» Palaute

Historiaprojekti
Katso lisätietoja historiaprojektin kuvaus -sivulta
  virtualpilots.fi
In English 
 | tiistai, 18.12.2018 
 Sotahistoriaa» Kirjaudu sisään 

Kotisivu | Sotahistoriaa | WW2History-HLeLv26Lapissa.html
  
Selostus HävittäjäLentoLaivue 26:n Toiminnasta Lapin Sodan Aikana

Pikahakemisto:
[ Selostus HLeLv 26:n toiminnasta | Saatesanat]


Tämä artikkeli on alkujaan hävittäjälentäjä Carl-Erik Bruunin kirjoittama. Julkaistu Göran Bruunin suosiollisella luvalla.

Kirjoittanut: Carl-Erik Bruun
Puhtaaksikirjoitus: Göran Bruun
Oikoluku: Jukka O. Kauppinen "Grendel"
 

  
  
HLeLv 24 Lapin sodassa - Virtuaalilentäjät ry. Kuva: C.E. Bruun via Göran Bruun HLeLv 26 lensi Lapin sodassa Brewster-hävittäjillä.
Carl-Erik Bruun
Hävittäjälentolaivue 26

Selostukseni koskee HävittäjäLentoLaivue 26:n toimintaa Lapin Sodan aikana.

Laivueen komentajana oli maj. Erkki Metsola ja kalustona Brewster B-239 F2A -hävittäjäkoneet. Moottori 950 hv:n Wright Cyclone R-1820-G-5 tähtimoottorin vientimuunnos. Suurin nopeus 478 km/h. Aseistus 2x12,7 mm rungossa tahditettuna potkurin lapojen välistä ampuvaa ja 2x12,7 mm tasoissa vapaasti ampuvaa. Konemäärä 10 kpl 2.9.1944.

Syyskuun 5. päivänä Ilmavoimien komentaja määräsi eversti Olavi Sarkon johtamaan Erikoisesikunta Sarkoa ja syyskuun 15 päivänä eversti Sarko määrättiin Pohjois-Suomen ilmakomentajaksi. Ilmasotatoimet saksalaisia vastaan käynnistyivät vasta lokakuun alussa, koska suomalaiskoneet eivät saaneet lentää ilman liittoutuneiden valvontakomission lupaa.

16.9.1944 klo 12.12 ilmoitettiin, että saksalaisiin oli suhtauduttava kuten vihollisiin ja klo 17.05 annettiin lupa tulittaa saksalaisia lentokoneita. Tämä lupa ei tullut laivueelle selväksi. Ilmeisesti ajateltiin, että se ei tule ajankohtaiseksi. Myöhemmin siitä oli mahdottomasti harmia.

Lokakuu 1944.

HLeLv 24 Lapin sodassa - Virtuaalilentäjät ry. Kuva: C.E. Bruun via Göran Bruun Lähtövalmisteluja Vaalaan lähtiessä. Etualalla kirjoittaja Carl-Erik Bruun.
Eilen tuli tieto, että laivue siirtyy Vaalaan taistelemaan saksalaisia vastaan! Vaalan kenttä oli ennen ollut laivueen ampumaleiripaikka. Itse tulin lomalta vietyäni kaikki talvivarusteeni kotiin Turkuun. Lähtiessäni en tiennyt Lappiin menosta. Ev J.W.R Harju-Jeanty tuli vastaan Onttolan lentokentällä ja kysyi: "Miksi et ole jo lähtenyt?" "Minne sitten?", kysyin. "Eikö sinulle ole ilmoitettu, että otat BW-lentueen ja lähdet Vaalaan?" Ei siinä mitenkään sinä päivänä olisi ehtinyt matkaan.

Laivueen olisi pitänyt jo olla Vaalassa maihinnousun takia. Päivä oli 1.10.44. 2.10.1944 klo 10.10 lähdin vetämään 10 Brewsterin letkaa Vaalaan. Luutn Heleniuksen koneesta (BW-357) katkesi kannus ja hän tuli myöhemmin. Minä/BW-373, ylik Saukkosen/BW-361, luutn Riekki/BW-363, ylik Hietala/BW-367, vänr Neva/370, kers Oranurmi/BW-379, vänr Pitkäpaasi/BW-386 ja luutn Sartjärvi/BW-355, pääsimme perille.

En ollut ennen käynyt Vaalan kentällä, joten en löytänyt sitä, ennen kuin lähetin koneen joka suuntaan ja löytyihän se Säräisniemen suunnasta. Kenttä oli aivan tyhjä. Siellä oli pieni koppi, jossa kenttäpuhelin. Kiersin kampea ja siellä vastasi Sarkon Esikunta. Olivat tyytyväisiä, kun olimme saapuneet ja antoivat heti tiedustelutehtävän. Emme voineet lähteä, kun maahenkilökunta ei ollut saapunut. Komentajamme saapui ja hän oli järjestänyt majoituksen Säräisniemen SK-talolle (suojeluskunta) ja ohjaajat Valtosen taloon. 3.9.1944 sain tehtäväkseni laivojen suojauksen Oulun ja Röytän välillä. Lähdin klo 13.15 Luutn Lars Lindenin ja ylik Saukkosen kanssa. Samanaikaisesti luutn Erik Teromaa lähti kuuden BW:n kanssa liikkeelle tiedustelemaan Tornio-Kemi-Rovaniemi väliä.

Itse lensin pohjoiseen Kemin ohi ja näin Ju-88 koneen tulevan Kemistä, mutta se kaartoi pois kun olimme tulossa. Merellä kulki laiva etelään. Luultavasti S/S Regulus. Kaarroimme läheltä Torniota jälleen etelään ja sivutimme laivan. Kun olin hetken lentänyt, niin minulle välähti, että emme tarkistaneet Junkersin kansallisuutta ja huusin radioon, että heti takaisin. Linden joutui silloin ensimmäiseksi ja kauhukseni näin Ju:n syöksyvän laivaa kohti. Huomattuaan meidän kääntyneen, niin pudotti pommin, joka jäi vajaaksi ja veti Ruotsin suuntaan pilveen. Huusin Lindenille "Ota kurssi Kemiin!" Juuri, kun Linden tuli pilven reunalle, tuli saksalainen Ju hänen eteensä. Latasi kaikilla aseilla vasempaan moottoriin, josta tuli valtava musta leveä savu ja sitten kone veti Kemiin päin pilveen.

(1954 löydettiin Kemin kromikaivoksen prospektitöissä suojärvessä suuren koneen hylky, jota ei ole sen jälkeen löydetty sillä paikalla on suuri määrä jätemaata! Voi olla että se on Lindenin ampuma kone.)

Luutn Teromaa veti parveaan ensin Ylitornioon ja sieltä Kemijokea ylös Rovaniemelle päin.

Vastaan tuli 12 koneen Ju-87 osasto. Nämä pudottivat heti pomminsa ja kääntyivät ympäri. Osa joutui Sartjärven ja Oranurmen edellä Rovaniemelle päin Kemijoen pohjoispuolella ja suurin osa Teromaan edellä joen eteläpuolella. Teromaa huusi radioon, että katsotaan minne menevät.

Samalla saksalaiset vetivät koneensa lähemmäksi toisiaan ja taka-ampujat avasivat tulen Teromaata kohden. Yksi luoti lävisti polttoainetankin ja sirpaleita tuli Teromaan polveen. Huusi "Antaa soittaa vaan!" ja ampui lähimmän alas. Siipikone Hietala teki saman tempun ja Stukat hajaantuivat kuin varpusparvi. Pitkäpaasi kiersi yhden Stukan kanssa kehää yhdellä suolla ja häntä ammuttiin muista koneista, mutta kun ei oltu varmoja saako saksalaisia ampua, niin lähtivät kaikki kotiin.

Asiaan kuuluu, että kun tulivat kotiin ja ryhdyin tekemään raporttia, niin Teromaa ja Hietala olivat hyvin huolestuneita, kun olivat ampuneet saksalaisia. Pojat tekivät taistelukertomuksensa, mutta kun eivät tienneet missä olivat olleet, niin tuli pudotukset väärään paikkaan.

(Hannu Valtonen Keski Suomen Ilmailumuseosta on etsinyt Lappiin pudonneita koneita eikä ole näitä löytänyt, ja kirjoitti Suomen Kuvalehteen "Laivue 26:n paperivoitoista, joita tehtiin poliittisista syistä!" Perusteena, etteivät saksalaiset tunnusta menettäneensä yhtäkään Ju-koneita. Saksalaispäällikkö väitti, ettei taistelua ollut, mutta myöntää, että jos BW:n neljällä 12,7 kk:lla ampuu Stukaa, niin alas se tulee.)

Teromaan kone lennettiin Onttolaan siiven vaihtoon. (Mek Paavo Hautamäen päiväkirjat!). Klo 16.35 lensin kaikilla BW:eillä Kuivaniemeen ja Siuroon.

4.10.1944 oli Vaalassa niin huono matala sää, ettei lentoja ollut. Puolenpäivän aikaan 14 Ju-87 pommitti Röyttää upottaen Suomen suurimpiin kuuluvan S/S Bore IX:n ja pienen S/S Mainingin. Väitettiin laivuetta pelkureiksi, kun eivät lentäneet.

HLeLv 24 Lapin sodassa - Virtuaalilentäjät ry. Kuva: C.E. Bruun via Göran Bruun
5.10.1944 viidellä BW:llä suojaus Röyttään. Tultuamme sinne niin suomalainen it ampui eniten, sitten ruotsalainen ja viimeksi saksalainen. Ruotsin raja kulki Röytän laiturista noin 50 m länteen ja kun jokin kone kaartoi Ruotsin puolelle, niin heti heidän raskas it ampui rajanäyttöä. Sain reumaattisen kuumeen tästä lennosta, kun melko huonossa ilmassa lensimme kuomu auki näkyvyyden parantamiseksi. Olin neljä päivää 40 asteen kuumeessa. Kun sitten 10.10.1944 lensin tiedustelulennon Rovaniemelle, niin horisontti tuntui heiluvan.

Vaalaan saapui myös PLeLv 48:n Blenheim-pommikoneet. Kävimme saattamassa pommikoneita Ranuan tietä pitkin.

17.10.1944 yritin lähteä tiedustelulennolle vaikka kenttä oli sumussa. Heti startissa jouduin sumuun ja painelin pitkin pientä männikköä. Tulin kentän päällekin kerran. Oli tason kärki sen verran pistänyt esiin sumusta että hakaristi näkyi. Sitten pääsin Oulujärvelle. Siellä oli niin paljon rakoa että pääsin kunnolla kaartamaan. Huomasin aikaisemmilla lennoilla että hiekkasärkkä oli itä-länsi radan päässä järvellä. Päätin käyttää sitä hyväkseni. Ainahan sitä olisi voinut laivastokoneella laskea veteen, vaikka kaikki ping-pong pallot olikin jo varastettu siivistä.

Otin suunnan järveltä, laskin telineet ja laskusiivekkeet ja vedin sumuun. Hetken kuluttua vedin kaasuvivun tyhjäkäynnille ja vedin loppuvedon. Tulin aivan kiitoradan päähän ehjänä. Soitin Ouluun, että en pysty lentämään tässä säässä. Kuulin taustalla "Soromno!". Ei tarvinnut jatkaa.

18.10.1944 siirryimme Kemin kentälle.

Heti tiedusteluun reitillä Kemi-Pello_Meltaus-Kaukonen ja Tornionjokea pitkin kotiin. Lähdin vänr Nybergin ja ylik Hietalan kanssa klo 11.30. Erittäin matalassa säässä puiden latvoissa ajaen tulimme Meltaukseen, jossa oli koulun pihalla saksalainen nelipiippuinen 20 mm it-ase. Siinä oli vain yksi vartiomies paikalla, joka alkoi vääntää rattaita kun kiersin yläpuolella. Tiukensin kun neljä “sormea" läheni. Siltä loppuivat ammukset. Kukaan ei voinut ajatella että joku lentäisi tässä kelissä. Pääsin karkuun pohjoiseen. Tolosen kohdalla oli ylimeno ponttonisiltaa pitkin. Pitkät kolonnat ja idän puoleisella penkalla raskas it-patteri, joka alkoi paahtaa vastaamme pitkin tietä. Olin varma, ettei tästä leikistä elävänä päästä. Hietala oli päässyt Rovaniemen kautta kotiin. It ampui vielä 10 km meidän perään osumatta.

Kun ajaa täydellä kaasulla matalalla, niin ajetun matkan taju häipyy. Kun vasemmalle johti kunnollisen näköinen tie, niin luulin sitä Kaukosen tieksi, mutta muutaman kilometrin jälkeen se muuttui kärrytieksi ja päättyi kapulatieksi suolle. Olin täysin eksyksissä. Otin suunnan lounaaseen. Arvelin siellä tulevan Tornionjoki tai Atlantti vastaan. Ajoimme pitkin pientä järveä, jonka vastarannalla oli suuri navettarakennus. Kun nousin penkalle, näin navetan vieressä saksalaisen Vidal-merkkisen maastoauton jossa oli keskellä ylimääräinen pyörä.

Yllättävintä oli navettarakennuksen nurkkiin kasatut risukasat ja saksalainen sotilas polvillaan sytyttämässä. Huusin radioon Nybergille “Ammu auto!" Jahtasin saksalaisia ympäri taloa kunnes ajattelin että saavat kävellä kotiin. Talo oli kärrytien viimeisessä päässä. Matkalla länteen tapasimme metsän reunassa 6 kpl samanlaista autoa, joita emme säälineet. Jatkoimme länteen. Tuli mäki, joka oli pilvessä, ja kiersin vasemman kautta. Sen toisella puolella oli saksalainen varasto, josta yksi valojuovia ampuva kk tähtäsi minua. Oli pakko mennä suihkun läpi., jolloin sain yhden osuman vasempaan tasonkärkeen.

Tuli pohjois-etelä suuntainen tie, jota pitkin lensin etelään. Edelleen tien pinnassa lentäen sään takia. Suoralla pitkällä tiellä tuli saksalaisia tylppänokkaisia kuorma-autoja vastaan pressupeitteisinä. Niitä ammuimme vuorotellen. Oikealla puolella tietä näin talon. Pääty tielle ja naamioverkon alla nokat taloon oli autoja. Nyberg ampui niitä Valojuovat tulivat talon läpi.

Pääsimme vihdon rintamalinjalle, missä talot paloivat ja siitä jatkoimme Kemiin. Luutn Teromaa, luutn Miettinen ja ylik Saukkonen lähtivät samaa reittiä vastakkaiseen suuntaan klo 13.50. Varoitin niitä menemästä Tolosen luona olevien autojen kimppuun, koska nyt olivat varuillaan. Sinne kuitenkin menivät ja sekä Miettinen, että Saukkonen ammuttiin alas.

Lensin vielä yhden tuloksettoman tiedustelulennon kers Aarne Siron kanssa ennen kuin jouduin Rovaniemen kentän päälliköksi.

24.10.1944 lensivät Sartjärvi ja vänr Tihveräinen reittiä Kittilä-Enontekiö-Karesuando, kun Sartjärvi sai osuman oikeanpuoleiseen tankkiin. Tiellä Muonio-Sirkka oli autokolonna, jota Sartjärvi ampui. Tihveräinen kertoi että kun 40 mm kranaatti osui Sartjärven koneeseen, niin heti syttyi. Sartjärvi sai palovammoja, mutta pääsi hyppäämään ja maahan tultuaan juoksi heti pohjoiseen ja hyppäsi järveen. Istui siellä viitisen tuntia saksalaisten etsiessä. Pääsi kuitenkin seikkailujen jälkeen ihmisten ilmoille ja vietiin koskiveneellä Ruotsiin. (Putoamispaikalle on kapt Kukkonen tehnyt muistomerkin elokuussa 1994, joka sitten myöhemmin on varastettu.) Samana päivänä saapui laivueelle alistettuna kotimaiset Myrsky-hävittäjät seitsemän koneen voimalla.

HLeLv26 teki yhdeksällä BW:llä 61 konesuoritusta 14 sotalennolla Vaalasta käsin Lokakuun aikana laivue teki 121 sotalentoa, joista keskeytyi sään takia 21 lentoa.

7.12.1944 lakkautettiin HLeLv26.

Lentojoukkojen menetykset Lapin Sodassa oli 16 konetta, joista saksalainen it ampui 12 konetta, hävittäjät yhden Ju-88. Kolme konetta tuhoutui laskuissa. Koneiden mukana kaatui 19 ja haavoittui 8 lentäjää.

Viimeiset kaatuneet olivat laivueestamme kapt Paavo Kahla ja kers Jouko Liinamaa Fokker C X:llä, jotka olivat alistettuina HLeLv26:lle.

Itse pääsin sodasta 27.11.1944. Olin ainoa yhtäjaksoisesti palvellut upseeri HLeLv26:ssa jatko- ja lapin sodassa.

Luutn. Tuuri Heporauta, ollessaan tähystäjänä JK:ssa, lensivät Ounasjokea pitkin pohjoiseen. Huomasivat edessään saksalaisen "Pikku Junnun" lentävän samaan suuntaan. Heporauta varmisti keulassa olevan 20 mm aseen ja valmistautui ampumaan alas saksalaisen. Lähemmäksi tultuaan ei kuitenkaan säälistä voinut ampua vaan käännyttiin pois. Kuitenkin muutaman minuutin kuluttua ajattelivat, että koneessa saattoi olla korkeita herroja ja lähtivät takaa-ajoon uudestaan. Sisu meni kuitenkin kurkkuun ja jättivät koneen jatkamaan matkaa. Tätä tapausta ei ole tiettävästi ennen pantu merkille. Ltn Heporauta oli ennen HLeLv 26:n tähystäjänä FK:ssa.


Saatesanat

Yllä olevan jutun olen isäni jäämistöistä ottanut talteen ja muuttanut Word-tiedostoksi.

Huhtikuussa 2003
Göran Bruun

Kirjoittanut: Carl-Erik Bruun
Puhtaaksikirjoitus: Göran Bruun
Oikoluku: Jukka O. Kauppinen "Grendel"
Kuvat: C.E. Bruun / Göran Bruun.

Copyright Göran Bruun 2003.

 

  

Viimeksi muokattu: 2003-10-29 00:25