» Palaute

Historiaprojekti
Katso lisätietoja historiaprojektin kuvaus -sivulta
  virtualpilots.fi
In English 
 | maanantai, 15.10.2018 
 Sotahistoriaa» Kirjaudu sisään 

Kotisivu | Sotahistoriaa | WW2History-Inmemorian-pirity.html
  
In Memorian: Mátyás 'Matyi' Pirity

Virtuaalilentäjät ry - Matyas Pirity. Kuva: Neomi Townsend
Mátyás 'Matyi' Pirity, 28.12.1911 - 17.5.2003

Pikahakemisto:
[ In memorian: Mátyás 'Matyi' Pirity | Noemi Pirity about her father | Pirity's funeral | Saatesanat ]


Teksti: Jukka O. Kauppinen
Kuvat: Neomi Townsend via Göran Bruun.
Lähteet: Håkan Gustavsson, Göran Bruun, Hävittäjälentolaivue 26 -kirja (Carl-Erik Bruun), Neomi Townsend.

Lisätietoja:
Biplane fighter aces - Pirity
Biplane fighter aces - Jozef Drlicka


In memorian: Mátyás 'Matyi' Pirity

Suomen ja suomalaisten suuri ystävä, unkarilainen Mátyás Pirity, poistui varjolaivueeseen 17. toukokuuta 2003. Unkarilainen sotilaslentäjä oli yksi monista talvisodan ulkomaisista vapaaehtoisista, mutta samalla yksi niistä harvoista, jotka olivat sanansa mittaisia ja palvelivat rintamalla.

Virtuaalilentäjät ry - Matyas Pirity. Kuva: Neomi Townsend
Pirity Fiat CR.32-hävittäjänsä edessä.
28.12.1911 syntynyt Pirity toimi 30-luvulla liikennelentäjänä unkarilaisen Malvev-lentoyhtiön palveluksessa. Euroopan tilanteen kuumentuessa hänet komennettiin Unkarin ilmavoimiin, jonka riveissä Pirity taisteli vähän tunnetussa Unkarin ja Slovakian nukkevaltion välisessä rajasodassa keväällä 1939.
Pirity lensi italialaisvalmisteita CR.32-hävittäjää 1/1. "Íjász" vadászszázadin, ensimmäisen hävittäjälaivueen, kolmannessa lentueessa. Laivue operoi Ungvarin lentokentältä. Pirityn menestyksekkäin taistelulento oli 24. maaliskuuta 1939, kun laivueen yhdeksän CR.32:ta kohtasi torjuntalennolla kolme slovakien Avia B-534 -hävittäjää saattamassa kolmea Letov Š.328 -pommikonetta.
Seuranneessa ilmataistelussa unkarilaiset pudottivat kaksi pommittajaa, toinen Pirityn toimesta. Taisteluun liittyi vielä ainakin kolme muuta Aviaa, mutta unkarilaiset väittävät pudottaneensa lopulta viisi kuudesta slovakkihävittäjästä.
Saavutuksistaan kyseisessä sodassa Piritylle myönnettiin Magyar Érdemrend Lovagkeresztje hadiszalagon kardokkal -kunniamerkki.
Lisää Pirityn taisteluista voit lukea Biplane fighter aces -sivuilta.

Talvisodan vapaaehtoinen

Virtuaalilentäjät ry - Matyas Pirity. Kuva: Neomi Townsend
Pirity oli vakaumuksellinen henkilö ja tunsi Unkarin ja Suomen kansan välillä olevan voimakkaan yhteyden Tämän johdosta hän ei pystynyt seuraamaan sivusta talvisodan syttymistä vaan ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Hänet hyväksyttiin Ilmavoimien riveihin 16. joulukuuta 1940 toisen unkarilaislentäjän, Vilmos Békássyn, kanssa. Pirity määrättiin LLv 26:een.
Helmikuussa 1940 Pirity lensi Ruotsista Suomeen uuden Fiat G.50-hävittäjän, FA-3:n. Ensimmäinen 8.2. tehty yritys epäonnistui huonon sään johdosta. Samalla lennolla toinen unkarilaisohjaaja, Wilhelm Bekassy, eksyi ja katosi. 15.3. lento kuitenkin onnistui, vaikkakin Pirity joutui tekemään pakkolaskun merijäälle Naantalin edustalle polttoaineen loputtua. Paikalliset siviilit auttoivat koneen tankkaamisessa, minkä jälkeen Pirity jatkoi Turkuun.
Koulutusvaiheen jälkeen LLv 26 siirtyi Hollolan lentokentälle. Maaliskuun 2. 11.45 Pirity nousi ensimmäiselle sotalennolleen Suomen ilmavoimissa koneenaan FA-1 ja toiselle torjuntalennolleen jo samana päivänä kello 16.15. 9.3. Pirity joutui keskeyttämään torjuntalennon Fiatin laskutelineiden oikkuilun takia.
Kaikkiaan Pirity lensi talvisodassa 22 sotalentoa ja tiettävästi vaurioitti yhtä SB-2-pommikonetta. Hänelle myönnettiin Suomen Lentomerkki Honoris Causa -pohjalta.
Pirity poistui Suomesta 28.3.1940 ja saapui Unkariin kahden päivän kuluttua. Toisen maailmansodan laajennuttua Pirity palveli maansa ilmavoimissa, 102/1. futárszállító század -laivueessa, Junkers 52 -ohjaajana. Sodan jälkeen hän oli jonkin aikaa sotavankina Neuvostoliitossa.

Mustalle listalle väärällä puolella sotimisesta

Virtuaalilentäjät ry - Matyas Pirity. Kuva: Neomi Townsend
Pirity perheineen Australiassa 50-luvulla, missä tytär, Neomi (keskellä) asuu edelleen.
Sodan jälkeen Pirity pakeni Unkarista ja muutti Australiaan jouduttuaan epäsuosioon maan uuden hallinnon silmissä. Osallistuminen Suomen talvisotaan väärällä puolella oli liikaa kommunistipuolueelle. Pirity kuitenkin tunsi tehneensä oikein, ja koki yhteyden sekä suomalaisiin siviileihin että lentäjätovereihin erittäin voimakkaana.Hän olikin aina ylpeä siitä, että oli voinut taistella suomalaisten rinnalla.
Myöskään Suomi ei unohtanut Pirityä ja hänelle myönnettiin Australiassa asuessaan Talvisodan Muistomitali. Uudessa elämässään Pirity työskenteli liikenneministeriössä ja piirsi poliittisia pilapiirroksia, mutta toimistotyö ei tyydyttänyt hänen kaipuutaan takaisin ilmaan. Pirity ehtikin vielä hankkia lentolupakirjan ja lentää pienkoneita muutaman vuoden ajan. Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt Pirityä, joka totesi lopulta lentojensa olevan lennetyt.
Kotimaa kutsui Pirityä lopulta vuonna 1993 jolloin hän muutti takaisin Unkariin ja vietti loppuelämänsä Budapestissä. Pirity kirjoitti kokemuksistaan julkaisemattoman kirjan unkariksi.
Pirity siirtyi varjolaivueeseen toukokuun 17. ja haudattiin 29.5. Hautajaisissa oli läsnä myös Suomen konsuli ja sotilasasiamies. Pirityn viimeinen leposija on hänen sota-aikaisten lentäjätoverien vieressä.
Pirity oli kauan haaveillut muistojen matkasta, vierailusta Suomeen, mutta valitettavasti lentäjätoverimme ei koskaan ehtinyt palata maahamme.

Pirityä jäi kaipaamaan Australiassa asuva tytär Neomi Townsend.


Noemi Pirity isästään

Noemi Pirityn sähköpostiviesti Jukka Kauppiselle:

Arvostan osoittamaanne mielenkiintoa isäni tarinaan ja olen kiitollinen, että näette vaivan kirjoittaa artikkeli. Olen ylpeä isäni saavutuksista ja hänen osuudestaan sodassa, erityisesti hänen vapaaehtoisesta avustaan Suomen kansalle sen hädän hetkellä.

Isäni oli vahvasti moraalinen ihminen. Tapahtumat jotka johtivat hyökkäykseen Suomea vastaan saivat hänet raivoihinsa. Hänen oikeustajunsa ei voinut sulattaa suurvallan sotaretkeä pieneen maahan, joten hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi.

Hän tunsi vahvan siteen olemassaolon Suomen ja Unkarin kansojen välillä, ja tämä veljeyden tunne myötävaikutti hänen päätökseensä tulla suomalaisten avuksi. Hän puhui hyvin lämpimästi tapaamistaan suomalaisista, ennen kaikkea lentäjätovereistaan. Hän oli hyvin oikeudentuntoinen ja koki aina velvollisuudekseen auttaa heikompaa.

Ennen liittymistään Ilmavoimiin hän oli liikennelentäjänä Malvev'lla. Tietääkseni hän oli asevelvollinen, hän saattoi värväytyä itsekin mutta en ole siitä varma, kuten en hänen palvelukseen astumispäivästäkään. Hän tunsi olevansa oikealla puolella taistellessaan Suomessa venäläisiä vastaan, eikä katunut sitä hetkeäkään. Hän joutui kärsimään "väärällä puolella" sotimisestaan, eläminen kommunistisessa Unkarissa vallanpitäjien epäsuosiossa kävi mahdottomaksi. Lopulta hän pakeni Unkarista ja aloitti uuden elämän Australiassa.

Virtuaalilentäjät ry - Matyas Pirity. Kuva: Neomi Townsend
Pirityn puoliso, joka seurasi häntä sotien jälkeen Unkarista Australiaan.
Isäni ei koskaan tehnyt työtä lentäjänä Australiassa, maahanmuuttajien oli vaikea löytää työtä. Varsinkin ensimmäiset vuodet olivat vanhemmilleni hyvin vaikeita. Elämä oli jatkuvaa kamppailua, 50-luvulla ei ollut helppoa sopeutua elinympäristöön, epäluottamus oli vallalla.

Tilanne kuitenkin koheni, hän sai hallinnollisia töitä liikenneministeriöstä, vaikka kirjoituspöytähommat kävivät isäni luonnolle. Hän kaipasi toimintaa ja lentämisen jännitystä. Hän hankki lentäjän lupakirjan ja lensi kaksimoottorista pienkonetta pari vuotta, mutta se ei vetänyt lainkaan vertoja "oikeilla koneilla" lentämiselle. Apein mielin hän totesi lentäjänpäiviensä olevan ohi.

Hän muutti takaisin Unkariin yksin, ilman äitiäni ja minua.

Isäni ei koskaan palannut Suomeen. Hän puhui tekevänsä joskus muistelumatkan sinne, mutta se päivä ei koskaan koittanut. Ohessa on muutama valokuva jotka ehkä kiinnostavat teitä. Ensimmäinen kuvaa millaista oli aloittaa elämä Australiassa köyhyydessä kamppaillen. Toinen esittää äitiäni ja kolmas on vielä isästäni.

Uskon kyllä hänen olleen suuri Suomen ystävä. Hänen vanhat toverinsa kertoivat siitä hautajaisissa. Muistotilaisuus oli hyvin liikuttava, hänet haudattiin vanhojen lentäjätoveriensa viereen. Ehkäpä on niinkuin Göran sanoi, hän liittyi "taivaan hiljaiseen laivueeseen". Toivottavasti niin, hän olisi onnellinen siellä. "Taivaan hiljainen laivue" sointuu kauniisti, sitä ajatellessani tuntuu yhtä aikaa surulliselta ja iloiselta. Kuulostaa ehkä hupsulta, mutta kun tätä kirjoittaessani muistelen isäni elämäntarinaa, olo tuntuu lohdulliselta ja ymmärrän paremmin kuinka ainutlaatuinen ihminen hän oli. Kiitän vielä kerran mielenkiinnostanne isääni kohtaan.
Ystävällisin terveisin
Noemi

Noemi Pirity's email to Jukka Kauppinen:

I appreciate your interest in my father's history and feel very grateful that you are making the effort to write your article. I am very proud of my father's achievements and the contribution he made to the war effort, particularly volunteering to help the Finnish people in their plight against the Russians.

My father was a person of strong moral convictions and was outraged by the events leading up to the invasion of Finland. He volunteered for he could not accept the injustice at such a big power invading a small country.

He felt that there was a strong connection between the Finns and Hungarians and this sense of loyalty contributed to his decision to help the Finns. He spoke very warmly of the Finnish people he came into contact with and also highly of flying comrades with whom he flew his missions. He was a person who had a very keen sense of what was right and just and always felt he had to help the underdog.

Prior to joining the Air Force he was a Commercial Airline pilot for Malvev as far as I am aware he was conscripted for Military Service he may have joined but I am not sure nor do I know the date. He felt that joining the Finns against the Russians was a worthy cause and he had no regrets about this at all. In fact he was proud to have fought with the Finns. Yes he did suffer for fighting on the "wrong side" it was impossible for him to stay in Hungary with the Communists in power he was blacklisted and this lead to his decision to escape from Hungary and start a new life in Australia.

(My father) never worked as a pilot in Australia it was very difficult for immigrants to get work. The first few years were very hard on my parents. It was a constant struggle, it was not so easy for people to assimilate in the 1950's, one was regarded with distrust.

However things improved and got better he worked for the Transport Department in an Administrative capacity a desk job was not an easy thing for a man with my father's background. He missed the action and the thrill of flying. He did obtain a flying license and flew small twin engine craft for a few years, but realized it was a poor substitute for real planes. So he decided with a certain degree of sadness that his flying days were through.

He moved back to Hungary without my mother and myself.

My father never returned to Finland. He said that one day he would make a sentimental journey back there, but that day never came. I have attached photos that may be of interest to you. The first is to give you some idea of what it was like for us in Australia, to be very poor and struggling. The second is my mother and the third is another photo of my father.

Yes I believe he was a great friend of Finland. Old friends of his spoke of this at his funeral. The funeral was a very moving tribute to him and he is buried next to his flying buddies, a happy ending. And maybe as Göran said, he will join the "Silent Squadron in the sky", I hope so I think you would be happy to be there. To me Silent Squadron in the sky has such a beautiful sound and makes me feel quite sad and happy at the same time. A bit silly maybe, but saying this and looking back over my father's life comforts me and makes me realize what a truly special person he was.
Again thank you for your interest in my father
Kind Regards
Noemi


Pirity's funeral

The great Finnish friend Matyas Pirity passed away on the 17th of May in Budapest. His funeral was on the 29th of May and many pilots attended the funeral together with the Finnish Consul and Attachei.
Mr. Pirity got 3 Finnish medals for his actions in Finland during the Winter War. He is buried near his fellow pilots with whom he flew during the war and after the war. He will never be forgotten by us who knew his actions.
Göran Bruun.


Saatesanat

Unkarilaisen vapaaehtoislentäjä Mátyás Pirityn muistokirjoituksen kirjoitti:

Teksti: Jukka O. Kauppinen
Kuvat: Neomi Townsend via Göran Bruun.
Lähteet: Håkan Gustavsson, Göran Bruun, Hävittäjälentolaivue 26 -kirja (Carl-Erik Bruun), Neomi Townsend.

Copyright Virtuaalilentäjät ry - Finnish Virtual Pilots Association 2003.

 

  

Viimeksi muokattu: 2004-04-14 01:41