History project
Read the description of our history project

	virtualpilots.fi	Suomeksi	\| Thursday, 15.01.2026
	Articles	» Kirjaudu sisään

Home | Articles | artikkelit | virtuaalilentamista_suomessa

Virtuaalilentämistä Suomessa jo yli vuosikymmenen ajan

1994 Suomeen syntyi uusi harrastus: sotalentäminen internetissä. Nykyään virtuaalilentäjiä on jo useita tuhansia ja harrastuksesta on tullut myös virallisesti hyväksytty ilmailun muoto.

Teksti: Jukka O. Kauppinen (Grendel, LLv32)

Vuonna 2004 virtuaalilentäminen Suomessa täytti harrastuksena 10 vuotta. Vielä vuosikymmen sitten simulaattori-ilmailu oli vain satunnaista pelailua lentosimulaattoreiksi kutsutuilla ohjelmilla, joissa ei kuitenkaan ollut paljoa yhteistä lentämisen kanssa. Kotimikrojen tehot eivät riittäneet uskottavan grafiikan tai lentoelämyksen tuottamiseen. Sotilaslentosimulaattoreissa oltiin käytännössä aina yksin muuta maailmaa vastaan, siipimiehiä ei ollut ja vihollisetkin olivat yleensä vain alkeellisia, rajoittuneen toimintakyvyn ja olemattoman taktiikkatajun omaavia maalitauluja. Silti parhaat simulaattorit jaksoivat viehättää.

Vuonna 1994 tämä kuitenkin muuttui. Muutos tuli Amerikasta. Internetin, maailmanlaajuisen tietoverkon, kautta ihmiset pystyivät olemaan reaaliaikaisessa yhteydessä toisiinsa tietokoneiden avulla. Tätä keksittiin hyödyntää myös peleissä. Vuonna 1987 julkaistu Air Warrior oli ensimmäinen lentosimulaattori, jota voitiin pelata verkkoyhteyksien kautta toisten ihmisten kanssa, niin sanotusti "onlinessa". Se oli samalla ensimmäinen online-simulaattori, jossa kaikki muutkin lentokoneet olivat toisten ihmisten ohjaamia.

Enää ei tarvinnut lentää yksin, vaan mukana oli myös muita samalla puolella lentäviä ihmisiä, siipimiehiä, sekä ihmisten ohjaamia vastustajia. Jokaista monitorilla liikkunutta konetta ohjasi toinen ihminen, tuttu tai tuntematon, joka saattoi lentää vaikka maapallon toiselta puolelta käsin. Tietokoneesta tuli apuväline, viestintälaite, jolla sai yhteyden kymmeniin ja myöhemmin satoihin samanhenkisiin ihmisiin. Toisen maailmansodan ilmataistelujen uudelleenlentämisen mahdollistava simulaattori kasvattikin tasaisesti suosiotaan, kehittyi ja laajeni.

1994 kesällä Air Warrior saapui myös suomalaisten ulottuville ja avasi kotimaisille nojatuoli-ilmailijoille uuden aikakauden. Sen ympärille muodostui nopeasti suomalainen harrastajayhteisö, joka keksi termin "virtuaalilentäminen".

Tämä yhteisö rakensi tiiviin pohjan harrastukselle, jota on sittemmin vaalittu ja kehitetty aktiivisesti. Virtuaalilentäjät ry perustettiin vasta myöhemmin jatkamaan alkuperäisen virtuaalilentäjäyhteisön perinteitä ja edistämään virtuaalilentämistä Suomessa.

Mitä virtuaalilentäminen tarkoittaa

Termi virtuaalilentäminen keksittiin vuonna 1996, kun silloinen alkujaan Air Warrior -simulaattoria lentänyt laivue Rednose Reindeers/Finnish Air Force siirtyi Air Warrior -simulaattorista WarBirdsin taivaille, ja etsi samalla uutta nimeä. Erilaisia laivuenimiä pyöriteltiin runsaasti, kunnes joku keksi termin virtuaalilentolaivue. Tästä syntyi samalla uusi yleistermi, virtuaalilentäminen.

Virtuaalilentäminen tarkoittaa online-lentämistä internetissä, ympäristössä jossa muut lentokoneet ovat ihmisten ohjaamia. Virtuaalilentäminen tapahtuu yleensä erityisellä internetissä sijaitsevalla palvelimella, jolla voi olla kymmeniä ja satoja muita ihmislentäjiä, kukin suorittamassa omia lentotehtäviään, hyvin tai pahoin aikein.

Simulaattorilentäminen on puolestaan sitä, että lentosimulaattorilla lennetään yksin, vain tietokonetta vastaan. Virtuaali- ja simulaattorilentäminen ovat siis saman asian kaksi erilaista lähestymistapaa.

Virtuaalilentäjät ry:n toiminta keskittyy erityisesti simulaattorilentämisen virtuaaliseen puoleen, toisten ihmisten kanssa lentämiseen, ja erityisesti virtuaaliseen sotalentämiseen. Tällöin lennämme laivuetoverien tai muiden samalla puolella lentävien pilottien kanssa erilaisia ilmataistelu- ja pommitustehtäviä, vastapuolen ohjaajien yrittäessä torjua meidän tehtäviämme ja suorittaen vastaavasti omiaan.

Nämä tehtävät voivat olla vapaamuotoisia, jolloin tilanteet muodostuvat varsin sattumanvaraisesti, tai suunniteltuja, jolloin molemmilla osapuolilla on käytössään määrätty konemäärä, määrätyt konetyypit sekä tietyt tavoitteet. Viimeksimainitut on yleensä rakennettu jonkin historiallisen taistelutilanteen mukaan, eli niiden alkutilanne on historiallisen esikuvansa mukainen, mutta lopputulos riippuu ohjaajien ja komentajien taidosta. Nämä muutaman tunnin mittaiset historialliset taistelut ovatkin usein kuin reaaliaikaista ilmojen shakkipeliä, jossa vastapuolen komentajat yrittävät juonia ovelammin kuin toinen, mutta lopputulokseen vaikuttaa myös osastojen, parvien ja parien komentajien taito sekä jopa yksittäisen ohjaajan kyvyt. Tulokset voivat siten olla mitä tahansa, odottamattomiakin.

Virtuaalilentäminen on siten parhaimmillaan järjestäytynyttä ja haastavaa. Se ei ole räiskintää, silkkaa aseiden päristelyä lentopelissä, vaan ilmailua tosielämän periaatteiden ja historian antamien esikuvien mallin mukaan, taitoja ja yhteistyökykyä vaalien ja kehittäen. Tällöin kyse on jo historian toisintamisesta, sen uudelleen kokemisesta ja elävöittämisestä, että erään sortin ilmailusta.

Suomalaisten ilmaherruus jo alkuvuosina

Alkuvuosina virtuaalilentäminen oli eksoottista ja jännittävää. Ensimmäiseen suomalaislaivueeseen, Rednose Reindeersiin, pääsemiseksi täytyi osata sellaisia hurjia perustaitoja kuin syöksypommittaminen ja muodostelmalento. Niissä riitti opettelemista, kun kukaan ei entuudestaan osannut käytännössä mitään. Aiempi kokemus yksinpelattavilla simulaattoreilla ei merkinnyt mitään moninpeliympäristössä.

Eikä virtuaalilentäminen ollut halpaakaan. Alkuvaiheessa verkkolentäminen maksoi markan minuutti ja kaukopuhelumaksut. Monet maksoivat lentämisestä yli tuhannen markkaa kuukaudessa. WarBirds-simulaattori, joka oli aikanaan valtava edistysaskel, oli jo halpaa, vain kaksi dollaria tunti. Nyt virtuaalilentäminen oli jo halvempaa kuin oikea lentäminen, eikä Cessnassa ollut aseita.

Hinnasta huolimatta suomalaiset tarttuivat uuteen lentoharrastukseen innokkaasti. Tietoisuus uudesta ilmailumuodosta levisi tehokkaasti, sillä ensimmäisen aallon pelaajiin kuului joukko toimittajia, jotka kirjoittivat siitä peli-, ilmailu- ja aikakausilehtiin. Aktiivisen propagandan ja innostuksen ansiosta suomalaisia oli nopeasti Euroopan Air Warrior -simulaattorissa enemmän kuin mistään muusta Euroopan maasta. Ei ole liioittelua puhua suoranaisesta ilmaherruudesta.

Vuonna 1996 jo vakiintunut suomalainen online-lentäjäyhteisö siirtyi Air Warrior -simulaattorin parista uuden sukupolvin nettilentosimulaattoriin, WarBirdsiin. Seuraavien vuosien aikana harrastajien keskuudessa syntyi tiivis pohja, jota on sittemmin vaalitettu ja kehitetty aktiivisesti.

Suomalainen lentäjäyhteisö löysi toisensa nopeasti myös tietokoneiden ulkopuolella. Samana vuonna järjestettiin ensimmäinen jokavuotiseksi perinteeksi muodostuneista Mosquito Meeting -kesäleireistä. Tapahtuman traditio määrää, että leiri järjestetään kaukana sivistyksestä. Pioneerihenkeä vaadittiin, kun vuonna 1996 leiriläiset sijoittuivat Oulun edustalla olevaan saareen. Kalusto kuljetettiin veneellä, aggregaatti jauhoi sähkön ja langaton verkkoyhteys kytki telttalentäjät muuhun maailmaan. Kesäleirejä on sittemmin järjestetty muun muassa Menkijärvellä, Lieksassa ja Räyskälässä.

Simulaattorien kehitys on ollut sittemmin hyvinkin räväkkää. Air Warrior ja WarBirds olivat aikoinaan ainoita vaihtoehtoja, mutta vaihtoehtoja ei kaivattu - niiden lentäminen oli todenmukaisempaa kuin yhdessäkään aiemmassa yksinpelattavassa simulaattorissa. Näin totesivat WarBirdsistä muun muassa Ilmavoimien hävittäjälentäjät. Nyttemmin simulaattorien kenttä on monimutkaistunut huomattavasti.

Laadukkaita vaihtoehtoja ovat muun muassa WarBirds, Aces High, World War II Online, Target: Rabaul ja IL-2 Forgotten Battles. Tämä on sekä rikkaus että haitta. Simulaattoreissa on eroja mallinnetuissa koneissa, sotanäyttämöissä ja tuntumassa. Eri simulaattoreja voi kokeilla vapaasti ja etsiä niistä itselleen sopivinta. Edistystä on tapahtunut silläkin sektorilla, että perinteisen akselivallat-liittoutuneet-asetelman lisäksi virtuaalitaivailla lentää myös suomalaisia koneita, suomalaisille tutuilla alueilla.

Yhteisö perustaa yhdistyksen

Virtuaalilentäminen on aina ollut ennen kaikkea sosiaalinen laji. Simulaattorilentäminen sujuu yksinkin, mutta virtuaalilentäminen on aina ennen kaikkea toisten kanssa olemista ja touhuamista. Etäisyyksillä ei ole sillä tavoin merkitystä, sillä ystävyyssuhteita syntyy jopa toisia näkemättä.

Kun suomalainen virtuaalilentoharrastus alkoi vuonna 1994 oli Suomessa vain hajanainen joukko harrastajia pitkin maata. Nykyään online-simulaattoreita on useita erilaisia, kukin omanlaisella painotuksellaan. Aktiivisia harrastajia on karkeasti arvioiden päälle tuhat ja muuten menossa mukana olevia virtuaalilentäjiä lienee kaikkineen tuhansia.

Verkossa aktiivisesti ilmailevat virtuaalilentäjät ovat järjestäytyneet virtuaalisiksi lentolaivueiksi, osa historiallisten laivueiden esikuvan mukaan, osa muutoin. Laivueet ovat tärkeä osa kunkin simulaattorin ympärillä olevaa yhteisöä, sillä ne järjestävät kukin omaa toimintaansa ja osa muun muassa kouluttaa ohjaajiaan. Laivueet ovat virtuaalilentämisen ydin, joista tämäkin yhdistys aikoinaan kasvoi. Ensin oli joukko harrastajia, sitten laivueita ja lopulta yhteisö. Vasta itse yhteisö perusti yhdistyksen, toiminnan kehittämistä varten.

Ensimmäisen puolen vuosikymmenen aikana simulaattoreissa ei ollut nykyisen kaltaista valinnanvapautta, vaan käytännössä kaikki suomalaiset online-lentäjät keskittyivät yhteen ainoaan simulaattoriin. Ensin Air Warrioriin, sitten WarBirdsiin. Tästä oli etuna tiivis, yhtenäinen harrastajajoukko. 90-luvun lähestyessä loppuaan markkinat alkoivat kuitenkin kuumentua. Yhä useampiin simulaattoreihin tuli rajoitettu moninpelimahdollisuus 16-32 pelaajalle. Vuosituhannen vaihteen myötä markkinoille tuli muitakin oikeita satojen pelaajien online-simulaattoreita.

Virtuaalilentäjien määrä kasvoi nopeasti, mutta vaarana oli hajaantuminen - harrastajat olivat leviämässä useisiin eri kuppikuntiin, joiden välillä ei ollut enää entisenlaista aktiivista yhteydenpitoa. Todettiinkin järjestäytymistarve.

Pitkän ennakkokeskustelun pohjalta Mosquito Meeting 2001 -kesäleirillä pidettiin perustamiskokous ja Virtuaalilentäjät - Virtual Pilots ry merkittiin ensimmäisenä suomalaisena virtuaalilentoyhdistyksenä yhdistysrekisteriin.

Yhdistyksen synnytys ja toiminnan käynnistäminen oli verrattain vaivatonta, sillä se syntyi jo olemassaolevan yhteisön omasta aloitteesta ja tarpeesta. Käytännössä toiminta jatkui vanhan suomalaisen virtuaalilentäjäyhteisön perinteiden mukaan, joskin virallistamisen myötä mukaan tuli aiempaa enemmän tiedotus- ja edustustoimintaa. Yhdistyksen suurin merkitys oli eri simulaattorien harrastajien kokoaminen ja yhdistäminen saman asian, yhteisen pöydän ääreen. Näin koko harrastuksen asiaa voidaan edesauttaa simulaattorien rajoista piittaamatta.

Tukee myös vakavampaa ilmailuharrastusta ja ilmailuhistoriallista näkökulmaa

Nykyisellään virtuaalinen sotalentäminen on monimuotoisempaa ja suositumpaa kuin koskaan aikaisemmin. Satojen pelaajien online-lentosimulaattorien tasaisen kehittymisen ohella erikoiskiitos tästä kuuluu venäläisen Maddox Games -yhtiön valmistamalle IL-2: Forgotten Battles -lentosimulaattorille. Vaikka se onkin sinällään rajoittunut tuote, ilmassa voi olla vain 32 ihmispilottia yhtaikaa, niin Suomen rintaman ja suomalaisten lentokoneiden saanti kaupalliseen lentosimulaattoriin on nostanut kiinnostusta harrastukseen merkittävästi.

Samalla myös Virtuaalilentäjät ry:n toiminta on kehittynyt ja saanut uusia toimintamuotoja, jotka tukevat paitsi itse harrastusta myös ylipäätään kiinnostusta suomalaiseen ilmailuhistoriaan ja ilmailuun.

Virtuaalilentäminen on siten kokonaisuutena myös oikeaa ilmailuharrastusta ruokkiva ilmailun alalaji. Simulaattoreilla kannuksensa hankkineista monet ovat jatkaneet harrastusta hankkimalla lentolupakirjan. Yhdistys pyrkii auttamaan tätä kiinnostusta olemalla mukana erilaisissa ilmailutapahtumissa, järjestämällä ilmailuretkiä ja omia kokoontumisia, joissa ohjelmaan sisältyy myös esimerkiksi ilmailuhistoriallisia luentoja.

Nuorille simulaattoreilla lentäminen on puolestaan nykypäivänä luonnollinen tapa tutustua lentokoneisiin ja ilmailuun. Tietokone- ja videopelit ovat erittäin suosittuja, ja mikäli ilmailu vähääkään kiinnostaa törmää nuori jossain vaiheessa myös lentosimulaattoreihin. Jos heille voidaan esitellä ilmailuharrastuksen tietokoneitse harrastettavia muotoja, voivat he kiinnostua ilmailusta kattavamminkin. Kotitietokoneella pelattu lentosimulaattori voi siten sopivan innoituksen ja avituksen myötä madaltaa nuorten kynnystä tulla mukaan ilmailuharrastukseen, ja herättää kiinnostuksen ehkä lennokkitoimintaan, purjelentämiseen, laskuvarjohyppäämiseen tai harrasteilmailun kautta ammattilentämiseenkin.

Lentosimulaattorit ovatkin nykypäivänä jopa luonnollisempi tapa astua mukaan ilmailumaailmaan kuin perinteinen muovimallien, liidokkien tai rc-koneiden rakentaminen. Virtuaalilentäjät ja muut simulaattori-ilmailuyhdistykset täyttävätkin merkittävällä tavalla ilmailuharrastuksen kenttää, erityisesti nuorisotyön suunnalla. Siinä missä monet ilmailukillat ja perinteikkäämmät yhdistykset harmittelevat nuorison puutetta on Virtuaalilentäjillä ja muilla simulaattori-ilmailua edistävillä ryhmillä jäseninään nuoria, innokkaita harrastajia runsaasti.

Virtuaalinen sotalentäminen pohjautuu erittäin läheisesti oikeaan sotilasilmailuhistoriaan. Simulaattorilla lentäminen ruokkii ja elävöittää sitä ilmailuhistoriaa, mitä yleensä näkee vain elokuvissa tai lukee kirjoista.

Tähän pohjautuen olemme pyörittäneet yhdistyksen nimissä myös omaa pienimuotoista historiaprojektiamme, jonka yhteydessä suoritamme muun muassa veteraanihaastatteluja, säilömme suomalaista ilmailuhistoriaa ja muistoja, sekä toimimme yhteistyössä suomalaisten ilmailumuseoiden kanssa. Dokumenttiprojektimme muun muassa työstää ilmailumuseoiden arkistoja digitaaliseen muotoon, jotta vanhat, arvokkaat kirjat, muistiinpanot ja raportit säilyisivät myös sen jälkeen, kun nämä vuosikymmeniä vanhat paperit ovat kadonneet. Tällä hetkellä dokumenttiprojekti on tallentanut yli 20 000 sivua alkuperäisiä sivuja. Näitä tullaan aikanaan julkaisemaan yhdistyksen verkkosivujen kautta suurelle yleisölle.

Pitkän tähtäimen tavoite on tuoda kaikkea tätä tietoutta myös muun yleisön vapaasti tutkittavaksi. Sitä odotellessa yhdistys toimii yhteistyössä muiden ilmailuhistorioitsijoiden ja simulaattorivalmistajien kanssa. Tutkimustyön tuloksena yhdistyksen jäsenet ovat vaikuttaneet merkittävästi eri simulaattorien kehitykseen ja muun muassa IL-2:n Suomen kartat ja konekalusto pohjautuvat merkittävästi suomalaisten virtuaalilentäjien työhön.

Ylipäätään virtuaalilentäminen on osoittautunut harrastuksena eläväksi ja kehittymiskelpoiseksi. Virtuaaliset sotalennot tarjoavat ainutlaatuisia ilmailuelämyksiä - ja hyvää seuraa. Eräs ensimmäisen sukupolven suomalaisista virtuaalilentäjistä vaikuttaa nykyään eduskunnassa kansanedustajana. Hän muisteli taannoin lentoharrastustaan ja esikoisensa odotuksen ilojen ja surujen jakamista virtuaali-laivuetovereidensa kanssa. Entä mitä tuore isä teki lapsen saavuttua? Hän vaappui aamutunneilla kotiin klinikalta, käynnisti lentosimulaattorin, nousi taivaalle ja jakoi ilonsa paikalla olleiden virtuaalilentäjien kanssa. Vasta sitten hän sammutti tietokoneensa ja tarttui puhelimeen soittaakseen uutisen sukulaisilleenkin.

Sotalentoja - leikisti mutta tosissaan

Virtuaalilentämisen painopiste on ollut alusta alkaen toisen maailmansodan lentosimulaattoreissa, historiallisessa ilmailussa. Vaikka virtuaalinen sotalentäminen onkin käytännössä tyystin eri asia todellisuuteen verrattuna, niin ainakin henki on vahva, kuten eräänkin veteraanin sanoin "täällä aistii oikein hyvän ilmailuhengen".

Virtuaalisten sotalentojen viehätys on niiden monimuotoisuus, vaativuus ja tietenkin toisten ihmisten läsnäolo. Muut lentokoneet ovat täydellisen arvaamattomia. Jossakin on ensimmäisiä lentojaan lentävä aloittelija, toisessa jo vuosia lentänyt mestari. Silti vuosikausiakin ilmassa viihtynyt pilotti joutuu jatkuvasti sekä ylläpitämään vanhoja taitojaan että opettelemaan uusia. Todelliset taistelutaktiikat toimivat ja ryhmätyö on kaiken a ja o. Muun muassa Hans Windin hävittäjätaktiikka-opit ovat virtuaalilentäjien vakiolukemistoa.

Lennot voivat olla vapaamuotoisia, jolloin tilanteet muodostuvat sattumanvaraisesti, tai suunniteltuja, jolloin molemmilla osapuolilla on käytössään määrätty konemäärä ja konetyypit. Viimeksimainitut on yleensä rakennettu historiallisen tilanteen mukaan, jolloin alkutilanne on historiallinen mutta lopputulos riippuu ohjaajien ja komentajien taidosta. Historialliset taistelut ovat usein kuin reaaliaikaista ilmojen shakkipeliä, jossa vastapuolen komentajat yrittävät juonia ovelammin kuin toinen, mutta lopputulokseen vaikuttaa myös osastojen, parvien ja parien komentajien taito, jopa yksittäisen ohjaajan kyvyt. Tulokset voivat siten olla odottamattomiakin.

Kyse ei olekaan enää pelkästä leikistä, vaan todellisesta lentotoiminnasta. Vaikka lentäminen sujuu myös yksin, niin virtuaalilentäminen onkin aidoimmillaan vain toisen kanssa, etenkin kun on mukana organisoidussa toiminnassa vaikkapa oman laivueen kera - ja vastassa on myös järjestäytynyt vastus. Vaativia ilmataistelu-, saatto- ja pommitustehtävien suorittaminen historiallisesti autenttisesti suunnitellussa ympäristössä tuntuukin joskus lähes aikakoneelta.

Paljon erilaisia harrastajia

Etäisyyksillä ei ole ollut nettilentämisessä merkitystä. Toisia näkee vaikkapa joka ilta, asuivat nämä missä tahansa. Niinpä harrastuksen erikoisiin piirteisiin kuuluu sekin, että ystävykset ja laivuetoverit eivät ole välttämättä nähneet koskaan toisiaan, tai tapaavat ensimmäistä kertaa vasta puolen vuosikymmenen yhteistoiminnan jälkeen.

Virtuaalilentäjien harrastajakunta on täydellinen poikkileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta. Harrastajia on noin 13-vuotiaista eläkeläisiin. Ikä ja ammatti ei ole rajana, vaan ratkaiseva tekijä on pikemminkin se, että ilmailu kiinnostaa jollain tapaa.

Esimerkkejä: erään tapahtuman yhteydessä osanottajia pyydettiin kertomaan myös ammattinsa ja ikänsä. Vastaukset olivat seuraavanlaisia: system development engineer (39), systeemisuunnittelija (35), toimittaja (29), system administrator (24), sales Support Manager (35), toimitusjohtaja (34), opiskelija (23), unix- ylläpitäjä ja järjestelmäasiantuntijaa (26), yksityisyrittäjä (35), tietoliiikenneasiantuntija / tuotepäällikkö (37), art director ja toim.joht. (29), työmies (35), yrittäjä (37), group manager (34), tietoturvakonsultti (50) ja koneinsinööri (29).

Virtuaalilentäminen täydentää muuta ilmailuharrastusta

Tiedustelimme yhdistyksen keskustelupalstalla ovatko kävijät saaneet mitään lisää ilmailuharrastukseensa, oppineet jotain tai intoutuneet johonkin uuteen asiaan simulaattori-ilmailun innoittamana. Oheiset vastaukset puhunevat puolestaan ilman sen kummempia selittelyjä:

Olen lukenut aerodynamiikan, ballistiikan, fysiikan, historian, tekniikan jne. simutauhkaan liittyen. Oppinut katsoessa sivusta miten simut toimivat ja miten MMO-pelit toimivat. Sattumalta vähän tutkinutkin asiaa. Samassa sivussa oppinut esim. DB605sen ihmeitä, ahtimista, mihin teho menee moottoreissa yms.
Simut ovat hemmetin hyvää oppimateriaalia siihen, että tajuaa miten aerodynamiikka toimii ja miksi koneet lentää. Esimerkkinä X-Planen lentokoneensuunnitteluosio tai TargetWare-simulaattorin lentokoneenrakennus.
-78 syntynyt ja ammatiltaan IT/koodari/bittinuija.
Vaikka monet ovat yrittäneet, en ole saanut kiinni historia-osuudesta. Eräs simupelaamisen sivutuote omalla kohdallani on kuitenkin ollut videoiden tekeminen ja säätäminen. Tämä kaiketi tunnetaan maailmalla paremmin nimellä "machinima", mikä ei puolestaan ole pelkästään simulaattorien valtakuntaa.
Kaikenlaista kuvankäsittelyä on tullut lähinnä simulentämisen innoittamana tullut tehtyä. Ja eipä noita suomalaisten ässien kirjojakaan olisi varmaan ilman simuamista tullut koskaan luettua, vaikka WWII on ollut kiinnostuksen kohteena jo pienestä pitäen.
- yrittäjä
Simulaattorien ansiosta on siirtyminen RC-skaalakoneiden (warbirds) mallaamiseen perinteisten flyboy- ja styrokskuutioiden sijaan. Lennättämisen perusteiden huomattavasti helpompi oppiminen aikanaan. Ensimmäisen lennätyskerran jälkeen kerhokaverit olivat polttamassa koneitani ja erottamassa kerhosta. Vieläkään en ole tontannut yhtään konetta.
(Sota)historian, ase- ja laitejärjestelmien toiminnan tutkailu ja yleinen mielenkiinto aiheeseen.
Innostus ilmailuun, jopa ammatillisessa mielessä. (Haku Porin ilmailuopistoon)
-83 Opiskelija/Kuorma-autokuski/Automyyjä/jne.
Alun perin taiteellinen "ura" aloitettu maalaamalla skinejä IL-2:n lentokoneisiin. Nykyään tulee tehtyä viivapiirroksia eri lentokoneista ja ennen kaikkea ilmailutaide perinteisemmässä muodossa (lyijykynä yms.) + tietokoneella tehdyt, tarkat kolmitahopiirustukset.
Historiantutkiminen on vielä alkutekijöissä, joskus olisi tarkoituksena käydä sotamuseossa + ehkä muuallakin tutkimassa Lapin sodan aikana 1945 tapahtunutta Douglas C-47 vs. Ju-88 -tapausta.
- 1989 syntynyt opiskelija lukiolaitoksessa....
Tämän toiminnan kautta on historiapuoli elpynyt. Olen esimeriksi käynyt Ilmailumuseoyhdistyksen veteraanivierailuissa Rallista lähtien, ei varmaan olisi tullut käytyä ilman tätä. Valokuvausta aloin harrastaa kun huomasin etteivät taidot/kalusto riittäneet (ilmailu)museokuvaukseen. Ei se vieläkään hyvin suju, mutta paremmin kuin ennen.
Lennokkeja aloimme kaveriporukalla myös rakennella ja lennättää taas tämän virtuaalilentelyn innoittamina.
- Tutkimusinsinööri vm 1975
Simuharrastus oli perheellistyneen nuoren korvike lapsuuden lennokkiharrastukselle. Kolme vuotta online-simujen pelaamista sai muun perheen miettimään, että pitäisikö iskän harrastaa jotain muuta, kuin istua illat tietokoneelle rupatellen. Iskä alkoi harrastaa poikien kanssa jalkapalloa seurassa ja kartingia. Näihin tuskin olisi tullut törmättyä, ellei olisi ollut perhekeskusteluja pelaamisesta. Simuilu tosin jätti ilmailukärpäsen pureman ja lottovoittoa odotellessa haaveillaan lentolupakirjasta.
- 30v insinööri, entinen roudari.
Ilmailu on aina kiinnostanut, mutta mahdollisuuksia sen aitoon harrastukseen ei ole hirveämmin ollut. Lennokit ovat yksi harrastusvaihe, ja ilmailuharraste oli pitkään kirjojen, elokuvien ja lentonäytösten varassa. Simut toivat sitten, nimenomaan online-vaiheen myötä, paljon uutta väriä. Ensinnäkin tärkeimmiten yhteisöaktiviteettia. Uusia tuttuja, hyvin erilaisia ihmisiä, eri ikäisiä, eri elämäntilanteissa, kaikilla sama kiinnostus online-lentämiseen ja ennen kaikkea ilmailuun. Eli nettilentäminen toi paljon uutta tuttavapiiriä, joiden kautta oppi paljon uutta. Se elävöitti ilmailua yleensä.
Se taas kehitti edelleen mielenkiintoa ilmailun eri aspekteihin. Historiaan. Koneisiin. Ihmisiin. Eli voi sanoa, että virtuaalilentämisen kautta on tullut vahvasti elävöitettyä muuta ilmailuharrastusta ja ajatusmaailmaa. Siinä sivussa on päässyt syvemmin mukaan historiapuolelle. Tavannut ammatti-ilmailijoita ja veteraaneja. Vaikka kiinnostusta historiaan on aina ollutkin, niin nykyisenkaltaista aktiivista harrastelija-historiatutkimusta en olisi koskaan aloittanut ilman virtuaalilentämisen antamaa sysäystä
Valokuvaustakin on tullut harrastettua enemmän, kuvankäsittelyä siihen liittyen, dokumenttien käsittelyä, arkistoissa tullut istuttua, suuresti moisesta nauttien. Kirjallisuutta on tullut luettua myös aivan eri tavalla simulaattoreilla lentämisen kautta.
Siinä sivussa on myös esimerkiksi valokuvaaminen, videokuvaaminen, videoiden editointi ja "koti-ilmailuvideoiden" julkaisu tullut mukaan kuvaan, ilmailuvalokuvien kerääminen ja niin edelleen.
- Yrittäjä, 35v
Siinä noin 6-7 ikävuoden paikkeilla innostuin plaraamaan hiirenkorville Eddy Bauerin kirjoittaman "Toinen maailmansota" kirjasarjan. Paljon kuvia, tiivistä tekstiä ja kivoja väripiirroksia taisteluvälineistä. Sitten taisi vielä niihin aikoihin tulla vielä telkusta "Das Boot"ja "Raikulipojat lennossa (Black Sheep Squadron). Muuta ei tarvittu, siitä lähtien on tullut ahmittua kaikkea WW2-historiaan liittyvää (ilma-, meri-, maasotaa ja politiikkaa).
Silloin ei ollut kompuuttereita kotikäytössä, joten aikaa vietettiin viskelemällä pieniä rupelilla varustettuja styroksilennokkeja (niitä runko-siivet-ja vaaleansininen muovirupeli). Silloin tällöin tuli myös väsättyä tuntikausia kasaan jos mistäkin materiaaleista näköiskoneita ja asenneltua niihin monenlaista palavaa ja räjähtävää. Ei sen lentää tarvinnut metriä pitemmälle, pääasia että paloi ja räjähteli iloisesti. Noin -87 alkoi mahdollistua "ilmailu" ruudun ääressä, kun C-64 tuli taloon. Siitä siirryttiin aikanaan pc:n myötä (Red Baron, Aces of the Pacific/Europe, Secret Weapons of the Luftwaffe, European Air War) näihin päiviin. Online-lentämistä on takana parin vuoden verran.
Taustalla kuitenkin on ollut aina hinku perehtyä historiaan ja kirjahyllyn teokset taidetaan tänä päivänä mitata metreissä eikä kappaleissa. Samasta syystä johtuu patologinen "realismin" kaipuu peleissä/simuissa. Se, että saa edes jossain määrin visuaalisesti, itse tekemällä kokea sen mitä on lukenut kirjoista houkuttelee allekirjoittanutta. Virtuaalilentämisestä saa hyviä kiksejä, löytää uusia lukemisen aiheita ja ennen kaikkea on hyviä tyyppejä, jotka jakaa saman kiinnostuksen.
Pienoismalleja olen rakentanut muksusta asti. Ensimmäinen pc saapui joskus 80-luvun lopulla ja lentosimut veivät aika pikaiseen mukanaan. Mitä tästä kaikesta "harrastamisesta" on seurannut? Ainakin lukematon kasa tappaa keskusteluja ystävien kesken siinä vaiheessa jos joku erehtyy mainitsemaan jotain "väärää", mutta myöskin samalla kiinnostus historiaan, ja etenkin lentokoneisiin. Tavoitteena olisi joskus tehdä jonkun sortin ilmasotaa sivuava sarjakuva. Loppupelissä en tiedä mitä tästä harrastuksesta/pakkomielteestä on konkreettisesti jäänyt käteen: tiedän tolkuttomasti täysin triviaaleja faktoja, jossain määrin aerodynamiikkaa ja sairaalloisen mielenkiinnon oppia lisää joka päivä.
Olen viimeaikoina alkanut ottaa tarkemmin selkoa lentosuunnistusjärjestelmistä: VOR/ILS, ADF, DME yms. GPS on vielä tutustumatta. Mukava huomata, että pääsee perille Hallista Pirkkalaan mittarilennossa. Toinen harrastuskohde on ollut paneelien muuntelu kuvankäsittely- ja mittarienmuokkausohjelmilla realistisemmiksi. Hawk alkaa muistuttaa jo melkein Suomikoneelta. Kompromissejä on joutunut tekemään.
- Lentokonesähköasentaja, 43 v.

Virtuaalisia sotalentäjiä Suomessa

Virtuaalilentäjät ry
www.virtualpilots.fi

LLv 30

LLv 32
www.llv32.org

LLv 34
www.virtualpilots.fi/LLv34/

Lento-osasto Kuhlmey
www.leosk.org

PLeLv 44
koti.mbnet.fi/plelv44/

Vaasan Vaakalentäjät
www.kraklund.com/vvl/

Virtual LentoLaivue 26
www.lentolaivue26.org

VLeLv Icebreakers
icebreakers.compart.fi

Online-lentosimulaattoreita vuosien varrelta

Air Warrior (I-III)
Confirmed Kill
Dawn of Aces
European Air War
Falcon 3.0 / 4.0
Fighter Ace
Flying Fircus
IL2-sarja
Red Baron
Target Rabaul
WarBirds 1, 2, 3, 2005, 2006
World War II Online

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleja

Last modified: 2017-03-07 20:58