Pikahakemisto: [ LENTO-ONNETTOMUUS TAMPEREELLA HUHTIKUUSSA 1918 | Saatesanat]

Teksti: Lentovarikon kilta ry
Kuvat: Jukka O. Kauppinen

Tiistaina, huhtikuun 16. päivan iltana 1918 kello 18,50 tapahtui Tampereella Näsijärven rannassa Suomen Ilmavoimien eli silloisten lentojoukkojen ensimmäinen kuolonuhreja vaatinut lento-onnettomuus.

Tapahtumien kulku

Edellisellä lennolla oli koneen moottori käynyt huonosti. Tämän takia moottori oli tarkastettu ja puhdistettu huolellisesti. Mekaanikko Nylund ehdotti koneen koelennettäväksi ennen samaksi illaksi suunniteltua luutnantti Pajusen ja lentäjä Westmanin tiedustelu- ja pommituslentoa Toijalaan. Koelennolle lähtivät lentäjä Westman ja mekaanikko Nylund.

Naistenlahden lentoasemalta tehdyn lentoonlähdön jälkeen Westman nousi noin tuhannen metrin korkeuteen. sammutti moottorin ja ohjasi koneen liukuun. Jonkin ajan kuluttua kuultiin moottorin käynnistyvän, mutta koneen nähtiin jatkavan lentoaan loivassa liu'ussa Ohjaajan ryhtyessä oikaisemaan konetta, sen heikkorakenteiset siivet murtuivat rasituksen voimasta kiinnityksistään. Kone jatkoi syöksyä jyrkkenevässä kulmassa ja murskautui jäälle täydellisesti. Ohjaaja ja mekaanikko sinkoutuivat koneesta noin kymmenen metrin päähän. Westman sai surmansa heti ja Nylund menehtyi saamiinsa vammoihin noin kymmenen minuutin kuluttua.

Kuvia muistomerkin paljastustilaisuudesta.

Ohjaaja

Konetta ohjannut Karl Anders Westman oli syntynyt 05.03.1899 Ruotsissa ja saanut ohjaajakoulutuksen Thulinin lentokoulussa, josta hän oli saanut ohjaajan todistuksen 10.09.1917. Suomen lentojoukkoihin hän liittyi "Finlands vänner" -toimiston kautta 3.4.1918 - vain kaksi viikkoa ennen onnettomuutta,

Värväystoimiston olivat perustaneet yksityiset piirit ja tämän kautta lentojoukkoihimme saapui ruotsalaisia lentäjiä

Ruotsin hallituksella oli hyvin kielteinen kanta Suomelle annettavaan apuun ja viranomaiset yrittivät kaikin keinoin estää suomalaisten auttamiseen tähtäävät yritykset. Lentäjistä todellisuudessa koitunut hyöty jäi vähäiseksi, koska useimmilla oli vain siiviililentotutkinto ja kokemusta riittämättömästi

Mekaanikko

Koneen mekaanikko Sigurd Edvard Nylund oli syntynyt Vaasassa 15.06.1897. Hän oli harjoitellut Vaasassa moottori- ja sähköalan tehtailla. Vapaussodan alkaessa Nylund oli liittynyt Vaasan suojeluskuntaan. Koska hänellä oli jonkin verran tietoa moottoreista insinööriesikunta otti hänet 5.3.1918 mekaanikoksi lento-osasto 1:een. Tuohon aikaan lentomekaanikoista oli huutava puute, olihan lentokone maassamme vielä todellinen harvinaisuus

Myös veteraanit olivat paikalla kunnioittamassa muistomerkin paljastusta.
Vasen kuva: pilvenveikko Veikko Juurikas, Tampereen ilmasillan jäsen, pilvenveikko Jaakko Hillo ja pilvenveikko Elias Järvineva.
Oikea kuva: rykelmä pilvenveikkoja - Erkki Pakarinen, Olli Kivioja, ilmasiltalainen, Jaakko Hillo, Aimo Juhola, Elias Järvineva ja Veikko Juurikas.

Lentokone

Onnettomuudessa täysin tuhoutunut lentokone oli ruotsalaisen kreivi von Rosenin 6. 3 1918 Suomen lentojoukoille lahjoittama Thulin typ D, jolle annettiin Suomessa tunnus F-1 (flygmaskin n:o 1).

Kone oli Ruotsissa lisenssillä valmistettu ranskalainen Morane-Saulnier Parasol.  Se oli puurakenteinen, kankaalla verhoiltu kaksipaikkainen ylätaso, jossa oli pyörivä 90 hv ilmajäähdytteinen LeRhonc-tähtimoottori. Siipien kärkiväli oli 11,00 m koneen pituus oli 6.50m, lentopaino 600 kg, matkalentonopeus noin 100 km/h ja lentoaika 3 h.

Ennen siirtolentoa Ruotsista oli kreivi von Rosen maalauttanut koneen siipiin siniset hakaristit, jotka Mannerheimin päiväkäskyllä nro 26 18.3.1918 määrättiin sotilaskoneittemme kansallisuustunnuksiksi.

Koneen siirto Suomeen

Koneen lensi Suomeen 6.3.1918 Ruotsin ilmavoimista virkavapaalla ollut luutnantti Kindberg yhdessä von Rosenin kanssa He lähtivät Uumajasta kello 9 aikaan aamulla. Koska Pohjanlahden keskiosassa lainehti avovesi lennettiin 3000 metrin korkeudessa, jotta moottorihäiriön sattuessa olisi voitu liukua kiintojäälle. Myötätuulen ansiosta lento kesti vain vajaan tunnin ja Vaasaan laskeuduttiin jo kello 9.50. Saman päivän aikana von Rosen lahjoitti koneen lentojoukoillemme.

Tätä päivää, maaliskuun kolmatta, jolloin lentojoukot saivat virallisesti ensimmäisen koneensa, on vuodesta 1922 lähtien pidetty ilmavoimiemme Vuosipäivänä.

Lahjoituksen seuraukset

Palattuaan Ruotsiin von Rosen joutui vastaamaan moniin häntä vastaan nostettuihin syytteisiin, joista hän pitkällisten oikeudenkäyntien jälkeen selviytyi sakkorangaistuksella. Ohjaaja Kindberg, joka  oli matkan tapahtuessa virkavapaalla, sai Ruotsin puolustusministeriltä muistutuksen ja ilmavoimien komentajalta varoituksen.

Koneen vaiheet Suomessa

Lentojoukkojemme ensimmäinen yksikkö, Lento-osasto 1, aloitti toimintansa 10.3.1918. Se sijoitettiin aluksi Kolhoon Ukonselän rannalle. Täältä siirryttiin rintamalinjaa seuraten etelää kohti, ensin 21, maaliskuuta Orivedelle, sitten 28. maaliskuuta Vehmaisten Kaukajärven jäälle ja Tampereen tultua vallatuksi 10. huhtikuuta Naistenlahden lentoasemalle Näsijärven jäälle.

Muistolaatta

Lentovarikon Kilta on pystyttänyt edellä kuvatun, Suomen Ilmavoimien ensimmäisen uhrit  vaatineen, lento-onnettomuuden muistoksi muistomerkin onnettomuuspaikan lähistölle. Muistomerkki sijaitsee Kanta -Tampellan alueella Tammerkosken partaalla Aleksandra Siltasen puistossa lähellä Näsijärveä. Pronssilaatan on valmistanut Harri Toivola Lempäälästä.

Pilveikot, sotalentäjät Aimo Juhola ja Elias Järvineva, paljastivat muistomerkin. Ilmavoimien F-18-hävittäjä suoritti ylilennon.