon ennen ihmisten ilmoille pääsyään. Sauvan kylkeen oli niitattu hopeinen muistolaatta selventämään asiaa.


Virallisuudet ovat ohi, ja alkaa kahvin juonti, jossa meni tunti mukavasti pulistessa veteranien kanssa..

Koneesta repäisty työntytangon pätkä, jota vänrikki Keko käytti marssisauvana pelastautuessaan ihmisten ilmoille. Sauvan kylkeen on niitattu hopeinen muistolaatta aiheesta (vas ylhäällä, alapinnassa).

Pelastunut lentäjä oli ollut näissä tilaisuuksissa mukana aivan loppuun asti itsekkin, mutta ehti kuolla hieman ennen tapauksen 50v muistojuhlaa. Kahden vuoden päästä on 60v päivä, mutta monet veteraanit esittivät kiitoksensa tästä tilaisuudesta ja esittivät epäilynsä tuohon juhlaan pääsystään kuntoonsa vedoten.
 

  
  
Kohtalokas lento

JK-256, Lentolaivue 44

JK-256 tuhoutui pakkolaskussa Simon pitäjässä Kivalon harjanteiden itäpuolella kello 16 hävittäjien vaurioitettua konetta. Ohjaaja, sähköttäjä ja kk-ampuja saivat surmansa. Pahasti palanut ja loukkaantunut tähystäjä selviytyi hengissä.

Ohjaaja, kapt. Heiskanen, Reino Kalevi
Tähystäjä, vänr. Keko, Aarne Arvo
Sähköttäjä, alik. Kauppila, Esko Antero
Kk-ampuja, alik. Immonen, Leo Kalevi

Kuusi JK-konetta lähti klo 14.10 Rissalan kentältä pommittamaan saksalaisten joukkoja ja huoltokuljetuksia. Pommituksen jälkeen Heiskanen havaitsi saksalaisten Me 109 -koneita noin kilometrin päässä etusuunnassa ja kaartoi nopeasti oikealle. Saksalaiset olivat kuitenkin huomanneet koneen ja hyökkäsivät välittömästi. Heiskanen painoi koneen pintaan, mutta torjunta-aseet lakkoilivat ja yksi hävittäjistä pääsi tulittamaan lähietäisyydeltä osuen oikeaan moottoriin ja siipeen.

Heiskasen oli lopulta tehtävä pakkolasku ja kone liukui harvaa puustoa kasvavan aukean yli ja pirstoi sitten kuutisenkymmentä metriä paksurunkoista metsää tuhoutuen täydellisesti ja syttyen palamaan.

Vain Keko onnistui irrouttautumaan koneesta pahoin palaneena. Kekon tuskallinen taival ihmisten ilmoille kesti viikon.

Lyhennelmä kirjasta Kohtalokkaat lennot 1939-1945, Jaakko Hyvönen, julkaissut Apali Kustannus Oy.


Saatesanat

Tällä sivulla kerrotaan Lapin Lennoston vuosipäivästä ja juhlasta, johon Olli Korhonen ja Risto Korva osallistuivat.

Teksti: Olli Korhonen
Kuvat: Olli Korhonen

Copyright VLeLv Icebreakers / Virtuaalilentäjät r.y. / Finnish Virtual Pilots Association 2003.

 

  

Viimeksi muokattu: 2003-10-28 01:23