» Palaute

Historiaprojekti
Katso lisätietoja historiaprojektin kuvaus -sivulta
  virtualpilots.fi
In English 
 | lauantai, 20.10.2018 
 Sotahistoriaa» Kirjaudu sisään 

Kotisivu | Sotahistoriaa | WW2History-Lahtela.html
  
Kullervo Lahtela

Pikahakemisto tämän sivun tarinoihin: Esittely
[ Kyösti Karhila muistelee Kullervo Lahtelaa | Koulutustoiminnasta | Saksan matkoista | Karmea tilanne ]
[Jaakko Hillo muistelee Kullervo Lahtelaa | Lahtela kouluttajana | Sodan jälkeistä elämää ja erilaisia sattumia | Lahtela esimiehenä | Laivueessa 34 | Takaisin Laivue 32:een | Saksanmatkoista | Jaakko Hillosta itsestään | Nuorison kiinnostuksesta historiaan ]
[ Jarl Arnkil muistelee Kullervo Lahtelaa | Hävittäjäkoulutusta nuorille ohjaajille Siikakankaalla | Hyökkäysvaiheesta rauhan aikaan ja Poriin | Yhteisiä muistoja ja sattumia | Puhetta lentäjäveljistä | Killestä itsestään ]
[ Saatesanat]


Everstiluutnantti Kullervo Lahtela

Kullervo Lahtela on yksi suomalaisen sotilasilmailuhistorian suurista, vähemmän tunnetuista nimistä. Lahtela koulutti ansiokkaasti lentäjiä ja ohjasi sotaan joukon nuoria, innokkaita ja ennen kaikkea hyvin koulittuja taistelulentäjiä, jotka pärjäsivät sodan tiimellyksessä erinomaisesti. Lahtela toimi jatkosodan alussa LeLv 32:n lentueenpäällikkönä, siirtyi 11.2.1943 LeLv 34:ään lentueenpäälliköksi, 16.2.44 HLeLv 30 lentueenpäällikköksi ja 23.6.1944 HLeLv 32:n laivueenpäälliköksi. Kaikkiaan Lahtelan tilillä on 10 1/4 virallista pudotusta, joista 5.75 Curtiss Hawk 75 -hävittäjällä ja 4.5 Messerschmittillä.

Lahtela oli alaistensa keskuudessa pidetty ja taitava sotalentäjä, mutta on jäänyt monille tuntemattomaksi. Havaittuani Internetissä etsittävän Lahtelasta lisätietoja totesin Virtuaalilentäjien yhteyksien Pilvenveikkoihin tarjoavan tilaisuuden lisätietojen kyselemiseen haastattelemalla Kullervo Lahtelan lentäjätovereita.

Tiedustelin näinollen Pilvenveikkojen puheenjohtaja Olli Kiviojalta josko tämä voisi esittää Pilvenveikkojen klubi-illassa josko klubissa olisi Lahtelan tunteneita lentäjiä, jotka olisivat valmiit muistelemaan edesmennyttä lentäjätoveriaan. Kivioja oli myötämielinen tiedusteluun, kuten myös kolme klubi-illassa läsnäollutta pilvenveikkoa.

Kullervo Lahtelaa koskevat haastattelut on tehty puhelimitse ja esitetään ohessa pääosin koskemattomina puhekielisessä asussaan, vain hieman kosmeettisesti editoituna versiona.

Olkoon siis Kullervo Lahtelankin vuoro astua ilmailuhistorian lehdille hänelle kuuluvalle paikalleen, muuallekin kuin yhdeksi nimeksi ässätilastoissa.

Kullervo Lahtela
Suomen Lentomerkki nro 356/195, myönnetty 16.05.1935
02.04.1913-01.08.1986

Ylennykset:
Reservin vänrikki vuonna 1933
vänrikki 1935
luuntnatti 1937
kapteeni 1940
majuri 1944
everstiluutnantti 1968.
Kunniamerkit:
VR3 tammenlehtien kanssa
VR3 miekkojen kanssa
VR4 miekkojen kanssa
39-40 ja 41-45 muistomitalit
Saksan Rautaristi 2. luokka
Ilmavoimien muistoristi
Sotilasuran jälkeen:
mainospäällikkönä Sinisessä Kirjassa vuonna 1948-53
toimitusjohtajana Sinisessä Kirjassa 1953-59
toimitusjohtaja Lahtela & Lahtela Co:ssa 1960-77

Haastattelut: Jukka O. Kauppinen "Grendel"
Kyösti Karhilan haastattelunauhan purku ja puhtaaksikirjoitus: Janne "Netfly" Kallela
Jaakko Hillon nauhan purku ja puhtaaksikirjoitus: Seppo Tolonen.
Jarl Arnkilin nauhan purku ja puhtaaksikirjoitus: Mirja Krook

 

  
  

Kyösti Karhila muistelee Kullervo Lahtelaa

Lahtelan Kuijje, hän oli mun esimies Curtisseissa koko ajan ja sitte vielä Mersuissa loppuvaiheessa. Ja koulutusvaiheessa Fokkereilla Siikakankaalla.

Hän oli semmoinen tiukahko esimies, että jos jotain mun ois ni sieltä tuli sitten selvitys siihen pian, mutta muuten sitten kun sota eteni, ni sitte oltiin enemmän tai vähemmän kavereita ja se raja niin kuin häipyi. Meikäläinen, joka nyt oli reserviläinen, ni asuttiin jopa samassa osittain ja niinpäin pois.

Hän oli siis vakinaisena?

Kyllä. Hän oli kadettiupseeri niinku sanotaan.

Photo: Virtual Pilots Finland Association collection Minkälaista elämä hänen kanssaan oli esimerkiksi hänen ollessaan Fokker-kouluttajana?

Noh. Siellä oli useampikin veijjakko ollut, mutta hän oli yksi niistä ja kyllä me hyvä koulutus saatiin. Näähän oli vanhoja koneita, et siinä mielessä. Niillähän alettiinkin tää jatkosota, johon mä pääsin sitte mukaan. Mutta ne oli sit niin hitaita jo, että aina oltiin myöhässä kun tuli hälyytykset. Niin sitte Ilmavoimien esikunta vaihtokin meidän koneet, me saatiin Curtissit. Niillä sit sota alkoi ihan eri tavalla. Se oli nopeempi ja vähän parempi aseistuskin, ja lopuks parannettiin aseistustakin. Sitte rupes jo pärjäämään, mutta Curtissikin sitten osoittautui kuitenkin hitaaksi. Mutta sillehän me ei voitu mitään. Sitten piti taktiikkaa muuttaa. Mitä nyt Kuijjesta vielä, ei mulla mitään epämiellyttävää ole hänestä. Hän oli esimiehenä ihan oo-koo.

Entä näin lentäjänä näillä eri koneilla Fokkerista, Curtissista, Mersuun, että oliko hän miten hyvä koneen ohjaajana?

Kyllä. Hän oli melkoinen ohjaaja ja ampui hän alas koneita. Siinäkin joskus tietysti sattu hänellekin hajamielisyyttä. Kerrankin hän laski Mersulla Utissa telineet ylhäällä, kun unohti ne. Mut se oli muistaakseni niin, että hän joutui vetämään yli ja kiertämään kentän. Silloin pitää ottaa telineet sisälle ja hän ilmeisesti siinä unohti sitte.

Kysymyksistä

Elikkä ensimmäinen kysymys. Missä yksikössä olette yhdessä palvelleet? Tehän olette ilmeisesti olleet alusta loppuun samassa porukassa?

Joo´o. Eli tää Lentolaivue 32 ja Mersuissa kolmekytneljä.

Muistuuko mieleen jokin yhteinen taistelu Lahtelan kanssa?

Jaaha, täytyy ajatella. Kyllähän niitä varmasti on mut, ei mul nyt tuu mitään mieleen.

Et kun hän oli lentueen päällikkö, niin isommalla porukalla lähtiessä ainahan sitä oltiin niinkun hänen siivellään tai sitten jossakin muussa tehtävässä, siellä taustalla

Kun kolmenelosen aikana koitti erittäin kuumia ilmataisteluja Kymissä, niin tuleeko niistä mitään Lahtelaan liittyvää? Esimerkiksi äsken tuossa jo tuli mainittua tämä mahalleen lasku, varmasti kaikenlaista muutakin ehti tapahtua?

Niin tai toi mahalasku oli Utissa.

Utissa anteeks joo

Mitä tuosta nyt muistuis. Kyllähän siellä oli kaikennäkösiä tappeluja ja hälytyksiä ja lähettiin ilmaa. Muistaakseni hän luotti minuun aika paljon, vaikka mä olin niin paljon nuorempi. Mutta, mä sidoin... Siinä oli pommikoneita ja hävittäjät suojana, niin minä sidoin ne hävittäjät sinne ylös ja sain sitten jollain tavoin ilmotettua, että ne voi vapaasti ampua niitä pommareita alas. Ja kyllä Kujikin sen huomas sitten ja kehu.

Joo. Tässä oli niin hyvä luottamus tilanteessa, että Lahtela pääsi sitten ihan rauhassa.

Aivan. Niin hänellä oli sitten muita mukana. Et tämä nyt tuli mieleen.
 

  
  
Koulutustoiminnasta

Photo: Virtual Pilots Finland Association collection Hänhän koulutti Fokkerilla siinä alkuvaiheessa. Kun hän sitten oli lentueen päällikkönä, niin jatkuiko koulutustoiminta edelleen muillakin koneilla?

No se jäi aika vähäks. Siirtyminen esimerkiks Curtissiin minun kohdallani, oliks siinä vajaa neljä tuntia, niin sitten lähettiin rintamalle. Ja samoiten Mersulla, suurinpiirtein saman verran, tais olla viel vähempiki vielä. Sodan aikana se koulutus oli niin nopeeta, että harvinaisen lyhyitä.

Ehdittekö te esimerkiksi sitten, kun olitte jo tottuneet uuteen koneeseen, esimerkiksi Lahtelan johdolla mahdollisesti parityöskentelyä, yhteistyöskentelyä taistelutilanteita varten harjoittelemaan?

Photo: Virtual Pilots Finland Association collection Ei, se oli muotoutunut jo Curtiss-aikana. Ja jo FR:llä (Fokker D.XXI) sitä harjoteltiin partiolentoja ja muuta rauhan aikana, välirauhan aikana, että kyllä se kaikki oli tuttua jo.

Siinä koneelta toiselle siirryttäessä nämä taktiikat pysyivät samana?

Taktiikat oli sitten, tietysti Mersuilla tuli nopeutta ja se taktiikka siinä mielessä vähän muuttui, mutta ei mitenkään suuremmasti.

Miksi Lahtela siirtyi pois lentolaivue kolmenelosesta? Karhusella on yksi versio, mitä muut ovat mieltä?

Mä en oikein muista sitä, siirtyks hän sillon kun me oltiin Malmilla. Se oli heille joku törmäily...ravintolatörmäily. Ja silloin Luutnantti Erinen ja Kuje joutuivat lähtemään.

Minkälaista ravintolatörmäilyä?

No ne olivat siellä haukkuneet jonkun invalidin, päissään kun olivat, joka vähän suurenteli asioita. Tämä teki siitä kait kantelun jonnekkin Ilmavoimien esikuntaan, ja sitten ne tutkivat sitä ja niin päin pois.

Lahtelahan oli mukana hakemassa Messercsmittejä Saksasta. Olitteko mahdollisesti yhdelläkään kertaa mukana? Tuleeko niistä mitään mieleen?

En ollut hänen johdollaan. Olin kyllä kapteeni Puhakan kanssa, se oli ainoa lento- tai hakumatka minun kohdallani.
 

  
  
Saksan matkoista

Sitten tietysti edelleen tiedustelisin, vaikka ei olisi ollutkaan samaa matkaa Lahtelan kanssa, niin muutoin mielellään kuulisin näistä Saksan-matkoista. Mahtaisiko olla esimerkiksi mitään sellaista muistoa, mitä ei ole kukaan sattunut pistämään missään kirjassa julkisuuteen?

Ei kai niitä ole koska ne kaikki onnistuvat, vaikka he vähän pitivätkin oman päänsä. Kun saksalaiset sanovat etteivät he lentäisi tosta, vaan kiertäsivät esimerkiksi Alppeja ja korkeimpia mäkiä siellä. Ja pojat päättivät vaan mennä suoraan. Oli onneks hyvä sää niin pääsivät kaikkien niiden päälle ja sieltä tuli hyvin. Et ei mul mitään muuta muisti kuvaa tästä ole.

Noh, matkathan menivät aika ilmeisesti aika hyvin. Ainoastaan jotain pieniä sattumuksia välillä. Esimerkiksi Königsbergissä piti moottoria rukata matkan varrella ja jotkut sitten lentelivät yksin. Tuolla Viron puolella esimerkiksi, kukahan se nyt olikaan, jolla oli vähän kränää siellä saksalaisen kenttäpäällikön kanssa, joka ei tykännyt.

Editoijan huomautus: mahtaneeko olla Virtuaalilentäjienkin sivuilla mainittu Väinö Pokelan kokemus?

Joo, mutta ei kai Kuijje ollut niissä mukana, että se hajos se pulja jonkun, ehkä jonkun moottorihäiriön takia. Joku joutui jäämään jälkeen ja sitten lensi yksinään sieltä. Sit oli kielitaidottomia tietystikin, niiden kanssa oli tietysti sitte vaikeuksia

Mitenkä siellä yhteisen kielen puuttuessa sitten pärjättiin?

Käsillä vaan ja näyttämällä.

Ei tällänen satu olemaan yhtään tuttu tapaus, kun palatessa Lahtelan koneen kuomu aukesi, kun koneet nousivat Riiasta ilmaan. Lahtelan parvi laskeutui takaisin, kun siinä samalla Lahtelan takki putosi ohjaamosta Riian lahteen. Sitä sitten kalastelivat siellä.

Niin me, siit mä kyl kuulin että hänen takkinsa meni sinne. Mutta emmä tiedä oisko ne kalastelleet sitä ja saivatko toki takasinkaan. Siitä kuulin, että se kuomu aukesi. Se oli semmonen, voisko nyt sanoa vähän heikkous, Mersulla, että se lukitus saattoi aueta, jollei siinä ollut erittäin huolellinen.

Tästä tapauksesta on lyhyt maininta Fighter Tactics Academyn sivuilla Mauno Fräntilän artikkelissa Messerschmitts to Finland.

Jos minä ihan täysin asiaan liittymättömasti mainitsen ihan muuten, kun meillä yhdistyksen kanssa oli syksyn pintaan retki Jyväkylään Tikkakosken museolle, Blenheim-retki. Museonjohtajan kanssa sovittu asiasta, että me mennään porukalla sinne varaston puolelle yleisöltä suljetulta alueelle kattomaan Blenheimiä, kun niitähän ei maailmassa montaa ole. Meillä oli täältä Tampereelta mukana Blenheimeissä lentäneitä herroja ja Oulusta tuli Eino Estamo, joka on lentänyt Blenheimillä ja Junkers 88:lla. Siellä sitten käytiin katsomassa Blenheimiä oikein huolellisesti ja pitkään ja antaumuksella. Sitten käytiin katselemassa museon Messerschmittiä ja tämä Kauko Aho, hänkin katseli sitä Messerschmittiä oikein huolellisesti. Oli kiivennyt koneen siivelle katselemaan ohjaamoon, kun hän huomasi, että museon väellä on selkä koneeseen päin.

Niin.

Ahohan sitten jälkeenpäin kerto siinä, että "minä kun aattelin, että koskaan en Messerschmittissä ole istunut, kun eihän ne meitä pommarikuskeja ikinä päästäneet hävittäjien lähelle.” Hän oli hyvin nopea toiminnassaan, kun hyppäs luvatta ohjaamoon sisään ja veti kuomut kiinni.

Hehe joo´o

Siinä oli museon herra hädissään että "älä älä laita lukkoon sitä kuomua, tiedättekö mitenkä se kuomu avataan sisältä?" Aho totesi, että "en minä tiedä, en minä ole koskaan istunut Messerschmitissä." Tämä oli huolissaan, että jos Aho ei saakaan lukkoa enää sisältä auki, niin siinä menee pitkä aika ennenkun työkaluilla avaavat sen.

Heheh kyllä kyllä joo.

Se oli oikein mainio, siitä on oikein hyvät valokuvatkin olemassa. Ahon vaimokin oli erittäin huvittunut, kun katsoi Ahon ilmettä koneen sisällä.

Just heh joo.

Mutta sitten pari kysymystä vielä. Elikkä. tämmönen tapaus: elokuussa -43 Lentolaivue 34 toinen lentue. Lahtelan lentue toimi Malmilta. 23. päivänä elokuuta Lahtela pudotti Bostonin Viron rannikolle. Muistuuko tätä tapausta yhtään mieleen?

Aha joo, mä en ollu siinä mukana, mutta kyl mä oon kuullut siitä. Ja se kai, niin se laski niin aivan rannikolle ja Kuijjehan kävi sitä siellä katsomassa, jos mä oikein muistan.

Muistuuko ollenkaan mieleen kuka oli tässä siipimiehenä?

Ei ei todella.

Sitten 10.10 -43 Lahtela pudotti PE-2:sen Porkkalaan. Muistuuko tästä mitään?'

Ei, mä en ollut sielläkään mukana.
 

  
  
Karmea tilanne

Kyllähän siellä kaiken näköistä sattu. Nimittäin he olivat edellisenä iltana ottaneet pienet ja sitten se kesti vielä aamuun. Lähettiin päivystää ja tuli hälyytys ja onnistuttiin ampumaan koneita alas. Ja sitten yleensä pudotuksen jälkeen kun tullaan kotiin, niin koukataan ja vedetään pystyyn ja tehdään tuommonen nousukierre.

Niin Kuijjekin teki ja sitten nähtiin maasta, mä olin sitten maassa ja näin miten se kone rupes painumaan kun hän käänsi sen selälleen. Ja sitten vaipu ja vaipu ja ihan siellä puidenlatvojen kohdilla hän sai sen oikaistua. Kun hän tuli laskuun ja nousi koneestaan ylös oli kalman kalpee. Hän oli unohtanut laittaa noi vyöt kiinni.

Se oli karmee tilanne. Sillon oli onni mukana. Se oli aika epämiellyttävä tilanne.

Hän oli sitten siis ihan pätevä esimies ja pätevä lentäjä?

Oli, oli kyllä että siinä mielessä täytti tehtävänsä.
 

  
  

Jaakko Hillo muistelee Kullervo Lahtelaa

Mitä kautta tunsitte Lahtelan ja missä olitte itse palvelemassa?

Lahtelahan oli syntynyt muistaakseni -13 vai -14 ja minä olin 1921 syntynyt kaveri, joka on tullut nuorempana lentäjänä hänen alaisekseen. Ensin lentueeseen, sitten kun hän oli laivueenkomentaja niin palvelin sodan lopussa laivueessa mihin hän tuli komentajaksi. Kai hän oli välillä toisessa paikassa. Minulla on hyvin läheinen suhde tähän 'Kuijjeen' lentämisen ulkopuolellakin. Hänhän on Kullervo Lahtela mutta Kuijjeksi häntä sanottiin.

Tulin Siikakankaalle vuonna 1940. Se on siellä Tampereen, Ruoveden lähellä lentokenttä, jossa oli koulutusta. Lahtela oli siellä lentueenpäällikkö ja minä tulin siihen oppilaaksi ja sieltä lähdettiin tälle talvisota-jatkosota -reissulle yhdessä. Ja niin minä olen sitten ollut samassa laivueessa jatkosodan aikana. Mutta siinä oli sitten semmoinen väliaika, minä olin kadettikoulussa vuoden verran ja hän oli sitten välillä tuolla Mersulaivueessa, ja tuli sitten taas vuonna '44 tähän saman vanhan laivueensa komentajaksi.

Lensitte 1941 Fokkereilla?

Me aloitettiin näillä Fokkereilla ja sitten '41 kesällä saatiin Curtiss-hävittäjät, amerikkalais-valmisteiset, joita oli saksalaiset saaneet sotasaaliiksi ja tulivat sitä kautta. Sitten '43 perustettiin Suomeen tämä Mersu-laivue. Lahtela siirtyi sitten sinne ja hän oli siellä sitten lentueenpäällikkönä reilun vuoden, kunnes hänet siirrettiin '44 kesällä vanhaan Curtiss-laivueeseen laivueenkomentajaksi. Minä olin sitten siinä '42-'43. Kun Mersut tuli minä olin kadettikoulussa. Että semmoinen tämä sotareissu oli.

Sodan jälkeen Lahtela jäi vielä palvelukseen, mihin asti hän mahtoi sitten olla. En tiedä milloin hän siirtyi sitten siviliin, hänhän oli liikemiehenä, hänellä oli semmoinen agentuuri.

Näyttäisi eronneen palveluksesta vuonna '48.

No se pitää varmasti paikkansa. Ja hän perusti tällaisen agentuuriliikkeen, joka tuotti tavaraa lähinnä, kai importtia ulkomailta. Mutta minä olen ollut hänen kanssaan yhteydessä. Siinä on ollut aina väliaikoja jolloin ei, vuosia. Sitten just tuossa 70-luvulla... Onko sinulla siellä ylhäällä milloin hän kuoli? Oliko se 80-luvulla?

Ei ole, ei ole mitään…

Minä muistelen, että se olisi ollut 80-luvun alkupuolella. Mutta hän oli silloin jättänyt pojallensa sen firman, hän tietysti sai jonkinlaisen eläkkeen. Ja olihan hänellä tietysti valtiolta eläke, armeijalta. Mutta minä olin sitten hänen viimeisinä aikoinaan kyllä sitten aika laillakin yhteydessä.
 

  
  
Lahtela kouluttajana

Hänestä henkilökuvana voin sanoa, että minusta hän oli aika älykäs kaveri ja sopiva lentäjäksi. Hänellähän oli hyvät ominaisuudet lentäjäksi ja hän olikin aikalailla semmoinen, miten minä sanoisin, hänellä oli visioita tästä lentohommasta ja lähinnä lentokoulutuksesta. Tämähän laivue, mihin minä menin, siihen tuli kesällä '41 komentajaksi majuri Ehnrooth, joka oli ollut koelentäjänä. Tuli Koelentueen päällikön virasta muistaakseni. Että tämä oli lentotaidoltaan hyvin kehittynyt laivue, siellä pidettiin huolta lentotaidosta ja Lahtela oli yksi niistä, jotka kehittivät tätä lentotaitohommaa.

Millaisia visioita koulutuksessa? Erosiko koulutustyyli jollain tavalla normaalista, tavanomaisesta tai muiden laivueiden koulutuksesta?

En oikeastaan muussa mielessä sano, mutta tämä oli lentotaidollisesti hyvin vaativaa pitää yllä korkeaa tasoa. Se kohdistui kaikkeen tämmöiseen: osattiin tiukkaa muodostelmalentoa, osattiin lentää lähellä ja pyrittiin kaikessa lentohommassa täsmällisyyteen. Ei tietenkään voida sanoa, etteikö valtakunnan ykköslaivueessa, Magnussonin laivueeessa, olisi luotu sitä samaa. Mutta kun tämä, missä Lahtela oli lentueenpäällikkönä, oli silloin välirauhan aikana koulutuslaivue, niin siellä tämä korostui ja se näkyi kyllä sodan aikana toiminnassa.
 

  
  
Sodan jälkeistä elämää ja erilaisia sattumia

Mutta mitä henkilökuvaan tulee, niin Kuijje Lahtelahan oli hyvin taiteellinen. Hänellä oli taiteellista kykyä. Minulla on muun muassa hänen maalaamaansa taulu, jonka hän on maalannut minun koirastani. Ja hän oli aikamoinen kynämies, hän osasi kirjoittaa ja sen takia hän kävikin paljon pientä debaattia näistä just näistä lentoasioista joidenkin toisten kanssa. Ja kauhean henkisesti vireä, fiksu kaveri.

Tämä taiteellinen puoli, maalasiko ja tekikö hän näitä piirroksia myös lentoyksiköissä?

En oikein tiedä missä määrin se tuli tällä lailla esille. Tämä koirahan on vasta ihan viime aikojen juttuja, ehkä siinä 80-luvun taitteessa. Että en oikein tiedä. Hän piirsi todella hyvin ja sitähän kuvastaa mm. hänen nimikirjoituksensa, semmoinen taiteellinen juttu. Olen hyvin harvoin nähnyt semmoista, se on hyvin niin kuin paksulla viivalla vedetty 'Kullervo Lahtela' ja se menee rytmikkäänä alusta loppuun. Minä muistan, minulla on semmoinen pieni yksityiskohta kun tulin sodan jälkeen hänen adjutantikseen laivueeseen, kun minä ilmoittauduin niin hän ensimmäiseksi työkseen antoi minulle arkillisen paperia ja veti siihen päälle oman nimikirjoituksensa, että harjoittelehan tuo. Opiskelehan tuo, että voit kirjoittaa hänen nimensä tarvittaessa.

Minulla meni sitten se päivä harjoitellessa, kun minulla ei ole tätä taiteellista kykyä. Mutta kai minä sitten jollakin lailla opin tämän nimikirjoituksen tekemään. Sitten hänellähän oli nämä kolme lasta. Hän asui jatkosodan alkuaikoina Immolassa, hänellä oli koti siellä. Se oli laivueen esikunnan tukikohta, jotta minä jouduin olemaan siellä joskus ja mm. yhden joulun, '41 joulun muistan. Olin silloin joulupukkina niille pienille lapsille silloin. On jäänyt mieleen tämä, silloin lentoturkit käännettiin toisin päin ja se sopi sitten. Jonkin näköinen joulupukin hilppa tai tuommoinen punainen joulupukin lakki päässä. No joo, nämä nyt oli tämmöisiä yksityiskohtia, joita on jäänyt mieleen.

Tämä adjudantin virka, oliko hän edelleen sodan jälkeen täällä 32:n komentajana?

Joo, oli. Se muuttui sitten, tuliko siitä sitten 11. Ellen nyt väärin muista, niin sen numero muuttui (laivueeksi) 11. sitten. Se nyt oli semmoinen hallinnollinen juttu. Porissa oli laivue silloin.

Minkä näköistä sodan jälkeinen elämä siellä oli?

Tietyllä tavalla sodan jälkeinen aika armeijassa, olihan se tietyllä tavalla ankeata. Tavallaan resurssit alkoivat siten puuttua. Eihän armeijaan kiinnitetty enää positiivisesti huomiota, koska niinkuin näennäisesti oltiin hävitty puoli. Vaikka jälkeenpäinhän on huomattu, että nämä armeijan toimet silloin oli suuri torjuntavoitto. Mutta sitä minun piti sanoman, että sehän nyt oli vähän semmoista, eihän silloin mitään uusia hankintoja tietenkään ollut ja vanhoilla koneilla lennettiin, kunnes niitäkin alettiin poistaa. Konemäärähän sitten pieneni siinä. Mutta toiminta nyt on, niinkuin voi kuvitella kun kaikki painopiste on siirtynyt toiminnasta pois.

Porissa lennettiin Curtiss-koneilla. Nämä Curtiss-koneet oli tällä laivueella koko sodan ajan ja sodan jälkeenkin, kunnes ne sitten siirrettiin.

Olin muistelevinani, että Pokela olisi lentänyt Porista kun hänen Mersunsa teki pakkolaskun.

Joo, se voi ollakin hyvin, että hän lensi, mutta... Joo, minä tiedän tämän Pokelan pakkolaskun, tunnen Pokelan hyvin. Se voi olla myöskin niin, että kun ne ammunnat suoritettiin tuolla merellä, että tämä oli välitukikohta vaan tämä Pori niiden ammuntojen aikana. Mersut ei minun tietääkseni koskaan olleet vakituisesti sijoitettuna Poriin.

Sen minä tiedän, että se meni siellä Porin ulkopuolella. Nimenomaan sieltä Porista lähdin valtion lentovarikolle tuonne Tampereelle koelentueeseen. Minäkin olin joskus Porissa kerran Blenheimilla vetämässä maalipussia ilma-ammuntoja varten , tiedätkö semmoinen kun vedettiin tuommoista 'hukkaa'. Minulla oli semmoinen komennus, olin siellä sitten jonkun päivän joskus. Liekkö ollut '46 tai jotain.

Mutta millois se Pokelan juttu oli?

Se oli 1.8.46

Se oli sitten kyllä ihan samoihin aikoihin, olisiko se ollut sitten niitä samoja ammuntoja. Minä en muista sitä kun... Kyllä kai siellä oli ilmeisesti sitten Mersut ampumassa, en muista ketkä ne oli ampujat.

Siitä historiankirjoihin jäänyt pakkolaskutapaus, kun kone jäi sinne hyvin nostettavaan paikkaan ja sitten Ilmailumuseoon väki kävi sen nostamassa ja entisöi sitä.

Joo, se on aika jännä juttu. Tiedätkö onko se nyt jo entisöity se kone? On vissiin.

Sitä on aika pitkälle kasattu. Se on siellä museossa, oli sotakoneet –näyttelyssä. Kone on kuitenkin yhä esillä ja se on siellä ihan lentokoneen näköisenä, oikein komean näköinen Messerschmitt. Käsittääkseni he jatkavat hijakseen entisöintiä.

Kaikilla aina tapana tuolla Pilvenveikoissa kysyä Pokelalta nämä jutut. Pokelasta vielä, hänhän ajoi siihen, menikös siinä jollakin lailla niin, että hänhän ajoi siihen pussiin mutta menikös se niin että se pussi irtos?

Siinä kävi sillä tavalla, että hän ampui konekivääreillä siihen pussiin ja sitten luodit osuivat lukitusmekanismiin. Ja se irtosi kertalaakista. Kun siinä oli lyijypaino toisessa päässä, niin se hulmahti suoraan pystyyn, pystyasennossa olevaksi isoksi valkoiseksi seinäksi eikä sitä ehtinyt enää väistämään ja lakana imeytyi moottorin ilmanottoon.

Tämmöinen käsitys minullakin on ollut asiasta. Onhan Pokelakin kertonut sitä. Minun pitäisi Pokelalta kysyä, että oliko se minun hinaajakone, kun minäkin olin silloin siellä vetämässä pussia Blenheimillä. No joo, se on taas toinen asia.

Sodan jälkeen olen ollut Lahtelan kanssa. Niin hänhän oli ensin naimisissa mutta vaimonsa kuoli. Sitten hän oli uudestaan naimisissa Sisko-nimisen naisen kanssa. Ja tämän uuden avioliiton aikana oli enemmän niin sanottua seurustelua perheen kesken. Hänellähän oli Kaskisissa huvila, jossa olin kerran rapuja syömässä. Aika hurjaa elämää siellä... Hänellä oli semmoinen pieni moottorivene, aika nopea. Sillä sitten hurjasteltiin näiden rapukestien yhteydessä. Se oli ihan hauska asia sinänsä.
 

  
  
Lahtela esimiehenä

Te jo kerroittekin, että Lahtela oli hyvä lentäjä. Entä millainen hän oli esimiehenä?

Hän oli erinomainen lentäjä, jolla oli koulutusvisioita. Ja hän oli pidetty lentäjänä ja pidetty esimiehenä. Hänhän yleensä minun käsittääkseni hoiti hyvin alaisten asiat. Hän oli tietyllä tavalla päällikkönä tämmöinen isähahmo, se on aika lailla kuvaavaa siten, että kun sota loppui meillä oli laivueessa... No minä sanon sen, että minähän haavoituin '44 kesällä ja olin sitten sodan loppuun poissa potemassa jalkojani. Meillä oli laivueessa semmoinen kahvinkeittäjätyttö, nuori tyttö joka oli tuolta Itä-Karjalasta jostakin. Kun sota loppui, niin Lahtela sai tytölle joltakin virkamieheltä paperit ja sai hänet tänne Suomeen pysyvästi. Tämä osoittaa sen, että hän ei halunnut jättää tätä tyttöä heitteille ja osoittaa hänen huolenpitoansa ihmisistä, joiden kanssa hän oli tekemisissä.

Muistuuko mieleen yhtään yhteisiä lentoja Lahtelan kanssa?

Kun me olimme hävittäjäpuolella, niin meillä ei ollut yhteisiä lentoja. Jompikumpi oli aina maassa kun toinen lensi. Yksipaikkaisilla lennettiin. Lahtelahan oli ollut kouluttajana ilmasotakoulussa Kauhavalla, joten hänhän oli erittäin pätevä kouluttaja. Muistaakseni hän oli siellä talvisodan ajan. Jostain syystä hän ei ollut mukana taistelutoiminnassa talvisodan aikana. Mutta kun tämä laivue 32 perustettiin talvisodan lopussa, tällä oli joku toinen nimi ensin. En nyt osaa sanoa, mikä sen laivueen nimi oli aikaisemmin. Se perustettiin talvisodan aikana Hollolaan. Ja siinä oli semmoinenkin sattumakin vielä, että minun sedälläni oli siellä maatila ja käyttivät joitakin sen rakennuksia majoitustarkoituksiin. Jaa, olikos sitä nyt, se oli enemmän siellä Pyhäniemellä se tila.

No joo, no se nyt on ihan sivuseikka. Joka tapauksessa siellä se (Laivue 32) perustettiin ja sinne Lahtela kai tuli heti. Sinne tuli nämä Brewsterit ensin, mutta en tiedä kuinka paljon niitä kerkesi sinne tulla, koska ne siirrettiin sitten heti Magnussonin laivueeseen. Ja silloin tuli nämä vanhat Fokkerit, joita siis käytettiin paljon koulutukseen.

Entä onko teillä yhteisiä sotalentoja?

Yhteisiä sotalentoja? Joo. Minä en katsos ollut hänen lentueessaan, hän oli lentueenpäällikkö ja minun lentueenpäällikköni oli kapteeni Berg, joka sittemmin jäi Hangon rintamalle. Meiltä oli marraskuussa yksi lentue Hangon rintamalla, Nummelassa asuttiin. Vihdin Nummelassa oli kenttä, on vieläkin.. Se oli tämän Bergin lentue, jossa minäkin nyt olin, joka meni sinne ensin. Muistan että Berg sitten jäi aika alkuvaiheessa, hänet ilmeisesti ammuttiin alas. Ja Lahtela tuli sitten komentajaksi ja oli sitten sen marraskuun, kunnes Hanko vapautui kun ne (venäläiset) lähti pois sieltä. Että sen aikaa minä oli hänen alaisensa.

Sitten, mitäs sen jälkeen sitten tapahtui... Olisiko Lahtela ollut sitten lentueenpäällikkö '42 saakka, kun lähdin kadettikouluun '42 kesällä. Mutta minä olin armeijakunnan esikunnassakin vähän aikaa silloin keväällä tai talvella. Ja kyllä Lahtela oli sitten, olimmehan tuolla Suulajärvellä keskellä Kannasta. Voihan se olla, että Lahtela oli silloin lentueenpäällikkönä. Joka tapauksessa hänhän oli asiallinen mies kaikissa hommissa.
 

  
  
Laivueessa 34

Mahtoiko Lahtela koskaan kertoa ajastaan LentoLaivue 34:ssä?

Se on minulle siis tuntematon ala. Sen tiedän, että hän oli Mersu-laivueessa 34:ssa lentueenpäällikkönä. Siellähän Puhakka oli ainakin yhden lentueen päällikkö, Luukkainen oli yhden, mutta Luukkaisesta tuli sitten laivueenkomentaja. Mutta minä en tunne näitä Mersu-asioita, minulla oli hyvä halu mennä sinne Mersuihin, mutta meidät kylmästi komennettiin kadettikoulun jälkeen sinne mistä olimme tulleetkin. Että minä en sitä asiaa tiedä, mutta sitten minä tiedän sen, kun hän tuli '44 juhannuksena taas 32:n komentajaksi, kun sieltä Bremer siirrettiin pois ja Lahtela tuli sitten tilalle

Vaikka tämä Curtiss oli lentokoneena tietysti vanhentunut, mutta hänellä ei sinänsä ollut mitään vastaan tulla vanhan laivueensa komentajaksi. Ja me olimme tuolla Uomaan kentällä ja sinne hän tuli.

Viimeinen juttu, kun sieltä lähdettiin pois, se oli heinäkuun 4. päivä. Minä olin hänen adjutanttinsa ja Lahtelan kanssa, tultiin autolla pois viimeisenä Uomaalta. Tultiin Sortavalan kautta. Sortavala oli vielä vähän niinkuin siviiliasussa, siellä oli auki ravintola, jossa me syötiin ja päästiin saunaankin. Sitten jatkettiin matkaa Mensuvaaraan, jonne laivueen muu osa oli siirtynyt. Mensuvaara on Uukuniemen kunnassa, Kesälahti. Sortavalan lähellä, sehän jäi sitten rajan toiselle puolen. Minäkään en oikein tiennyt, kun minun osaltani kävi semmoinen juttu, että kun minä komentaja Lahtelan ja radioluutnantti (??? ) Sarparannan kanssa matkustin sieltä autolla ja tultiin perille, niin oli lentotehtävä sille lentueelle, missä minä olin. Tai laivue oli tavallaan jakautunut toiminnallisesti kahteen osaan, joilla oli samat koneet. Niin minä sitten sanoin, että minä lähden lentämään tämän homman. Ja lähden ja minua sitten ammuttiin sillä reissulla ja jäin sitten tulematta Mensuvaaraan. Laskin Uomaalle, mikä nyt sitten oli asia sinänsä. Niin ollen minä en oikein itsekään tiennyt, että missä se Mensuvaara on, vaan jälkeenpäin olen kysellyt ihmisiltä, että sain tietää...
 

  
  
Takaisin Laivue 32:een

Oliko Laivueessa 32:ssa Lahtelan palatessa jäljellä samaa väkeä, mitä laivueessa oli hänen lähtiessään?

Majuri Ehnrooth, joka oli silloin Laivue 32:n komentaja vuonna '43, vuodesta '41:stä '43:een, jolloin tämä Mersu-laivue perustettiin ja majuri Ehnroothista tuli sen Mersu-laivueen komentaja. Ehnrooth vei vanhasta laivueesta, tästä Curtiss-laivueesta, tekisi mieli sanoa niinkuin parhaan osan. Tietysti sinne jäi pilotteja toinen puoli porukkaa sitten ja se laivue meni sitten tietysti vähän niin kuin, sanoisin että sen laivueen taso laski. Mutta kun hän tuli takaisin, niin siellä oli tietysti sitten, oliko meitä neljä silloin kadettikoulussa kun hän tuli takaisin, niin me oltiin tavallaan sitä vanhaa porukkaa. Tai todellisuudessa sitä vanhaa porukkaa. Ja siinä tuli sitten vähän semmoista vanhaa ryhtiä taas siihen. Hän tuli tavallaan kotiin sillä tavalla, että oli vanhoja mutta oli tietysti vuosien aikana tullut sitten uuttakin, ainahan sitä, vuosi vuodeltahan tuli uutta porukkaa. Jotta kyllä hän tavallaan tunsi palaavansa kotiin. Mutta Mensuvaaran jutusta minä en tiedäkään, kun minä olin pois silloin, tulin laivueeseen takaisin vasta vuoden vaihteessa, jolloin se oli sitten Porissa.

Miksi Lahtela siirtyi pois lentolaivue 34:stä? Joppe Karhusella on siitä jokin oma käsityksensä, entä mitä muut ovat mieltä?

Jos tässä nyt elettäisiin vähän aikaisempia aikoja, niin minä kysyisin sitä Karhuselta, koska minusta olisi kiva tietää, että mikä se hänen versionsa oikein on. Joka tapauksessa tämä asia liittyy siihen, että Laivue 32:n komentajan vakanssi tuli auki, koska Bremer siirrettiin yhteistoimintatehtäviin saksalaisten kanssa Kannakselle, esikuntatehtäviin. Että sillä tavalla se laivueenkomentajan vakanssi tuli auki. Muistaakseni Lahtela oli kertonut minulle sillä lailla kun hän tuli laivueeseen, että hänet sitten nimitettiin laivueenkomentajaksi, vanhaan laivueeseensa 32:een.

Mutta siinä oli semmoinen välivaihe, johon Karhunen varmasti on puuttunut, että Luukkainen joka oli ilmeisesti Mersujen päällikkö silloin ja hänet ammuttiin alas. Ja hän teki pakkolaskun. Ja silloin tarjottiin sitten... Hetkinen, minun täytyy sittenkin miettiä, etten sotke pahemmin, että oliko Luukkainen jo silloin laivueenkomentaja Mersussa. Mutta joka tapauksessa hänet ammuttiin alas kesällä, silloin justiin juhannuksen alla, kesäkuussa '44.

Hän joutui tekemään pakkolaskun ja luultiin, että hän on menehtynyt tai joutunut vangiksi. Mutta hän pääsikin (takaisin). Ja silloin Lahtelalle kai tarjottiin Luukkaisen virkaa. Että se ei voinut ollat lentueenpäällikön virka ensin, koska Lahtela oli jo. Mutta se oli ilmeisesti laivueenkomentajan virka Mersussa... Mutta koska Lahtela oli jo silloin omaksunut sen, että hän tulee tähän Curtiss-laivueeseen, niin hän tuota...

Luukkainen tuli 34:n laivueen komentajaksi 29.3.1943 ja Lahtela 32:n komentajaksi 23.6.44

Ai jaaha, Luukkanen on tullut niin aikaisin jo... No se varmaan pitää paikkansa... Mutta kukas oli silloin se yks lentueenpäällikkö sitten... No juu, no mitä minä nyt puhuin tästä Lahtelan tulosta, hänelle ilmeisesti luvattiin tai haluttiin Mersu-laivueen komentajan paikka. Mutta koska hänet oli jo siinä vaiheessa nimitetty Körtti-laivueeseen, niin hän ei halunnut enää vaihtaa. Joku tämmöinen juttu, muistan sen mitä Lahtela on minulle itse kertonut silloin.

Ja Lahtela tuli '44 juhannuksena tuonne Uomaalle. Muistan että me tehtiin semmoinen lentomatka silloin illalla, kun hän tuli. Yhteinen lento, jolloin hän halusi katsoa rintamalinjan ja mikä oli sitten tilanne. Minullakin saattaa helposti muisti pettää, että saatan puhua roskaa, ehkä me ei lentämässä käytykään vaan oltiinko me muuten vaan yhdessä siellä. En muista nyt sitä niin tarkasti... Että tämmöinen tarina se hänen tulonsa oli sinne, mutta siihen liittyi tämä Mersu. Tästä saattaa Karhusella olla oma näkemyksensä. Ja minun tietolähdehän on vaan se mitä minä olen puhunut ton Lahtelan kanssa kahden, minähän en ole Mersumiesten kanssa puhunut tästä...

Lunttasin toisesta lähteestä ja täällä mainitaan, että Luukkainen ammuttiin alas 19. kesäkuuta. Elikkä siinä on vain neljä päivää eroa. Luukkanen ensin ammutaan alas ja neljän päivän päästä Lahtela tuli 32:een.

Niin oliko siinä jotain, selvittelyt ja keskustelut vai puhelinsoitot välillä... Minun tietolähde on vaan se, mitä minä muistan Lahtelan minulle kertoneen, saatan muistaa kyllä puutteellisestikin...
 

  
  
Saksanmatkoista

Ensimmäisellä Messerchmittien hakumatkalla helmikuussa '43 Lahtelan koneen kuomu aukesi, kun koneet nousivat Riiasta ilmaan. Lahtelan parvi laskeutui takaisin ja kuulin, että Lahtelan takki putosi Riian lahteen ja sitäkin mentiin kalastamaan. Onko hän kertonut mitään tämmöisestä?

Ei, ei ole minulle kertonut... Saattaa hyvinkin olla totta... Vai sitäkin käytiin kalastamassa...

Varmaan ollut hyvä takki

No, sehän oli nahkatakki, joka... Friitalastahan niitä ostettiin...

Kertoikohan mitään näistä Saksan matkoista?

On hän jotakin kertonut sieltä, kun Wienissä olivat. Koneethan haettiin kai osaksi ainakin Wiener-Neuestadtista, joka on siellä Wienin eteläpuolella. Jotain hän on kertonut, että siellä Wienissä sitten iltaa, aikaansa aikaansa viettäessään joku oli kävellyt Tonavan siltakaaren yli, en tiedä pitääkö paikkansa. Että paljonhan tämmöistä on.

Kyllä hän kertoi siitä, sehän oli tietysti tietyllä tavalla semmoinen vihkimatka, kun näitä koneenhakumatkoja tehtiin. Minäkin tein niitä pari tuonne Düsseldorfiin, Cirtisseja hakiessa. Lentäminen ja suunnistaminen oli Saksassa aika paljon erilaista kuin Suomessa. Suomessahan nojattiin suunnistaessa paljon tämmöisiin rautateihin ja rautateitä oli vähän, ne veivät tiettyyn paikkaan ja tiedettiin mihin ne vei. Ja sitten taas täällä on hirveästi järviä, järvien mukaan suunnistaminen ei oikein onnistunut, koska niitä oli niin paljon ja talvella vielä näkymättömissä.

Mutta kun suunnistettiin Saksassa, niin siellä oli muutamia järviä ja ne oli semmoisia hyviä kiintopisteitä ja mikä Saksassa sitten vastasi meidän rautateitä. Rautateitähän on Saksassa taas niin hirveän paljon, että ei niistä kukaan pysynyt selvillä. Mutta siellä oli ne autostradat ja niitä oli siihen aikaan vähän, että niihin kun pääsi käsiksi niin niitähän pitkin oli helppo, tai helppo ja helppo, mutta kuitenkin oli siis hyvä osviitta.

Minä nyt tietysti puhun suulla suuremmalla sikäli, että minä en tiedä näitä Mersu-asioita. Mutta minulla on semmoinen käsitys, että siellä oli jotain tämmöisiä juttuja, että joutuiko siinä koneet jotenkin vähän hajalleen. Sehän oli kai aika iso ryhmä mitä ensin haettiin. Ja siellä oli majuri Ehnrooth, joka sitä hommaa johti . Mutta jos Saksassa eksyi, niin ei se merkinnyt sitä että ihminen olisi joutunut tuhoon. Siellä oli kenttiä niin paljon, että siellä yleensä joku kenttä mihin pääsi laskemaan tuli kyllä vastaan. No joo, en minä näistä Mersu-asioista puhu kun en minä tiedä mitään...

No ei, muuta kuin että se oli ihan kiva mies ja ikävä. että hän sitten suht nuorena joutui lähtemään täältä maailmasta.
 

  
  
Jaakko Hillosta itsestään

Entäpä te itse? Kuulisin mielellänne näistä Curtiss-ajoista ja teistä itsestännekin vähäsen, te olette näköjään lentokapteeni sodan jälkeen.

Minä lähdin sieltä Porista Laivueen 32 jälkeen lähdin Laivue 11:sta tuonne Lentovarikon koelentueeseen ja olin siellä '45 syksystä. Sitten '47 keväällä tulin Finnairiin ja olin Finnairissa '73 asti. Eli 26 vuotta ja vähän päälle.

Tosiaan, aika monet sotalentäjät tehneet tuolla tavalla, eikös Karhilakin ollut?

Joo, Karhilahan oli minun laivuekaverini Curtississa. Ja hänhän oli niitä miehiä, jotka olivat Mersuissa kun hän ei ollut kadettikoulussa. Hän tuli samaan aikaa Finnairiin, siis silloin '47, ja tämä nyt hiljattain edesmennyt Olli Kepsu oli yksi niistä. Ja sitten oli Kalle Juurikas. Lentomestari Juurikkaan poika oli se neljäs, kun me tultiin sinne yhtäaikaa. Lähdin '73 täysin palvelleena, eli toisin sanoen tulin vielä alimpaan mahdolliseen eläkeikään ja lähdin pois. Olin pari vuotta ulkomailla, lensin ja tulin sitten. Olen viettänyt sen jälkeen näitä eläkepäiviä tässä.
 

  
  
Nuorison kiinnostuksesta historiaan

Just tämä nuorempi, tai se seuraava polvi, olen huomannut on kiinnostunut näistä. Meidän lentäjien lapset eivät aina niinkään ole olleet niin kiinostuneita. Tai tietävätkin tietysti paljon, kun ovat vanhemmiltaan, isältään, jo kuulleet paljon. Mutta sitten tämä seuraava polvi, tämä toinen polvi, on sitten semmoinen, joka haluaa hirveästi tietoa. Ja yleensäkin kaikki tämmöinen vanhojen asioiden arvostuskin on lisääntynyt paljon. Tässähän on nyt vielä viimeiset ajat tehdä näitä selvityksiä.
 

  
  

Jarl Arnkil muistelee Kullervo Lahtelaa

Hän palveli alkuun Sortavalassa Merilentolaivue 5:ssä. Mutta sitten, hän teki suuren työn lennonopettajana Kauhavalla Lentosotakoulussa vuosina 1938 - 1940. Hän oli erittäin kauniskäsialainen lentäjä ja oli varmasti pätevä opettaja. Minä olin vuonna 38 Kauhavalla ja RUK:ssa, mutta en sattunut olemaan Kuijjen oppilaana. Mutta hän oli erittäin taitava lentäjä ja hyvä, niinkuin hän oli käsialaltaankin ja käsistään erittäin hyvä.

Muistan semmoinen pikkuisen yksityiskohdan: sota-aikana jalkineet oli vähissä, kun kaikkihan oli kortilla. Niin Kuijje teki Maijalle korkeakorkoisia kenkiä puusta puupohjalla ja paperikangaspäällyksellä. Ja siinä oli saranat että pohja taipuisi, että ei se ollut mikään hollantilainen puukenkä. Erittäin siroja tämmöisiä näpertelytöitä hän teki.

Jaakko Hillo tuumaili että Lahtela oli taiteellinen kynäsielu.

Kyllä, hänellä oli kaunis käsiala ja se koski myöskin kirjoituskäsialaa ja piirtämistä. Hän oli erittäin taitava kaveri.

Hän ilmeisesti ainakin sodan jälkeen teki piirroksia ja maalauksia?

Kyllä, kyllä.

Tekikö hän yhtään näitä sitten vielä sodan aikana vai vasta jälkeenpäin?

Minä luulen, että hän teki niitä sodan jälkeen. Kyllä meillä oli tuota laivueessa semmoinen kapteeni Visapää, joka oli erittäin taitava piirtämään pilakuvia kavereista. Lahtela piirsi kyllä tämmöisiä tilanteita. Erittäin taiteellinen kaveri.
 

  
  
Hävittäjäkoulutusta nuorille ohjaajille Siikakankaalla

Sitten hän tuli Laivueeseen 32. Laivue 32 perustettiin juuri talvisodan lopussa ja me siirryttiin Siikakankaan lentokentälle, joka on Juupajoen ja Ruoveden rajoilla.

Siikakangas oli semmoinen paloaukea, siellä ei ollut yhtään rakennusta kun me siirryttiin sinne. Koneet oli vanhoja talvisodan Fokkereita ja myöskin Suomessa lisenssillä valmistettuja Wasp-Fokkereita, joissa oli eri moottori kuin näissä vanhoissa Fokkereissa.

Kun me tultiin Siikankankaalle, niin ei siellä ollut mitään asuntoja, mitään rakennuksia. Meidät majoitettiin Hyytiälän metsäopistoon, joka on Juupajoen puolella.

Siellä oli hyvät oppilasrakennukset. Se oli tyhjillään ja sinne majoitettiin koko laivue ja meidät upseeritkin. Aluemetsänhoitaja Jarl Strömmer oli silloin niinkuin pomona siellä Hyytiälässä ja meidät upseerit majoitettiin suurimmaksi osaksi hänen kotiinsa. Heillä oli siellä suuri asunto ja siinä me saatiin hyvä majoitus.

Meidän päätehtävä siellä Siikakankaalla oli antaa koulutus nuorille ohjaajille, jotka tuli Kauhavalta peruskurssilta Siikakankaalle. Me annettiin siellä niille hävittäjäkoulutus. Se oli meidän päätehtävämme. Ja sitähän me teimme siellä kesään 41 saakka, jolloinka laivue siirtyi Hyvinkäälle kun YH alkoi.

Siikakankaalla pantiin konekiväärit koneisiin, suunnattiin kiväärit ja siirrettiin koneet Hyvinkäälle.

Ja siitä varmaan Karhila onkin kertonut. Hänellä on erittäin tarkat muistiinpanot joka päivältä koko sodan ajalta. Hänen muistiinpanoja on monet, monet kirjoittajat mm. Joppe Karhunen käyttänyt hyväkseen. Minulla ei ole mitään muuta kuin muistikuvia vaan. Minä en ole pannut mitään paperille.
 

  
  
Hyökkäysvaiheesta rauhan aikaan ja Poriin

Minä en tiedä kuinka paljon Kuijje ampui alas koneita sota-aikana, mutta koko ajanhan me oltiin samassa laivueessa silloin 40-41. 1941 me siirryttiin Kannakselta, Kannaksella me oltiin koko hyökkäysvaiheen aika ja tehtävänä oli lähinnä suojata eversti Pajarin 18. divisioonan eteneminen Kannaksella. Hän meni niinkuin kiilana edelle ja me oltiin suojaamassa hänen toimintojaan ja tiedustelemassa. Meillä oli koko ajan yksi lentueenpäällikkö radion kanssa hänen kärkensä mukana. Tämä yhteysupseeri sai yhteyden meidän komentokeskukseen Lappeenrantaan ja myöskin koneisiin. Ja näin me etenimme Pajarin mukana.

Hyökkäysvaihe kesti kuukauden ja päättyi meidän laivueen osalta ilmataisteluun Valkeasaaressa silloin syyskuussa, oliko se 30. päivä kun vanha raja saavutettiin. Siellä oli meidän viimeinen ilmataistelu tässä hyökkäysvaiheen aikana.

Sitten siirryttiin Nurmoilaan ja Lahtela oli siellä laivueenkomentajana, kunnes kesällä 1943:ko hän siirtyi Mersuihin? Sen tietää Karhila ja Leino. Kun Laivue 34 perustettiin ja saatiin Saksasta Messerschmitt-hävittäjät, niin Kuijjehan siirtyi sinne ja oli siellä jonkun aikaa.

Mutta kun meiltä Laivue 32:n komentaja majuri Bremer siirrettiin Päämajan käyttöön, niin Lahtela tuli laivueenkomentajaksi takaisin Laivue 32:een Uomaalle. Silloin oli jo peräydytty Nurmoilan kentältä Uomaalle. Se oli aivan sodan loppuvaiheita. Ja sieltä laivue siirtyi Mensuvaaraan ja oli siellä välirauhaan saakka syyskuun 4. päivään.

Kun siirryttiin Poriin niin me saatiin Puolustusvoimilta, puolustusministeriöltä, vuokrattua semmoinen saksalaisten rakentama parakki siellä kentän reunalla, se oli itseasiassa ratapihalla.

Ja me Kuijjen kanssa kunnostettiin se ja asuttiin siinä. Se oli semmoinen parakki, että siitä meni halki käytävä ja Lahtelat asui toisella puolella ja me asuttiin toisella. Keittiöt oli kummallakin samassa päässä, että kun emännät keitti ruokia ne piti ovia auki ja keskusteli keskenään keittiöstä keittiöön.

Ja siellä me seurusteltiin paljon Lahteloitten kanssa ja ne oli meidän hyviä perheystäviä.
 

  
  
Yhteisiä muistoja ja sattumia

Mainitsitte että Lahtelalla oli hyvä lentokäsiala. Minkälainen hän oli eri laivueissa esimiehenä?

Hän oli erittäin pidetty esimies. Reilu rehti kaveri. Oikein rehellinen rehti kaveri.

Entäs hänen lennonopettaja-aikansa Kauhavalla?

Minulla on tässä kadettimatrikkeli auki enkä minäkään sitä muuten olisi tiennyt, mutta tässä lukee että lennonopettaja Ilmasotakoulussa.

Joka kumminkin on sikäli semmoinen vaativa tehtävä, kun siinä annetaan ensimmäiset eväät nuorelle tulevalle lentäjälle. Hän oli siellä Lentosotakoulussa vuodet 1938-40.

Muistuuko mieleen mitään yhteistä ilmataistelua Lahtelan kanssa?

En ollut koskaan. Me oltiin aina eri lentueessa. Että ei oltu yhtäaikaa.

Miksi Lahtela siirtyi pois 34:stä, onko teillä käsitystä?

En tiedä. Sen tiedän, että meiltä 32:sta siirtyi laivueenkomentaja, niin kuin kerroin. Kun majuri Bremer komennettiin muihin tehtäviin ja me jäimme ilman laivueenkomentajaa.

Mainitsiko Lahtela koskaan sellaisesta tapauksesta että pudotti Porkkalaan 10.10.43 Pe-2:sen?

'41 meiltä oli yksi lentue Hangossa ja siellä oli kapteeni Berg lentueenpäällikkönä. Hänet ammuttiin alas heti ensimmäisenä päivänä ja Lahtela siirtyi sinne lentueenpäälliköksi Bergin jälkeen.

Ja se ei kauan kestänytkään, kun sitten venäläiset tyhjensi Hangon motin ja lentue tuli pois sieltä. Mutta se oli vuosi 41. Kun me siirryttiin sitten 42 keväällä Nurmoilaan.

Minkänäköistä elämä ja toiminta oli sotien jälkeen Porissa?

Porissa meillä oli Myrskykalusto, joka saatiin valmiiksi juuri ennen kuin perääntymisvaihe loppui. Ensimmäiset Myrskyt tuli Lentorykmentti 1:een, jossa minäkin palvelin. Elokuun lopulle, että elokuun 28. päivä niillä tehtiin ensimmäinen sotalento. Kaksi kuuden koneen parvea oli liikkeellä, mutta Lahtela ei ollut siinä.Se oli naapurilaivue, joiden lentokoneita Myrskyt silloin oli.

Sittenhän sota loppui, aselepo tuli jo 4.9. mutta me saatiin ne koneet sitten Poriin. Siellä oli Laivue 11, jossa Lahtela ja minä palveltiin, Lahtela oli laivueenkomentaja, minä olin lentueenpäällikkö. Siellä oli myös Laivue oli 13. Molemmilla laivueilla oli Myrskyt.

Ja Curtiksiakin oli vielä muutama, mutta ne siirrettiin pikku hiljaa harjoituskoneiksi Kauhavalle.

Meille jäi pääkalustoksi Myrskyt. Ja sitten meillä oli myöskin harjoituskoneena muutama Messerschmitt. Tosin lentotoiminta aika rajoitettua, kun polttoainepulan takia lentoja oli aika vähän. Mutta kyllä siellä koitettiin lentää ja pitää taitoa yllä.

Me käytiin kerran Lahtelan kanssa Utissa. Sotakorkeakoulu oli vierailulla Utissa ja sinne komennettiin kaikki hävittäjätyypit mitä maassa oli Messerschmitistä lähtien. Lahtela tuli sinne Curtiksella ja minä tulin Myrskyllä. Ja siellä oli Pekuri Messerschmittillä ja Aulis Bremer Moranella. Näitä piti siinä sitten esitellä sotakorkeakoulun oppilaille. Ensin maassa kerrottiin mitä ne koneet oli ja sitten piti esittää jokaisen semmoinen pikkuinen taitolentositys. Tehtiin matalalla vaakakierteitä ja nousukierteitä ja piti vääntää niin suuri immelmanni kuin koneesta lähti ja ääntä. Että semmoinen lentonäytös pidettiin siellä sitten Sotakorkeakoululla.

Olitteko Porissa paikalla silloin, kun Pokela teki tällä MT-208 -Mersulla pakkolaskun?

En.
 

  
  
Puhetta lentäjäveljistä

(Puhutaan eri kursseista ja kurssimatrikkeleista)

Niitähän oli monta sota-ohjaajakurssia ja sitten vielä muita kursseja sodan jälkeen. Minäkin sain eräältä lentäjältä muistaakseni Ohjaajakurssi 15 muistelmat, tuossa juuri toissapäivänä, kun kävin haastattelemassa häntä hänen täyttäessään 75 vuotta. Hän on meidän veteraaneja nimittäin, tosin hän ei ollut sodassa mukana, hän on meidän sotaveteraanien kannatusjäsen.

Kun minä olen täällä Nurmijärvellä sotaveteraanien puheenjohtaja, niin täytyy käydä näitä kavereita onnittelemassa. Huomenna täytyy taas yksi käydä siunaamassa, laskemassa seppele. Ei ole Ilmavoimien miehiä, maavoimien miehiä. Kun minä olen ainut lentäjä täällä Nurmijärven veteraaniyhdistyksessä, täällä ei olekaan muita lentäjiä olekaan kuin minä, taistelulentäjiä.

Ja kaikki nämä veteraaniveljet täytyy käydä saattamassa viimeiseen lepoon ja viemässä seppele.

Näinhän se on. Täälläkin pyrin omasta ja yhdistyksen puolesta, kuten nyt Joppe Karhuselle, viemään seppeleen.

No siellä.. Oliko siellä Pilvenveikot mukana Jopen siunaustilausuudessa?

Kyllä siellä oli.

Eikö ollut aika hieno?

Karhila, Kymioja, Pokela.. ainakin sellaisia joita minä tunsin. Ja oli kyllä muitakin.

Oliko se Pilvenveikkojen perinteinen Finlandia-hymni ja ...

Kyllä oli.

Eikö se ole aika hieno?

Kyllä se oli vaikuttava.. Itse näin ne oikein ensimmäistä kertaa paikan päältä.

Muistan kun Kalle Temmes siunattiin Temppeliaukion kirkossa. Meitä oli kummallakin puolen arkkua kaksi kuuden veteraanin riviä ja siinä arkkua lähimmillä oli ruusut ja takarivillä ei ollut ruusuja. Ja sitten kun Finlandia-hymni soitettiin ja ruusut laskettiin, kaikki nousivat ylös, koko juhlaväki. Tämä on se viimeinen ohjelmanumero.
 

  
  
Killestä itsestään

Minä siirryin Aerolle liikennelentäjäksi tammikuussa 48 mutta Lahtela jäi vielä Poriin. Että silloin meidän tiemme erosivat. Kyllähän me vielä vaimon kanssa vierailimme, täällä Helsingissäkin monta kertaa Lahteloitten luona ja he vierailivat meillä.

Mutta tämä lentoyhteys katkesi. Minä lensin Finnairilla 25 vuotta liikennelentäjänä.

Minun ilmailuhistoriani oli semmoinen, että se alkoi 1938 keväällä ilma-RUK:sta, jatkui kadettikouluun ja sitten jatkosotaan. Sitten minä siirryin Finnairille ja olin siellä syksyyn joulukuun viimeiseen päivään 1972. Silloin lähdin eläkkeelle ja aloitin Ilmailuhallituksessa muistaakseni helmikuussa ja olin siellä vielä lentotoiminnan ylitarkastaja seitsemän vuotta.

Minä olen tuolla ilmailuhommalla 40 vuotta leipäni ansainnut ja ansaitsen vieläkin kun minä saan eläkettä. Minähän olen ollut eläkkeellä kohta 30 vuotta ja Finnairissa lensin 25 vuotta.


Saatesanat

Tällä sivulla on Kyösti "Kössi" Karhilan, Jaakko Hillon ja Jarl "Kille" Arnkilin haastattelut Kullervo Lahtelasta. Haastattelut suoritettiin puhelimitse ja puhtaaksikirjoitettiin ääninauhoilta.

Haastattelut: Jukka O. Kauppinen "Grendel"
Karhilan haastattelunauhan purku ja puhtaaksikirjoitus: Janne "Netfly" Kallela
Jaakko Hillon nauhan purku ja puhtaaksikirjoitus: Seppo Tolonen.
Jarl Arnkin nauhan purku ja puhtaaksikirjoitus: Mirja Krook

Lentokonekuvat via Virtuaalilentäjät ry kokoelma.

Copyright VLeLv Icebreakers / Virtuaalilentäjät r.y. / Finnish Virtual Pilots Association 2002.

 

  

Viimeksi muokattu: 2003-10-23 15:36