» Palaute

Historiaprojekti
Katso lisätietoja historiaprojektin kuvaus -sivulta
  virtualpilots.fi
In English 
 | tiistai, 19.06.2018 
 Artikkelit» Kirjaudu sisään 

Kotisivu | Artikkelit | Kuvareportaasit | tali-ihantala60v

Sotahistoriallinen retki Tali-Ihantalaan 1-4.7.2004

Virtuaalilentäjien iskuryhmä Kannaksella

Neljä Virtuaalilentäjien jäsentä osallistui Lomalinjan järjestämälle sotahistorialliselle retkelle Karjalan kannakselle. Matkan päävierailukohde oli Tali-Ihantalan taistelun 60-vuotisjuhla 2.7.2004 Ihantalan kylässä, paikassa johon Puna-Armeijan hyökkäys pysäytettiin kesällä 1944.

Pidimme matkan aikana matkapäiväkirjaa, johon kirjasimme ajatuksiamme ja vierailukohteita. Alkuperäisiä muistiinpanoja on täydennetty yhteisesti jälkeenpäin. Yhteenvetona matkasta voimme lähinnä todeta venäläisen seuraamme hetkeksi liittyneen ystävämme sanoin "in Russia everything is possible" - Venäjällä kaikki on mahdollista. Venäjä on ihmeellinen maa, sillä siellä voi tosiaankin kohdata mitä tahansa. Yllätyksiäkin sattui eivätkä kaikki niin positiivisia, mutta se on sanottava, että koko matkajoukko suhtautui kaikkeen vastaantulleeseen hämmästyttävän yksimielisesti ja positiivisesti - huumoria ei puuttunut hankalimmillakaan hetkillä. Sen voimin jaksoimme kuumien, hikisten ja hankalienkin hetkien yli.
Suurin osa neljän hengen ryhmästämme ei ollut käynyt koskaan Venäjällä. Siksi matka oli erittäin mielenkiintoinen, sivistävä ja monella tapaa silmiä aukova.

Matkalaiset: Ville "Camo" Pitkänen, Olli "OK" Korhonen, Sami "BlauKreuz/BK" Kukkonen, Jukka "Grendel" Kauppinen.

Matkanjohtajana ja oppaana toimi dosentti Eero Elfvengren, Sotahistoriallisen seuran varapuheenjohtaja.

In English: on this page is the photo report of the historical tour at Karelian isthmus made by the four virtual aviators Camo, Ok, BK and Grendel, alongside a larger group consisting of people interested in the Finnish military history and actual war veterans. The group toured the isthmus visiting the battlegrounds of Winter War and Continuation War, participated at the memorial event of Battle of Tali-Ihantala and visited old Finnish towns located at the isthmus.

Kuvat/photos: me sekä Jouko Jokinen (kiitos!)

30.7.2004: lisätty palautteita ja englanninkielisyyttä.


1.7.2004

0630
Lähtö Tampereelta
1210
Venäjän tullipaperien täyttöä ihmettelyn ja vitsailun kera. Ihme läpysköitä.
1355
Vennään puolella! Heti rajan ylitettyämme havaitsimme ensimmäisen venäläisen kierrätyskeskuksen - eli kun jostain pitää päästä eroon, niin viskataan vain tiensivuun. Ensimmäinen vaikutelma Venäjästä olivat rehottavat roskavuoret. Ei järin mairittelevaa.
Myös tien kunto vaihtuu välittömästi. Suomessa tasaista ja hyvää, rajan tois puolella rapistunut, rapainen ja täynnä rekkoja. "Hyvin mahtuu" totesi väki, kun bussi pujottelee limittäin tiellä - ja rekkojen vaunut ovat 10-20 sentin päässä bussin ikkunoista. Tässä vaaditaan kuskilta ajotaitoja ja tosissaan. Eli tämä on taitolaji, mutta kyllä näemmä myös tulli on monimutkainen prosessi - painajainen ja taitolaji, näin kertovat Venäjällä ennenkin reissanneet. Miten käy tällä kertaa?
1455
Ja palaamme takaisin Suomeen. Ehdimme olla tunnin Venäjällä mutta paperisodan takia pitää palata Suomeen. Puuttui bussin kansainvälinen vakuutustodistus. Mutta emme pääse takaisin! Bussi seisoo Venäjän tullissa ja puomi on kiinni, takaa on tullut kielto että ei saa mennä. Vitsit paukkuvat bussissa - meiltä puuttuu paperi tullin läpi pääsemiseksi, mutta puuttuuko myös paperi, jotta päästäisiin tullista takaisin Suomen puolelle?
No nyt? Päästäänkin takaisin?! Puomi nousee ja teemme taas tiukan u-käännöksen ja ajamme takaisin Venäjän tullipisteelle. Antavatko tulliviranomaiset sittenkin armoa ja päästävät läpi? Espanjalaiset ponit vain katselevat vieressä - mahtaako kohta olla tie suljettu oikein estein, kun tässä näin edestakaisin pyöritään?
Huumori kuitenkin kukkii bussissa, porukka vain nauraa. "Se on Venäjää", on yleinen toteamus, kaikkeen saa varautua.
1512
EI ARMOA! Suomeen! Jos puomi aukeaa?
1515
Nousihan se. Takaisin Suomeen. Ja taas rekkajonot ja venäläinen kierrätyskeskus tulevat vastaan.
1535
Ja taas Suomessa. Nyt on näytetty passit jo kaksi kertaa. Mutta joka kerran Suomen tulliviranomaisille. Nyt sitten odotetaan, että bussifirma saa lähetettyä bussin vakuutustodistuksen. Ja sitten yritetään uudelleen rajan läpi.
1720
Odotus on pitkää muttei tylsää. Bussimatkalaiset, ei siis vain me, alkavat olla jo hyvässä nousuhumalassa, kun odotusparkkeeraus suoritettiin rajan vieressä olevan kauppa-pubiyhdistelmän pihaan. On se odottaminen niin kivaa. Tylsää ei silti ollut, kun juteltavaa riitti. Nousemme lopulta takaisin bussiin ja pubin terassille parkkeerautunut takapenkkiosastokin havahtuu kuljettajan kaasunpainalluksiin. Tuli muuten porukalle kiire - taisi jäädä keskeneräisiä oluttuoppeja pöydille.
Taas näytettiin passit Suomen tullille (3. passintarkastus) ja matkataan kohti Venäjää.
Mikä maksoi, miksi odotimme niin pitkään? Kun jokin alkaa mennä vinoon, niin se myös menee. Auton paperit menivätkin ensin väärälle tulliasemalle eli Vaalimaalle, kun me olimme Nuijamaalla. Ja lähetti pöristää autolla tuhatta ja sataa niitä tuomaan. Siinähän venattiin. Saapa nähdä, eipä taideta tänään ehtiä katselemaan taistelukenttiä.
1847
Tällä kertaa jonotamme takaisin Suomeen. Ja jono on pitkä kuin nälkävuosi.
Jaa miksi Suomeen? Eipä päästy taaskaan läpi Venäjän tullista. Auton kansainvälinen vakuutustodistus ei näet kelvannut Venäjän viranomaisille. Venäläisten mukaan auto ei ollut katsastettu. Taitavat kostaa takaisin ties mitä venäläisten rekkojen tarkastuksia.
Uusin suunnitelma on yrittää Vaalimaalta läpi tällä autolla. Jos se ei onnistu, niin vaihdamme auton lennosta toiseen. Älkää vain yrittäkö rajanylitystä Nuijamaalta!
Moraali on kuitenkin korkealla.
Tavoite on yrittää Venäjälle hotelliin vielä tänä päivänä tai yönä. Takapenkillä leidit lietsovat taisteluhenkeä laulamalla reippaasti sotalauluja. Reipas laulanta raikuu äänekkäästi ja ihmiset senkun nauravat, vaikka tässä on poukkoiltu rajojen välissä jo seitsemän tuntia. Lähtijöiden hyvää henkeä osoittaa se, että kun matkanjärjestäjä tarjosi halukkaille mahdollisuutta poistua autosta Lappeenrannassa ja vaatia rahojaan takaisin, niin kukaan ei lähtenyt - edes vanhimman pään herrasväki. Tällä sakilla on asenne kohdallaan.
Venäläisten rekkojen tasoa kuvastaa hyvin eräskin näkemämme yksilö. Jonossa ohitimme erään rekan perään kiinnitetyn TIR-sinetöidyn peräkontin, jota ei siis tarvitse tarkistella kaiken maailman tullien läpi ajettaessa. Tosin tässä tapauksessa tarkastus olisi käynyt aika näppärästi, sillä kontista puuttui toinen takaovi kokonaan!
2230
Vennäällä! Viimein! Kolmas kerta toden sanoo - läpimurto! Tässä vaiheessa passeja on näytetty jo viisi (5) kertaa ja olemme saman päivän aikana jo kolmannen kerran Venäjällä. Vaihdoimme suosiolla auton toiseen ja vilahdimme Vaalimaan tullista läpi heittämällä. Vaalimaan tullihenkilöstö oli nuorta ja ystävällistä. Väki järjestäytyi pitkään jonoon aakkosjärjestykseen ja vain yksi ainut tarkistuspiste oli avoinna. Tämän huomatessaan tulli avasi heti toisenkin tarkistuspisteen ja kohta kolmannenkin. Homma toimii - matkatavaroitakaan tai bussia ei tarkastettu. Eli kahden tunnusteluhyökkäyksen koukkasimme sivustaan ja pääsimme läpimurtoon.
Ensimmäinen pysähdyspiste oli muutaman kilometrin rajan takana sijaitseva kauppa. Kaljaa ja karkkia. Hintashokki oli Camolle ja BK:lle järisyttävä. Terveiset vaan Viipurin Veikkojen ostosparatiisista. Viisi siideriä, kolme bisseä, kaikki puolilitraisia, samppakaljaa, vettä, kokista ja karkkia, iso kassi, yhteishinta alle 10 egeä. Ei paha.
2325
Ajoimme Viipurin läpi ja nyt olemme jo ulkona kaupunkialueelta. Upea vanha kaupunki ja keskusta.  Näki selvästi kuinka kaunis Viipuri oli ennen ollut.  Linna vartioi kaupunkiin johtavaa siltaa, jonka päässä näkyi kaunis vanha keskusta vaikuttavine kivitaloineen. Talojen julkisivut kertoivat vauraasta kaupungista. Erkkerit ja nurkkatornit koristivat katukuvaa. Keskustan lukuisat puistikot ja torit olivat täynnä paikallista nuorisoa, joka nautti kauniista kesäsäästä. Oli hienoa nähdä wanhan Viipurin keskusta täynnä elämää.
Valitettavasti oli todettava että kaupunki oli päässyt aika rapistuneeseen kuntoon viime vuosikymmenten aikana.  Monet sodassa tuhoutuneista kortteleista olivat edelleen samassa jamassa.  Suuri osa vanhan kivitalokeskustan taloista oli autioita ja ränsistyneitä. Keskustan kunnostaminen tulee olemaan kallis ja aikaa vievä projekti! Etenkin sen laitamilla on kauheita rakennuksia, ränsistynyttä ja surkiaa.

Viipurin läpiajo
In English: passing Viipuri

2340
Ohitamme Muolaanjärven. Tie on karu, täristää. Pikku kyliä ja taloja vaan näkyy. Näkymä on kuin 50-luvun maalaispostikortista! Mutta kovin ovat ränsistyneitä, vaikka jotain uudempaa ja siistimpääkin näkyy seassa.
0012
Punnus (etelään Pölläkkälästä)
Aivan umpimetsää. Täällä ei ole tehty mitään 60 vuoteen. Komeat ovat maisemat.
0019
Ei ihme että Itä-Kannaksella hyökättiin tieurien suunnassa. Niin on tiheää metsää.
Paikka Valkjärven pohjoispuolella.
0030
Kiviniemen sillan ylitys, alla Vuoksi! Moni pensasneuvostoliittolainen on vetänyt tässä viimeisen vetonsa. Sangen voimakas virtaus! Saavumme viimein motelliin.
0100
Päivällinen - jossain määrin myöhästyneenä. Aivan kelpo evästä, etenkin näin raskaan päivämatkan jälkeen nautittuna. Konjakit oli kuitenkin paras skipata, koska aamulla odotti aikainen herääminen ja päivä oli ollut raskas.
Yöllä kävimme vielä Vuoksen Suvannon rannassa ihailemassa punaista kuuta. Vastapäisellä rannalla nuoret polttivat nuotiota ja polskivat vedessä. Ilonpito kantautui peilityynen Suvannon yli kuun siltaa pitkin.

Kiviniemessä, Vuoksen rannalla
In English: at Kiviniemi, Vuoksi river


2.7.2004

0910
Survival. Kaikesta huolimatta. Hotellihuoneet olivat homeiset, rähjäiset ja ränsistyneet. Piti nukkua ikkunat auki, jotta homeenlöyhkä ei olisi tukehduttanut. Shokki oli melkomoinen, ovenkahvakin repsotti. Aamulla oli karu huomata, että valo, sähköt ja vesi oli katkaistu yön aikana. Eipä sitten päässyt suihkuun saati voinut pestä hampaitaan, ellei ollut pullovettä mukana. Mutta hyvin nukutti, vaikka paikka olikin kurjin hotelli- tai yömajan tasoinen lukaali, missä on tullut öitä vietettyä, niin petivaatteet olivat puhtaat - eikä itikoitakaan ollut.
Aamiainen oli ok, vaikkakin puuro muistutti enemmän liisteriä kuin aamupuuroa. Nyt matkaamme hyvällä vauhdilla kohti Käkisalmea ja ryhmän moraali on korkealla.
0915
Kauniisti kumpuilee Itä-Kannaksen maasto! Vehreät pellot ovat kesannolla ja lehmihakoja riittää. Ja järvi siintää horisontissa. Kaunista!
Venäläiset muuten eivät muuten juuri käytä ajovaloja…
Ohitimme Sakkolan lentokentän, joka oli vilkkaassa käytössä vielä 90-luvulla. Kentälle siirrettiin Suhoi-rykmentti Itä-Saksan hajotessa, mikä toi alueelle uutta elinvoimaa - hetkeksi. Ohitimme myös kasarmialueen, mikä edustaa tyypillisen näköistä Venäläistä rakennustekniikkaa - talot näyttivät valmiiksi rapistuneilta. Myöhemmin venäläinen ystävämme kertoi, että ne ovat kuitenkin tukevampia kuin miltä näyttää - ja huonompikin kerrostalo on tietysti aina parempi koti kuin ei kattoa ollenkaan. Ja kun ajattelee, niin kyllähän venäläisillä on aivan eri määrät ihmisiä asutettavana kuin meillä kotona.
Muistaaksemme 60-luvulla Suomen puolelle eksynyt venäläinen kuski oli peräisin juuri Sakkolan tukikohdasta. Suomen aikaan täällä oli iso varuskunta.

Erilaisia ajatuksia alkaa jo kummuta. Viisumivapaus? Ei missään nimessä! Taso elintapojen ja elintason välillä on yksinkertaisesti aivan liian suuri. Vertauskohtana ovat suomalaiset ränsistyneet juoppotalot, eli yleensä alkoholistien kaupunkien laitamilla asuttamat surkeat puutalot joista kukaan ei huolehdi. Nämä vaikuttavat Karjalan venäläisten asumisstandardilta, sillä suurin osa taloista on tätä tasoa. Kerrostalotkin muistuttavat  lähinnä kamalia slummitaloja.
Kannaskaan ei ole enää omavarainen ruoan suhteen! Ennen alue oli Suomen vilja-aitta, nyt väki ei pysty elättämään itseään maataloudella. Puhu siinä rakennemuutoksesta! Ihmettelemme suuresti, jotta miten väki elää, millä ihmeellä täällä elätetään itseään? Keskimääräinen Karjalan alueen asukkaan kuukausitulo on pikkasen päälle 100 euroa. Mistä se tulee ja mihin se riittää? Pellot ovat kesannolla, karjalaumoja näkyi vain harvassa. Metsiä ei hoideta. Kolhoosit on ajettu alas. Välillä sentään vilahtaa suuria perunapeltoja ja muita ruokaviljelyksiä, mutta esimerkiksi viljapeltoja ei ole tähän mennessä tainnut juuri näkyä. Karjalan kannas on niin rikas ja kaunis alue - potentiaalisesti. Suomen aikaan täällä oli nousukausi, alue oli vaurastuvaa ja elinkelpoista. Ei enää.
0931
Käkisalmi. Perinteikkään kaupungin loisto on himmennyt…  Alue on luonnonkaunis mutta Vuoksi jää ränsistyneen ja NL-tyylisen kaupungin varjoon. Aivan samannäköinen kuin Kronstadt! Käkisalmen luterilainen kivikirkko on huonokuntoinen - ja sankarihautausmaa hautausmaa on jyrätty tyystin yli.
Kaupungin asuntoihin ei tule välttämättä talvella lainkaan lämpöä. Pakkastalvina lämpö on ollut poikki jopa kaksi kuukautta. Sähköä tulee satunnaisesti. Tämä siis paikallisten kertomana.
Käkisalmen funkistyylinen kaupungintori on suomalaisten rakentama. Venäläiset kunnostavat vanhaa rautatieasemaa, puista päärakennusta. Kaikkea ei sentään päästetä tuhoutumaan!
Vanha Waldhofin tehdas Käkisalmen kaupungin itäreunassa on nykyään Ikean käytössä.
Kuten Viipurikin, kaupungin keskusta henkii vanhojen aikojen vauraudesta. Ei ihme että täällä asuneet suomalaiset haikailevat takaisin!
1130
Bussissa jälleen, poistuimme Käkisalmen linnasta.
Linna on Novgorodilaisten rakentama, 1200-luvulla., sen jälkeen pian ruotsalaisten valtaama. Se oli hieno vanha linna, pieni ja siisti. Se on hyvin pidetty ja alue näyttää oikein mukavalta ja siistiltä. Linnaa kunnostetaankin - ei nyt ehkä aivan täysin ympäristöön sopivin keinoin, mutta on positiivista että etenkin tällaisista turistikohteista pidetään hyvää huolta. Ehkäpä aikanaan, kun alueelle kertyy lisää vaurautta, voidaan kunnostus- ja entisöintitöitä tehdä paremmin myös museaaliset näkökohdat huomioiden. Lipunmyyjinä ja linnan museon henkilökuntana oli ilmeisesti kesätöissä olleita nättejä nuoria tyttöjä, mistä oli vierailijoillekin iloa. Yksityiskohtana mainittakoon, että paikallisille lippujen hinnat olivat 5-15 ruplaa, mutta portilla tiskillä luki suomeksi "lippu 40 ruplaa". Lipunmyyjätytöltä loppui vaihtoraha kättelyssä, kun bussilastillinen matkaajia asettui jonoon, joten ainakin me annoimme suosiolla hieman extraa ja tytöille juomarahaa. Sama juttu museon puolella ostoksia tehdessä. Myynnissä oli paljon oikein mukavia pikku matkamuistoja, eikä esimerkiksi puusta tehdyn Käkisalmen linnan muistolaattakaan ihmeitä maksanut - 75 ruplaa eli kaksi euroa. Mutta pikkurahan puute tuli taas nopeasti vastaan, joten annoimme suosiolla tytöille kelpo juomarahat.
Matkan  huvittavimpiin hetkiin kuului se, kun eräs seurueen jäsen vangittiin linnan torniin! Käkisalmen linnan viimeinen vanki! "Virtuaalinuoret", kuten bussilaiset meitä keksivät ruveta nimittämään, olivat juuri viimeisinä laskeutumassa linnan tornista alas, kun vihoviimeinen matkailija tuli vastaan ja kipusi vielä katsomaan maisemia. Linnan väki kuitenkin katsoi, että nyt viimeiset tulivat ulos ja pistivät tornin lukkoon. Hupia riittikin, kun ollessamme jo linna-alueen ulkopuolella kuultiin tornista huutoa ja viittilöintiä ja palasimme takaisin pyytämään tornin lukkojen avaamista. Vanki oli yrittänyt huutaa ja viittilöidä viereisen rakennuksen kattoa kunnostaville työmiehille - mutta nämä olivat vain vilkuttaneet takaisin. Muut eivät olleet korvaansa lotkauttaneet, ja vasta tarpeeksi kovaääninen suomenkielinen huuto sai reaktiot aikaan muissa matkalaisissa. Kyllä museon tytöillä piisasi nauramista, kun vanki ja tytöt vain vilkuttelivat toisilleen linnan pihan yli. Hyvä tavaton sentään... (katso alla olevan kuvaryhmän viimeinen kuva, siellä se vanki huutelee apua)
Matkassamme on myös vetreä veteraani, joka kapusi näppärästi kävelykeppeineen torniin.
Rok! Grendeliitti ei uskonut, ettei pikkulinnan eteläpuolella ole enää minilinnaa. Kyllä se siitä vielä uskoo, kun taivutellaan.

Käkisalmella. Käkisalmen linna.
In English: at Käkisalmi. Town and castle of Käkisalmi.

Käkisalmen vanhat kivirakennukset ovat hienoja, venäläisten kerrostalot taas kuvottavia. Jopa uudet rakenteilla olevat rakennukset näyttävät vanhoilta ja ränsistyneiltä. Hoikkia, pitkiä sääriä tosin näkyi… Jotakin kaunista itänaapurikin osaa tehdä!
Bussissa sota jatkuu pitkin lukuisia karttoja. Takapenkin porukassa on kaksi leidiä, jotka ovat lähteneet olivat reissuun tutkimaan omien isiensä taistelupaikkoja. Toisen isä ei ollut eläessään paljoakaan sota-ajasta puhunut. "Tyttö" oli kuitenkin ollut aktiivinen ja kaivanut kaiken mahdollisen tiedon sota-arkiston päiväkirjoista ja löytänyt sieltä useita kohtia myös oman isänsä käsialalla kirjoitettuna. Pitkin bussin ainoata pöytää levitettyjen karttojemme ja päiväkirjamerkintöjen avulla kävimme läpi hänen isänsä vaiheita suurhyökkäyksen ajalta.
Ok:n ylänapin tila tulee korjata. Takapenkin naiset kannustavat Camon vaihtamaan farkut shortseihin ja G lukee intensiivisesti Tali-Ihantalan taistelujen kuvausta.

1145
BK näki yhden venäläisen ambulanssin, jolla oli ajovalot päällä! Jee! Jotkut osaavat siis käyttää valojakin!
Cumuluspilvet kehittyvät kovaa kyytiä ja lämpötila nousee. Toivottavasti eivät kehity ukkoseksi ennen juhlan päättymistä.
1212
Vuoksi Kiviniemellä. Tutkailemme virtaa ja sen ylittävää siltaa. Ei todellakaan ihme, että rintama jäi tähän. Voimakas virtaus, leveä joki, tästä yli ei tulla aivan helposti - eikä tultu.

Kiviniemessä, Vuoksen rannalla
In English: at Kiviniemi, Vuoksi river



1400
Saavuimme Talin silloille! Joi on suorastaan ihmeen kapea , mutta niin strateginen silti. Vettä ei varmaan ole kuin metri, jännää että siitä muodostui niin suuri maastoeste!  Tähän neuvostoliittolaiset kippasivat maata ja tekivät sillan. Nyt sitä ei enää erota. Yksi syy on ehkä ne sadat pommit, joita tähän syydettiin Kuhlmeyn ja Ilmavoimien toimesta!  Onko joki kaventunut ja pienentynyt vuosikymmenten saatossa? Sillat pantiin poikki useita kertoja päivässä ja vihollisen huolto viivästyi, vieden terän hyökkäykseltä Ihantalassa, muutamaa kilometriä pohjoisempana.
Paikalla oli myös venäläinen 81-vuotias veteraani, joka kertoili elämästään täällä. Eläke on pieni, mutta hän ansaitsee hieman lisää vartioimalla rikkaiden lähistöllä olevia kesäasumuksia. Lisäksi hänellä on oma perunapelto ja pikkuviljelyksiä, riistaa on ja kalaa löytyy. Kertoi olevansa tyytyväinen elämäänsä.

Matkassamme olleet Tali-Ihantalan veteraanit puolestaan kertoivat, miten alussa vetäytymisvaiheessa moni suomalainen soturi heitti kesäkuumassa marssisäässä lapion ja kypärän pois. Nyt kovan tykistötulen alaisena ne olivat kultaakin arvokkaampaa. Heti kun marssiminen lakkasi, jatkui liike mutta alaspäin. Miehet kaivautuivat ripeästi maan sisään suojaan sirpalesateelta.  Lapiota lainattiin kaverille mutta ei annettu! Ennemmin pois kivääri kuin lapio. Tykistö opettaa, ynnäsi veteraani.


Tali-Ihantalan taistelut. Merkki A osoittaa alla olevien kuvien ottamispaikkaa. Merkki B on muistojuhlan ja siellä otettujen kuvien lokaatio.

Saman tien kun olimme pysähtyneet Talissa tutkimaan taistelukarttoja, parkkeerasi Andrein liikkuva supermarket bussimme eteen. Sama toistui muinakin päivinä, Adreit ja autojen tyypit vain vaihtelivat. Tarjonta oli aina sama... "H-halba viina, tupaka, karta..."
Venäläisten muistomerkillä (alla oikealla) lukuisia seppeleitä. Teksti muistomerkissä oli huhun mukaan tyyliin: "Tällä paikalla sankarillinen neuvostoarmeija pysäytti fasistisen hyökkäyksen". Muistomerkki sijaitsee Portinhoikassa tietäpitkin kohtien A ja B välissä olevassa risteyksessä.

In English: Tali-Ihantala and Portinhoikka.

Alla Tali-Ihantalan alueen taisteluhautoja ja muistomerkkejä, yllä olevan kartan kohdalla B. Ensimmäinen kuva on Ihantalanjärvi, eli kohdan B vieressä.

1450
Muistojuhlan kentällä.

Paikalla on kymmeniä busseja, tosi paljon väkeä ja veteraaneja. Lagusin panssarin ampuja kertoo taisteluistaan - hihassa panssarituhoojamerkki, ainakin viisi tuhottua tankkia!
Paikalla on hieno, odottava tunnelma. Suuren tärkeän juhlantuntu. Upea juhlakeli, lämmintä. Ihantalan kenttä on suuri ja muistokivi valtava.
1555
Juhla on kestänyt aikansa ja herra kenraali puhuu suomeksi ja venäjäksi - eräänä teemanaan "yhteinen nuoruutemme".
1655
Juhlan jälkeen. Cumulukset hajosivat - ei tullut ukkosta.
Veteraanit kertovat:
Ryhmämme luo aukiolta tullut jänkäjääkäri, JR11, kertoo: "tässä oli asemat, tuosta ne yrittivät - pantiin sileeks!" "Kun ryssä meinasi päästä läpi, niin kutsuttiin Lapin miehet - eikä päässyt!" Herra kertoi ylen vauhdikkaasti omista kokemuksistaan tällä nimenomaisella aukiolla.
Ihantalan siirtolohkareiden alla ja takana on suuria kaivettuja suojakuoppia. Ryhmämme veteraani, JR 12 mies, kertoi miten he olivat piilossa, asemissa siirtolohkareen alle kaivetussa asemassa. Kuulemma koko radioryhmä oli mahtunut yhteen sellaiseen.
Radioasemassa ollaan piilossa mutta ei välttämättä täysin turvassa, radioryhmä on poterossa mutta samana päivänä menee kolmekin radioantennia poikki tykistötulessa. Veteraani kertoi viettäneensä (numero unohtui) tuntia tai päivää luurit korvilla.
Toinen JR12 mies muistelee, miten he olivat asemissa kiven alla. Tankit ampuvat, "siinähän ammutte, vikaan menee, ollaan kiven alla", hän naureksii. Tullessaan Tali-Ihantalaan osastoa vastaan tulee vastaan tulee pakenevia miehiä, "ei sinne voi mennä, ei siellä voi elää." Tykistötulta jatkuvasti ja noin 35 pommi- ja rynnäkkökoneen lauttoja perä perään. Kuusi tuntia jatkuvaa ilmapommitusta. Alkoi kello 6, jatkui kello 12, sitten tykistö alkoi ampumaan. Eräskin lentopommi putosi aivan poteron viereen, jolloin paineaalto löi miehet hengettömiksi ja miehet olivat kolossa pitkään ilman happea.
JR11 1. pataljoonan alik. Aalto kertoo olleensa konekivääriryhmän johtaja - ampuivat taistelussa 600-700 kk-vyötä. Valtava määrä ammuksia!
"Mörköjä (panssareita) tulee - ei voi mitään", kuului huuto, mutta panssarinyrkitkin saapuivat viimein etulinjaan. Tosin ensivaikutelma oli olematon. "Hiton sakut, tuommoisia leluja." Veteraani kokeili kuitenkin asetta kiveen, tulos oli HUH kun kivi sai kyytiä ja "mieliala nousi heti".
Veteraani kertoi myös taistelukentällä opitun kikan, miten jalkaväen saa erotettua panssareista. Jokaisen tankin mukana seurasi vähintään ryhmä jalkaväkeä, joka oli kuitenkin suojassa tankin takana. Eli ei muuta, kuin annetaan vaunun nousta kumpareelle, jolloin vaunun pohjan ja kumpareen välissä on kapea rako - tähän väliin kun ampuu konekiväärillä, niin takana tuleva jalkaväki saa osumia jalkoihin ja jäi vaunun matkasta.
Eräs veteraaneista muistelee miten siirrot veivät miestä Uhtuan asemasota-asemista Siiramäkeen, Taliin ja sitten olikin vuorossa siirto siviiliin sodan päätyttyä. Paitsi että juna veikin miehet yhä kauemmas ja kauemmas, kunnes heidät lastattiinkin Kemissä laivoihin - jotka kulkivat kohti pohjoista.  "Ei piru, Oulun maihinnousu." Mutta veteraani kertoo, miten Torniossa "vastaan tulivat samat sakemannit, jotka olivat Uhtualla, ei niiden kanssa tappelemisesta tullut mitään, muisteltiin vain Uhtuaa". Käytiin Torniossa taistelujakin, mutta ei näiden ryhmien välillä. Taistelujen muuttuessa kiivaammiksi tuli vastaan myös vähemmän tuttuja saksalaisia, joista veteraani totesi, että "saksalaiset alppijääkärit olivat paljon pahempia kuin venäläiset." Hän kertoi myös antaneensa suuren arvon saksalaisille aseille, joita saatiin ratkaisutaisteluissa avuksi.

1430-1800
Muistojuhla Ihantalan muistokivellä.
BK vuotaa verta kerran Talissa ja kahdesti Ihantalassa, paikalliset puna-ilmavoimat iskevät.
Åke Lindemannin porukka kuvaa juhlaa osaksi mahdollista tulevaa elokuvaa varten. Näppäriä kamera-ajoja väsyneistä istuvista veteraaneista takana seisoviin virtuaalilentäjiin ja Grendelin "pelastakaa sakaramiina SM65" -paitaan. Tv-uutisissa vilahti BK, Grendel ja OK.
Paikka on täydellinen puolustusasema, vesistön ylityksen jälkeen rinnenousee peitteiseen metsänreunaan . Kulutettujen NL-joukkojen voima ehtyi linjojen eteen ja hyökkäys taipui vasemmalle ja pysähtyi lopulta Pyöräkankaalle.
Asemat ovat hienot. Todella pitkä näkökenttä ja isoja siirtolohkareita, joiden suojaan voi kaivautua ja piiloutua. Kun vihollisen voima alkaa ehtymään on helppo, tavallaan, ymmärtää miten miehillä on ollut uskoa mahdollisuuksiinsa.
Juhla oli hieno. Veteraaneja oli paljon ja oli hienoa nähdä miten heidän panostaan - urakkaansa - kunnioitettiin.


Videotiedostoja:
Tali-Ihantala: Talin alueen katsaus (5 Mt)
Tali-Ihantala: liput saapuvat muistojuhlaan (5 Mt)
Tali-Ihantala: Maamme-laulusta pätkä (14 Mt)

Ja oltiin muuten uutisissakin. Vasemmalla Grendel "pelastakaa sakaramiina SM65" paidassa, aurinkolasein naamioituneena BK. BK:n perhe näki isin telkkarissa, mutta nelivuotias juniori juuri missasi isin, mikä kuulemma aiheutti voimallista maansurua kotipuolessa.

Muistojuhlan jälkeen siirryimme Viipuriin. Ystävämme Pavel, kutsumanimeltään Boroda, saapui paikalle tapaamaan meitä. Sitkeä sissi - hän tuli junalla 12 tuntia Moskovasta Pietariin, sitten toisella junalla Viipuriin ja odotteli meitä useamman tunnin. Ennen illallista kiersimme hieman kaupunkia ja kävimme Viipurin linnan tornissa, sitä ennen hieman suoritimme oikomista ja kuljimme vain pidempiä reittejä. Taisipa Viipurin katulapsiakin tulla vastaan.

In English: at Viipuri again



Menimme sitten yhdessä päivälliselle. Sen jälkeen, OK poislukien, olimme porukalla etsimässä muun muassa BK:n mummon entisiä asuinkulmia. Jatkoimme matkaa Patterinmäelle, jossa näimme muun muassa vuohia ja paimenmummon.
Ilta venähtikin pitkäksi, kun kiertelimme kaupunkia ympäriinsä ja  suunnistimme tietoisesti kirjastolle, sekä tietenkin Punaisenlähteentorille, jonne Illu Juutilaisen ampuma P39 Airacobra syöksyi kesäkuun 30. päivä 1944. Ötököiden ahdistamana suoritimme lopulta vetääntymisen hotellille, joskus yhden maissa yöllä. Komea kaupunki mutta rapistunut. Tarvittaisiin suomalaisia urakoitsijoita pistämään paikat kuntoon.
Illan mittaan puolestaan Camo sai Pavelilta kutsumanimen "mr. CIA spy", koska Camo oli tutustunut ennalta tarkoin Viipurin karttaan ja tiesi minnepäin pitää kulkea. Pavel ei ollut koskaan käynyt Viipurissa, joten hän ja me muut vain kävelimme Camon perässä, joka johdatti meidät aina erehdymättömästi minne suinkin olimme suuntaamassa.


3.7.2004

1040
Bussissa jälleen. Takana villi yö Viipurin yössä. Käytiin jo Summassa. Eräs veteraaneista kertoi miten kranaatti räjähti sen siirtolohkareen päällä, johon hän nojasi ja ympärilläolijat - mutta ei hän  - haavoittuivat tai menehtyivät.

Summassa
In English: at Summa (Winter War battlefield)

Nyt jo Perkjärvellä. Borodakin otettiin mukaan bussiin, kun sitä meille ystävällisesti tarjottiin. Kovin ystävällistä bussiväeltä ottaa mukaan oma kotiryssä.
1053
Virtuaalilentäjien esittely bussiväelle - siellä jo väki oli hieman ehtinyt ihmetellä, että mitäs väkeä nämä ovat, kun "virtuaalinuorista" niin kovin leikkiä laskettiin. Aplodejakin kuului, kun porukka sai hieman käsitystä haastattelu- ja historiatoimintamme laajuudesta.

1110
Mikrofoni on kovasti käytössä ja eri ihmiset - veteraanitkin - kertovat tarinoita. Ohitamme Suulajärven lentokentän. Se oli kannaksen hävittäjävoimien päätukikohta, Lentorykmentti 3:n komentopaikka. Sieltä lensi Lentolaivue 24 Brewstereillään syksystä 1942 alkaen aina huhtikuuhun 1944, jolloin laivue vaihtoi Mersuihin. Vahvistuksena oli myös yksi mersulentue LeLv34:stä keväästä 1943 asti. Suomenlahden itäpohjukka oli ilmasodan päänäyttämö koko tuon ajan ja kannaksen lentäjät kantoivat torjuntavastuun sodan kiivaimmissa ilmataisteluissa. Saavumme vastahyökkäysten aloittamispaikalle.
1135
Ja nyt ulkomaille! Rosvoretkellä!Ylitimme vanhan rajan. Rajajoki jää taakse 1138!
1205
Ohitamme Levashovon lentokentän. Grendel kertoo bussilaisille Helsingin yöpommituksista ja niitä seuranneista LeR4:n suorittamista hyökkäyksistä venäläisille lentokentille.
1224
Saavumme kesän 1944 etulinjan asemiin - täällä linja murtui.
1316
Valkeasaaressa. Pelottavat asemat. Paikka on sinänsä hyvä, rinne ja asemat ovat ok - mutta takana on suuria aukeita peltoja. On siinä ollut pakenemista. Varmasti karmaisevaa poistua asemista - ja vetäytyä laajojen aukeiden halki. Taisteluhaudat ja pst-asema ovat yhä jäljellä. Täältä muuten näkyy hyvin Kronstadtiin asti.
Pavelin kanssa on selvitetty bussissa ja maastossa niin talvi- kuin jatkosodan syttymisiä, tsaarin Suomea, Saksan hyökkäystä ja vaikka mitä. Hyvin sujuu juttu.

Valkeasaari. Etulinja 1941-1944.
In English: Valkeasaari. The front lines 1941-1944.

Matka etenee kohti Siiranmäkeä.
1340
Kivennavassa.
Venäläiset talot näyttävät kaikki samannäköisiltä.
1352
Ohitamme Pihlajan (venäläisen) ohjustukikohdan. 150 ydinohjusta! Saavumme Siiranmäkeen.
1509
Siiranmäessä - lottarouva kertoo omista kokemuksistaan sota-aikana. "Äiti ei meinannut päästää." Tyttö selittää: "minulla on lottien 10 käskyä ja sinun elämänohjeet, enköhän minä pärjää." Ja niin tyttö pääsi sotaan.

Siiramäki.
In English: Siiramäki. Extremerely bloody battlefield in 1944.

1540
Lotta Aino (sukunimi epäselvä) näytti oman kanttiininsa paikan. Valtavan liikuttavaa. Tässä rouva vietti vuosia sota-aikana hoitaen omaa vakanssiaan suuressa koneistossa. Rouvan kanttiini oli vanha Osuuskauppa. Tovereina rouvalla oli pohjanmaalaisia lottatyttöjä, jotka kutsuivat häntä "pieneksi pirpanaksi" - pohjanmaalaiset olivat näet isoja varakkaiden pohjanmaalaistalojen tyttöjä.
Taistelut kestivät Siiranmäessäkaksi päivää. Pieni mäki mutta 2000 miehen tappiot suomalaisille, 5000 venäläisille. Kaameat taistelut ja tappiot aivan lyhyessä ajassa, tosi kova taistelu.
Siiranmäki oli hyvin varusteltu ja maastollisesti edullinen VT-linjan puolustusasema. Kahlasimme pusikoissa etsien linnoitekarttaan merkittyjä bunkkereita. Ne oli kaikki räjäytetty, suomalaisten vai venäläisten toimesta? Maastossa oli runsaasti metalliromua, ammuslaatikoita ja peltipurkkeja.  Seppälän taloryhmästä, jonka vierestä neuvostoliittolaiset saivat sisäänmurron, on vielä perustukset jäljellä. VT-aseman linnoitustöiden aikana siitä kohtaa jätettiin 50m taisteluhautaa rakentamatta ja siitä vihollinen rynnisti läpi. Olisivat perskuleet rakentaneet loppuun! Ehrnroothin johdolla puolustus kuitenkin piti ja Siiranmäki kesti. Naapurilohkolla tapahtui kuitenkin läpimurto, joten Siiranmäestä jouduttiin irtautumaan.
Takapenkin miehet olivat kätkeneet edellisellä reissullaan löytämänsä tankin vetopyörän Siiranmäessä ja saivat nyt bussikuskin luvalla kuljettaa raahata sen kolmen miehen voimin mukaan bussin tavaratilaan. Vetopyörä tullee päätymään lähitulevaisuudessa pöydän jalaksi.

1602
Veteraanit kertovat taistelumuistojaan.
1607
Ohitimme koripallotelineiden varikon. Ainakin 10-15 telinettä vastakkain, Raivolassa.
1615
Suoritimme Pavelin kanssa kansainvälisiä neuvotteluja Karjalan palauttamisesta. Pääsimme seuraavanlaiseen neuvottelujen aloitusratkaisuun:
Fenno-Russian agreement on future borders:
- Russia keeps Putingrad
- Finland keeps Helsingfors
- Netherlands will be split into two parts and divided between Finland and Russia

1650
Jatkamme matkaa Kuuterselän VT-asemasta kylän peltoaukealle, jonka yli JP3 suoritti vastahyökkäyksen yöllä 15/16.6.1944. Tällöin kaatui matkallamme mukana olevien kahden herran eno.

1657
JP3 vastahyökkäyksen paikoilla, Kuuterselkä/Valkkala. Taistelut aaltoilivat 15-16.6. VT-asemalla ja sulkulinjalla.
1702
Matka jatkuu Mustamäkeen ja Sahakylään, jonne hyökkäys Kuuterselästä suuntautui.
1705
Kannas on kaunista ja tunnelma bussissa on katossa. Pavelkin on voittanut hienosti hyväksynnän bussissa, etenkin leideiltä. Pöydän valtaaminen bussista oli kätevää, muuten ei kartat ja lukemattomat paperit olisi mahtuneet mihinkään.
Taistelupaikkojen katsominen on mielenkiintoista ja on myös hienoa kokea, miten niiden näkeminen muuttaa kirjatietoa käsin kosketeltavaksi. Mutta on täällä käyminen myös karua ja pelottavaa - täällä on miestä kylmennyt.
1720
Tärisevä tie! Kyllä piisaa kuoppaista tietä, kuoppia olisi vaikka vientituotteeksi. Joku herroista kertoo tarinan, kuinka vetäytymisvaiheessa jonkin osaston päämajan pihaan saapuu panssarivaunu. Miehet ovat tyytyväisiä, "kiva kun Lagus tulee tukemaan." Mutta kun panssarin torni kääntyy paljastuukin tornista punatähti. Päämajan väelle tulee kiire paeta takaikkunasta. Tavarat jäivät sinne, myös komentavan kenraalin univormu. Siitähän riitti riemua Puna-Armeijalla, joka uutisoi vanginneensa suomalaisen kenraalin ja esitteli univormua todistuskappaleena.
1741
Saavumme Terijoelle
1746
Suurta hupia Leninin patsaista. Joka paikkakunnalle saavuttaessa väki tiiraa millainen Leninin patsas täältä löytyy ja Pavel intoutuu kertomaan kaksi tarinaa Neuvostoajoilta.
NL:ssä toimi tehdas, jossa tehtiin Leninin patsaita sarjatuotantona. Patsaista oli useita eri tuotantomalleja. Tässä täytyy muistaa, että kaikissa patsaissa Leninillä oli se kuuluisa lakki, milloin kädessä, milloin päässä. No, eräspä patsas oli sitten vähän lipsahtanut pieleen, ja Lenin-setä katsoi kohti uljasta uutta huomista lakki päässä ja toinen kädessä. Siinä on sitten varmaan mennyt vähän aikaan, ennen kuin on saatu uusi patsas tilalle.
Toinen tapaus oli koomisuudessaan uskomaton. Leninin kuolinkaupunki Gorki oli NL:ssä kuin pyhiinvaelluspaikka - koululuokat kävivät kaikki siellä tutustumassa Lenin-museoihin ja paikkoihin. Ja tietenkin katsomassa valtavaa Leninin patsasta päätorilla. Sattuipa kerran niin, että patsas piti viedä vähän huollettavaksi. Paikalle tulee korkea nostokurki ja työmiesporukka. Leninin pään ympäri kääritään musta säkki, jotta pyhät kasvonpiirteet eivät kolhiutuisi. Patsaan pään ympärille kierretään vaijeri, jolla nostokurki sitten alkaa nostaa patsasta. Hyvin sujuu, patsas roikkuu vaijerissa - mutta sitten alkaakin ruokatunti. Ja kun sosialistisen järjestelmän kellon viisarit osoittavat, että on ruokatunti, niin sittenhän mennään.
Mitä siis kansalaiset näkevät? Hirtetyn Leninin heilahtelemassa vaijerissaan. Lapsiperheet, koululuokat, puolueen jäsenet - kaikki saavat todistaa uskomatonta näkyä. Selitä sitä nyt sitten lapsillekin - "ei Leniniä ole oikeasti hirtetty…" Tarina ei kerro mitä työmiehille kävi.

Eräs veteraani muistelee, miten hänen ennustajanlahjoja omannut äitinsä näki kesällä ennen sotaa eteläisellä taivaalla tulta ja tulkitsi sen, että tulee sota. Terijoella asunut rautatieläisperhe siirsikin kalleimman omaisuutensa saman kesän aikana syvemmälle Suomeen, minkä johdosta perheellä on yhä tallessa vanha omaisuutensa. Vasta sodan sytyttyä evakuoineet eivät saaneet mukaansa juuri mitään.
Hotelliin päästyämme venäläisten toiminta osoittaitui "laivaliikkeiseksi" - eli jäykäksi. Hotellista ilmoitettiin ruokailuaika ja ruoka-aikana ravintola olikin jo kiinni. Hirveä vääntö mutta saipa vain matkanjohtaja ruokailun järjestymään.
Illan mittaan riitti hupia. Muun muassa läheisen kuppilan tuopeista tuli mieleen lähinnä Sultan Sensitive -kondomi, niin ohuita ne olivat.
Ilta meni mukavasti Suomenlahden rannalla, jossa tuli todettua muun maussa että "kyllä tämä suomalainen kesä on kaunis" - vennään poikia pitää aina pikkuisen kiusata, mutta kyllä he antoivat takaisinkin samalla mitalla ja hyvässä hengessä. Meitä tuli tapaamaan Pietarista Andy, toinen virtuaalilentoveli, joten mukavaa oli. Rantahietikolla vietetyn illan ja alkuyön jälkeen hyvästelimme Pavelin ja Andyn jotka lähtivät Andyn "datshalle" Raivolaan.

Illanviettoa Terijoella venäläisten ystävien kera.
In English: spending the evening at Terijoki with Russian friends from Moscow and St. Petersburg.


4.7.2004

0845
Taas bussissa, takana yö Borodan ja Andyn kera. Suht. varhain ehdimme sentään nukkumaan, olo on reipas paitsi BK:lla ja vähemmässä määrin Camolla. On siinäkin virtuaalilentäjiä! BK nuokkuu ja pahasti. Pojilla tuli yliannostus, kun vodkan ohella lipittivät samalla myös olutta ja siideriä.

Joskus sitä vähän nukuttikin...

Oltiin Suomenlahden rannalla ja olipa hienot maisemat - mahtavan pehmeää hiekkaa, ranta ja merituuli. Ja hyvää seuraa.
Nyt kohti Äyräpäätä, sieltä Viipuriin, Antreaan ja Enson kautta kotiin. Nuijamaan raja-asemaa ei tueta.
Pavelista jäi vahvana mieleen mm se, että venäläisillä riittää huumorintajua ja vitsejä. Mahtavia ihmisiä!
- Eräs Pavelin kertoma vitsi viittoi, miten ulkomaalaisen tullessa Venäjälle tämän täytyy pitää jatkuvasti varansa. Ulkomailta tullut turisti käveli jalkakäytävällä ja putosi avonaiseen viemäriaukkoon, tietenkin katkaisten jalkansa. Turisti ihmettelee, että miksei aukkoa oltu merkitty`? Lääkäri toteaa, että "ai miten niin aukkoja ei muka ole merkitty aidoilla ja lipuilla? Etkö muka nähnyt Venäjälle tullessasi raja-aitaa? Etkö muka nähnyt lippua tangossa?"
- Toisessa vitsissä NL-aikoina maassa oli vieraana japanilaisia tehtailijoita. Heille esiteltiin tehtaita, tuotteita ja niin edelleen. Japanilaiset vain totesivat, että "teillä on niin kauniita lapsia, niin kauniita lapsia." Mitään muuta vieraat eivät sanoneet. Lopulta vieraat totesivat, että "te teette kauniita lapsia, mutta te pilaatte kaiken mihin koskette käsillänne."
Kovasti tuli debatoitua ja hauskaa oli.

Kannas: suuri osa Suomea menetetty. Vaikka alue ei olekaan kartalla niin suuri, niin ajamalla kyllä huomaa, että tämähän on todella suuri alue. Kaunis, tärkeä alue. Mitähän täällä asuvat venäläiset ajattelevat? Etenkin kun täällä ramppaa suomalaisia "kotiseutumatkailijoita". Kannashan on koti molemmille - heille ja suomalaisille, molempia on syntynyt täällä. Mutta vanhat karjalaiset ja heidän jälkikasvunsa - he ovat yhä vahvasti kiinni kodissaan. Vaikeaa on.
Veteraani Kauppinen muisteli, miten nuorilla miehillä on tapana tehdä päähänpistoja. Erään kerran meinasin käydä huonosti. Lähelle osunut kranaatti löi erään miehen parin tainnoksiin ja tämä tuli hädissään kertomaan muille "konepistoolimies kaatus". Muiden tullessa paikalle tämä oli jo virkoamassa, ja tästähän tuli lentävä lausahdus. Ikävämmin kävi, kun linjoille tulleet nuoret miehet lähtivät kokardinhakuun muille ilmoittamatta - ja kun valoraketti paljasti miehet ei-kenenkään maalla, niin omat avasivat tulen ja  yksi miehistä kaatui.
Joulukuun 13. 1943 Kauppinen oli mukana iskuryhmässä, joka suoritti onnistuneen iskun venäläislinjoihin. Niinpä joululoman kera herra sai myös kuntoisuusloman, ja tullessaan vähän ajan sisään toista kertaa kotiin rupesi äitikin jo epäilemään, että "nyt ei asiat ole oikein", äiti oli varma että poika on liittynyt metsäkaartiin.
0951
Parkkilassa, Muolaanjärven lähellä.
1011
Ohi Salmenkaitaojan, kohti Äyräpäätä.
1020
Äyräpäässä.

Videotiedosto:
Äyräpään alueen katsaus (3 Mt)

Rannassa oli "Kennadin Krouvi", oikein kiinteä terassi liikkuvan "Andrein marketin" lisäksi. Sama meininki jatkui: "H-halba viina.. h-halba kalja". On ne vaan kielimiehiä nuo Kannaksen nykyiset asukit.

Äyräpää - Vuoksi.
In English: the battlefield of Äyräpää. One of the three key battles of Finnish front 1944.


1220
Lähestymme jälleen Viipuria. Äyräpää oli vaikuttava. Miestä kylmennyt. Juoksu- ja yhteyshautoja sekä pesäkkeitä on Äyräpään harjun molemmin puolin. Kirkon raunioiden alla oli oma joukkue piilossa, kun oma tykistö ampui vihollisen ryhmittymää ympärillä. Kirkko vaurioitui jo talvisodassa, jossa taisteltiin samalla alueella, mutta tuhoutui lopullisesti jatkosodan taisteluissa.
1340
Nyt pois Viipurista. Kaupustelijat olivat tunkemassa syliin heti kun bussi avasi ovensa. Ei paljoa herättänyt luottamusta, kun taskuvarkaan näköiset nuoret jullit olivat kasassa bussin ovien edessä. Tori on laaja mutta joka toisessa kojussa myytiin samaa krääsää. Monet kauppiaat olivat sympaattisia ja mukavia, mutta suurin osa samaa rojua kauppaavia tuputtajia. Tulitikkumummot olivat säälittäviä - elintaso- ja sosiaalikuilun syvyyttä on vaikea käsittää. Kauppahallinlihatiskistä jäi elinikäiset traumat. Olisipa jännä nähdä suomalainen elintarviketarkastaja, kun hän astelee lomamatkallaan tästä ohi.

1350
Portinhoikka - ajoimme Talin muistojuhlan paikan ohi.
1422
Ohi Antrean, kohti Saarijärveä.
1445
Pysähdys Ensossa
1501
OK osoittaa jälleen elonmerkkejä. Oliko hetkellisen huonon olon syynä aamun kananmuna vai auton keinuminen? Rajaa lähestyessä kaljalasteja kertyy auton tavaratilaan.
1510
Rajalla - passipoika käy auton läpi.
1603
Rajan yli! Laulu raikaa!

Matkalaiset:
In English: the participants

Olli "OK" Korhonen, Jukka "Grendel" Kauppinen, Pavel "Boroda" Pavlov, Ville "Camo" Pitkänen ja Sami "BK" Kukkonen:



Reitti päivä 1: sininen - päivä 2: vihreä - päivä 3: keltainen - päivä 4: purppura
Matka oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä - mutta myös opettava.
Vaikka matka oli valmiiksi sotahistoriallinen, niin eräiden asioiden havainnointi omin silmin, vertailukohtien tekeminen ja miettiminen antoivat aivan uuden valon veteraaniemme saavutuksille sekä 1940 että 1944. Tiedämme ennestään, että he lunastivat meille itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden. On vaikea kuitenkaan ajatella sitä tilannetta, missä me nyt eläisimme jos näin ei olisi käynyt. Kierros Kannaksella kuvaa hyvin yhtä vaihtoehtoa, eikä suinkaan sitä pahinta. Rajan takainen köyhyys ja rapistuneisuus - näin lähellä - on käsittämätön. Kaupunkien ulkonäkö, neuvosto-tyylinen rakennustapa, huolehtimattomuus taloista ja puute - talvisin jopa lämmöstä ja sähköstä - on hämmästyttävää. Me eläisimme samassa tilassa tänään, parhaimmillaankin pinnistelisimme Viron rinnalla kohti menneisyyden elintasoa, jos torjuntavoitto ei olisi onnistunut. Nuoret ja muut suomalaiset - kiittäkää veteraaneja vilpittömästi, sillä heidän ansiostaan meillä on - puutteineenkin - kaunis, turvallinen ja hyvä maa elää. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin sanat eivät ole koskaan tuntuneet yhtä väkeviltä ja merkityksellisiltä.

Kiitämme kaikkia mukana olleita matkatovereitamme. Olitte mahtava joukko, joka hitsautui ihmeen hyvin yhtenäiseksi tämän muutaman päivän aikana.

Lisäämme artikkeliin mieluusti myös teidän ajatuksianne ja muistojanne. Voitte lähettää niitä Jukka Kauppiselle Palaute-sivun kauttaa.

Kertynyttä palautetta ja lisäkertomuksia matkalaisilta

Kiitokset hyvät "virtuaalinuoret" upeasta matkaseurasta ja hienoista luennoista matkan aikana. Reissu oli ikimuistoinen varmasti kaikille. Tässä olen juuri anoppinikin väsyttänyt liki kolmen tunnin "Ihantalasulkeisilla", mutta sainpa hänet muistelemaan omia sota-ajan kokemuksiaan, jotka olisivat kyllä myäs kirjan arvoiset. Häntä lainatekseni:

" Vuonna 1939 perheemme muutti Jäniskoskelle, tarkoituksena perustaa sinne nikkelikaivoskaupunkiin oma kauppa. Isäni oli ollut armeijan palveluksessa vuodesta 1928. Kerkesimme asua pohjoisessa vain n. kuukauden, kun jouduimme pakolaisina lähtemään viimeisellä kuorma-autolla, isän jäädessä vielä Jäniskoskelle ja sieltä hän siirtyi rintamalle. Auton pysähtyessä pelkäsimme jäävämme partisaanien käsiin. Viimein saavuimme Rovaniemelle ja siellä yövyimme. Välirauhan aikaan muutimme Taivalkoskelle, sinne oli tarkoitus perustaa kasarmi."

On siinä ollut 7-vuotiaalle muistoa kerrakseen. Anoppini kiittää myös päiväkirjasta samoin veteraani isäni. On ollut netti 70-85- vuotiailla kovassa käytössä. Nimettäköön heidät virtuaalieläkeläisiksi.

Saara Salo
P.S. Olimme Marjan kanssa perin otettuja nimityksestä takapenkin leidit.


Mahtava tarina. Upeeta, mahtavaa, hienoa, super. Justiinsa tuolleen se meni kuten päiväkirjassanne kirjasitte. Valokuvani ovat kehityksessä ja koska en pääse niitä mökittelyn vuoksi pitkään aikaan hakemaan, huolestuin, että mitenkä osaan laittaa kuvien alle oikeat tekstit. Muistaisinko kaikki paikat, kivet, bunkkerin rauniot, jotka kuvasin. Teitin päiväkirja toimii mainiona muistinvirkistäjänä.Mainiota!

Olimme kauhean kateellisia Saaran kanssa teille virtuaaleille, kun saitte pöytäpaikat bussista. Hyvä kun nyt päiväkirjassa toteatte pöydän olleen karttojen ymn. kirjojen vuoksi ehdottoman tärkeä.

Pavelin mukana olo oli myös hieno juttu. Itse olen tuonut vastaavalla tavalla oman venäläiseni Marinan Lihaniemen keikalle v. 1996. Mummot panivat silloin vähän pahakseen manööverini, mutta sydämet sulivat täysin, kun Marina itki kaikkein vuolaimmin kääntäessäni hänelle mummojen muisteloita mikrofonissa.

Reissu oli hieno. Sydämystyin tosin kovasti - arvattavasti niin teki moni muukin - kun ei ollut valtiovallan tai puolustusvoimien virassa olevaa, korkeampaa edustusta juhlissa. Soitin heti kotoa sitten Markku Laukkaselle, joka siis on paitsi Karjalaliiton pj myös kansanedustaja. Olisi voinut olla juhlissa kummassa roolissa vaan. Ei ollut. Hän kehotti soittamaan Taisto Tähkämaalle, juhlatoimikunnan pj.lle. Soitinkin ja Tähkämaa kertoi, että olivat tarkoituksella jättäneet kutsumatta em. tahoja. Halusivat, että juhla on vain Tali-Ihantalan veteraanien oma juhla.

Voikaa hyvin, ihanat virtuaali-kersat!
Terv. takapenkin Marja-leidi
Marja Pohjolainen, takapenkin leidi, the elder one

Ja palautetta muilta

Itse palasin äskettäin vastaavalta reissulta. Oltiin tosin omalla porukalla ja omalla minibussilla ja suunnistettiin ihan itse kun kuski ei ennakkotiedoista poiketen tiennytkään mitään noista kohteista (= miljoona miinusta matkatoimistolle), oli onneksi omia karttoja joka lähtöön. Reittimme oli Värtsilä-Sortavala-Käkisalmi-Siiranmäki-Terijoki. 2 Päivä: Valkeasaari-Kuuterselkä-Äyräpää (jossa meillekin muistomerkillä \'tori\' aukesi kolmessa minuutissa :) - Tali-Viipuri. 3. Päivä: Portinhoikka sekä Ihantalan alueet ja Svetosta takaisin Suomeen.

Ainoana missattiin Valkeasaaren venäläinen muistomerkki, ajettiin vielä puolivahingossa vartoidun Datsa-alueen läpi ja ei meinattu pois päästä kun ulospääsypuomi oli tiukasti kiinni. Kuuterselän venäläinen muistomerkki oli kyllä todella jemmassa ja ei olisi löydetty ellei siskoni joka on venäjäntulkki olisi ollut mukana. Silti vasta viidennen kysymisen jälkeen paikka löytyi mäellä olevan kuusikon alta.

Kuvat reissulta ovat lähes samoja kuin teilläkin ja meillä oli hyvä reissu ja kyllä jokaisella taistelupaikalla veti mielen hiljaiseksi ja sekä tottakai jokaisella paikalla avasimme kuohuviinin ja nostimme maljan Suomalaisille sankareille!

Terveisin Ilkka Aaltonen, Tampere


Ja perskules: MAHDAVAA! Kyllä on taas vaivaa nähty! Oli mukava lueskella ja katsella kuvia; itsekin lähes tismalleen saman reitin tehneenä vuosina -99 ja -00. Silloin itsellä raportointi jäi vain kuvien räpsimiseksi ja oppaan kuuntelemiseksi. Nyt onkin sitten faktatietoa tarkemmin ja voipi omiakin kuvia kirjoitella kohdilleen.

Niin, siinä taisi olla vielä silloin -99, kun siinä Kiviniemen ns. "hotellilla" majoittuneena oltiin ja saunaan menoa odoteltiin, niin siihen pölähti iso kuorma-autollinen venäläisiä sotilaita, ilmavoimalaisia. Kuulema olivat niitä viimeisiä Gromovon (Sakkola) tukikohdan karjuja. (tulkki tiesi kertoa kun vähän tingattiin..)

Pasi Kajo

Viimeksi muokattu: 2005-08-16 17:46