 |
Home | Articles | Photo reports | kiinan_turnaus
Kiinassa järjestetty kansainvälinen IL-2: Sturmovik - Forgotten Battles -turnaus on päättynyt. Virtuaalilentäjät ry:n sponsoroima Suomen joukkue sijoittui loppumetreillä maailmanmestaruudesta kisattaessa kahdeksanneksi.
International Cyber Air Sports tournament kokosi Kiinaan kahden hengen joukkueen yhteensä 15 eri maasta.
Katso lopulliset sijoitukset.
Suomea turnauksessa edustivat Virtuaalilentäjät ry:n jäsenet Toni "LeLv28_Tiera" Mynttinen ja Janne "LLv34_Stafroty" Salonen.
Virtuaalilentäjänä Kiinassa
Kirjoitin raportin minun ja Stafrotyn Kiinan reissusta. Eihän siitä mitään riemumarssia Uralille tullut, mutta hauskaa oli:
Tomi "Tiera" Mynttinen
24.3.2004
Retki riisitautisten maahan alkoi Helsingin Rautatieasemalta klo 15,
jossa tapasimme Staffin ja Camon kanssa. Virtuaalilentäjät olivat
sponssanneet meille hienot lippikset ja pelipaidat, joiden avulla
saisimme katu-uskottavuutta muiden pelaajien silmissä. Pikaisen
kaupassa käynnin ja ruokailun jälkeen Camo lähti kuljettamaan meitä
Seutulan lentokentälle.
Bookkasimme itsemme lennoille Kööpenhaminan kautta Pekingiin ja
käväisimme sitten vielä Ilmailumuseossa hakemassa viimeiset kicksit
tulevia taisteluja varten. Parikymmentä minuuttia palloiltuamme
palasimme lentokentälle, hyvästelimme Camon ja painuimme terminaaliin.
Tarkastusten jälkeen aikaa oli vielä muutamia kymmeniä minuutteja ja
käytimme ajan tehokkaasti nestehuoltoon.
Koneemme kohti Kööpenhaminaa lähti klo 17.45. Vajaan tunnin matka sujui
parin alkoholiannoksen siivittämänä ja saavuimme Köpikseen
kommelluksitta.
Kööpenhaminan kentällä painuimme välittömästi kaljalle. Kone lähtisi
klo 19.50. Parinkymmenen minuutin kuluttua lähdimme lonnimaan kohti
lähtöporttia. Sinne saavuttuamme ilahduimme huomatessamme, ettei
minkäänlaista jonoa ollut. Onnea seurasi kuitenkin mahanpohjaa
kouraiseva kauhu, kun portin yllä luki "CLOSED". Rynnimme kuitenkin
sisään, missä meitä oltiinkin kaiketi odoteltu jo pitemmän aikaa. "You
are very very late, misters!" huusi stuertti tanskalaisella
aksentillaan, mutta ei onneksi käynyt muuten hankalaksi.
Koneessa huomasimme, että paikkamme olivat erillään ja vieläpä
norjalaisten teinien ympäröiminä. Niillä penteleillä oli vissiin joku
luokkaretki meneillään. Siis luokkaretki Kiinaan jumankauta!
Meikäläisen koulun luokkaretket taisivat muistaakseni olla pikkasen
vaatimattomampia. Niin no, norjalaisllahan onkin sitä öljyä. Prkl.
No matka sujui kuitenkin kestoonsa nähden kohtalaisen kivuttomasti
Viimeistä Samuraita ja muita elokuvia luksuskoneen pikku TV-ruudusta
katsellessa.
25.3.2004
Aamuauringon ensimmäisessä sarasteessa tiirailin koneen ikkunasta
kaukana alhaalla rakoilevaa pilvimattoa. TV-ruudulla näkyvän kartan
mukaan olimme jossakin Länsi-Siperian alangon yllä. Pilvimaton
revetessä alhaalla etelässä näkyivät Novosibirskin valot ja pian tämän
jälkeen alla näkyvä maasto muuttui lohduttoman näköiseksi rotkojen ja
vuorten raatelemaksi lumiseksi ylängöksi. Mongolia ei kovin
houkuttelevalta asuinpaikalta näyttänyt.
Saavuimme Pekingiin vähän ennen puolta päivää. Painuimme oitis vessaan,
jossa oli oikein palvelijat ja kaikki. Pois lähtiessä nämä veijarit
alkoivat vaatia tippiä. Yritin tarjota muutamaa kolikkoa, mutta nehän
eivät kelvanneet, vaan vessapoika repi lompakostani puoliväkisin 20
euron setelin ja antoi takaisin 100 kiinan rahaa (= n. 10 e). Kallis
hinta oven avaamisesta ja käsipaperin tarjoamisesta, mutta en viitsinyt
ruveta kinamaan, kun niitä oli kaksi ja ties vaikka olisivat osanneet
Kung Fua tai Sumopainia...
Tarkastusten jälkeen pääsimme lentokentän aulaan, jossa 10 minuutin
etsinnän jälkeen löysimme meitä vastassa olleet JimmyGiron,
BlitzPig_Lixman ja pari kiinalaiskaveria. Vaihdettiin vähän rahaa ja
lädimme bussilla Pekingin keskustaan, jossa hankimme junaliput Wuhaniin
ja Lixmalle digikameran. Kamerat maksoivat muuten yllättäen enemmän
kuin Suomessa, mutta ruoka ja matkustelu oli halpaa.
Tämän jälkeen jäi vielä muutama tunti aikaa kierrellä kaupungissa.
Kävimme mm. Taivaallisen Rauhan Aukiolla ja Kielletyssä Kaupungissa.
Huomiota herätti kaupungin siisteys. Kadut oikein kiilsivät puhtauttaan
ja pensasaidat oli leikattu oikein vimosen päälle. Virkavaltaa oli joka
kadun kulmassa valvomassa järjestystä. Monet rakennukset olivat aivan
järkyttävän kokoisia krumeluureja. Esimerkiksi Pekingin rautatieasema,
jonne saavuimme seuraavaksi sai oikein haukkomaan henkeä (saattoi tosin
johtua myös siitä, jouduimme juoksemaan ehtiäksemme junaan).
Pikajuna T37 lähti kohti Wuhania täsmällisesti klo 18.53. Junassa
tapasimme legendaariset virtuaalipilotit =FB=VikSin, =FB=Stormin ja
CSL_Kocourin, sekä muita vähemmän tunnettuja pilotteja. Ja tietysti
Olegin.
Hytteihin asetuttuamme lähdimme junan ravintolavaunuun, jossa teimme
tuttavuutta kiinalaisen ruoan kanssa ja tutustuimme tikuilla syömisen
saloihin. Notkuimme ravintolassa kauan ja kiinalaisen oluen
siivittämänä juttu alkoi luistaa vieraiden välillä mukavasti.
Puolen yön aikoihin sain revittyä liian rikasta seosta käyttäneen
Staffin ylös pöydästä. Äijä virkosikin yllättävän nopeasti ja kävi
oitis vesisotasille Kocouria vastaan. Pojat kurlasivat vettä toistensa
päälle oikein antaumuksella ja olivat pian aivan märkiä. Vesipullojen
käytyä tyhjiksi painuimme pehkuihin.
Hytissä Staffi pörräsi tolkuttoman päänsäryn ja kankkusen kourissa oman
ja JimmyGiron petien, sekä lattian väliä, kunnes sai päänuppinsa
kuntoon väkevällä lääkityksellä.
26.3.2004
Heräsin jo klo 3 aamulla junan kolistessa läpi Kiinan maaseudun.
Tasan klo 7.00 aikataulun mukaisesti juna saapui Wuhanin pääasemalle.
Siirryimme juna-asemalta bussilla aivan älyttömän prameaan
luksushotelliimme nimeltään Lake Side Garden Hotel. Söimme aamiaisen ja
siirryimme sitten Wuhan High Tech Toweriin, jossa itse kilpailut
pidettäisiin.
Rakennuksen käytävät olivat täynnä kaikenlaista ICAS-aiheista
koristelua, kuten tauluja, plakaatteja ja lippuja. Järjestäjät olivat
todella panostaneet tähän tapahtumaan. Hetken odoteltuamme pääsimme
käsiksi pelikoneisiimme. Hetken häsläämisen jälkeen saimme järjestäjien
sponsoroimat Saitekit asennettua.
Tuumasimme, että saisimme hetken aikaa totutella uusiin tikkuihimme,
mutta ei. Jouduimme heti siirtymään sääntöjenkuuntelutilaisuuteen. Muut
pelaajat olivat älynneet ottaa omat tutut tikkunsa mukaan, me emme,
mikä osoittautuikin TOSI isoksi virheeksi.
Seuraavana oli vuorossa avajaiset. Järjestyimme jonoon lipputyttöjen
kanssa ja marssimme isoon auditorioon YLEISÖN eteen! Oli hiukan
hermostunut olo kun huomasi miten fanaattisesti Kiinalaiset
suhtautuivat tähän kilpailuun. Tulikohan valmistauduttua ihan riittävän
hyvin?
Pelaajien esittelyn jälkeen siirryimme istumaan ja kuuntelemaan mitä
moninaisimpia puheita välillä kiinaksi, välillä englanniksi. Katsoimme
pari kiinalaisten tekemää FB-videota screeniltä ja kuuntelimme
kiinalaisten mahtipontisia puheita ymmärtämättömyyden ilme naamalla.
Seremonioiden jälkeen siirryimme tornin alakertaan syömään ja sitten
olikin jo ensimmäisen pelin vuoro. Karsintalohkoomme kuuluivat
lisäksemme Venäjän, Brittien ja Sveitsin joukkueet. Ennen otteluita ja
niiden välillä Staffi paini ohjaimiensa kanssa; tikusta hävisivät
kaikki asetukset mysteerisesti vähän väliä. Ainakin neljä kertaa piti
asettaa uudestaan, mikä söi hermoja ja aikaa.
Heti ensimmäisessä ottelussa olikin melkoinen vastus. Nimittäin ketkäpä
muut, kuin VikS ja Storm. Otettiin alle 109G6/AS MK108:lla höystettynä
ja lähdettiin lentoon. Heti kiitoradalla meinasin muuten rämmätä
Staffin kun kaasu oli jäänyt täysille koneen startatessa :) Kiivettiin
minkä Mersusta lähti ja tulimmekin suurinpiirtein tasakorkeudessa
kohtaamiseen. Päätettiin mennä suoraan headonilla päin, koska
arvasimme, etteivät Baranit ottaisi riskejä. Kohtaamisen jälkeen
kaarsimme loivasti oikealle ja pääsimme pian kohtalaisiin asemiin
vihollista vastaan. Staffi kävi ahdistelemaan toista konetta ja minä
toista. Pääsinkin yllättävän helposti sen kutoseen ja lähdimme oikeaan
nousukaartoon. Tottumattomana tikun asetuksiin vedin liikaa ja koneen
oikea siipi muljahti ja peli oli menetetty. Näin vastustajan kaartavan
ylempänä vääjäämättä taakseni ja päätin lähteä syöksyllä irti. Kk:n
osumat rapisivat koneeni runkoon ja huutelin apuja radioon. Suuntasin
koneen kohti kaukana näkyviä pilviä ja toivoin ehtiväni niiden suojiin
ajoissa. Jälkeenpäin sain kuulla että pilviä oli myös suoraan allani,
mutten nähnyt niitä paniikissa. No lopputulos oli se että jouduin
pintoihin kaartelemaan Stromin kanssa ja senhän tietää mitä siitä
seuraa. Samoihin aikoihin Staffi tappeli VikSiä vastaan ylempänä ja sai
muutaman osumankin kk:lla VikSin koneeseen. 25%:n bensavarat eivät
kuitenkaan riittäneet ottelun 15 minuutin aikarajaan asti vaan Afron
oli irtauduttava kesken taistelun laskuun. Joutui kuitenkin ilman
bensaa alasammutuksi. Molemmat siis kuolivat ja maksimi miinuspisteet.
Ensimmäisenä kisapäivänä ei sitten muita lentoja ehdittykään lentää ja
seuraavana oli vuorossa cocktail kutsut. Nimmareiden kirjoittelun
lomassa yritettiin juoda ja syödä. Otettiin valokuvia ja kaikilla oli
niin mukavaa.
Hotelliin palattuamme Staffi, Lixma ja CSL_TurboLover päättivät lähteä
tutstumaan Wuhanin yöelämään. Itse en jaksanut huonosti nukuttujen
edellisten öiden takia. No, enpä kuitenkaan saanut paljoa nukuttua,
sillä Afro palasi n. klo 3 kovalla metelillä, eikä nukkumisesta enää
sen jälkeen tullut mitään :) Kertomansa mukaan olivat usuttaneet
hotellin receptionin hankkimaan itselleen taksin johonkin paikalliseen
menomestaan. Taksin tullessa perille, paikka olikin jo kiinni. Niinpä
äijälauma siirtyi läheiseen baariin. Baarinkin mentyä kiinni löysivät
jostain vielä auki olevan diskon, jossa olivat katselleet megabeibejä,
jotka muuten olivat ihan järkyttävän hyvän näköisiä. Jos
vaimonhakumatka kiinnostaa, niin suosittelen kyllä Kiinaa. Ei mitään
motkottavia lehmiä. No tytöt eivät kuitenkaan näitä ulkomaan gigoloita
lähestyneet, sen sijaan lauma kiinalaisia poikia näin teki. Mikä lie
heidän seksuaalinen suuntautumisensa ollut, mutta kova työ oli ollut
pois häätäessä. Illan päätteeksi sankarit siirtyivät taksilla takaisin
hotellille.
27.3.2004
Kisojen viimeinen päivä. Edessä olivat 2vs2 ottelut Brittejä ja
Sveitsiläisiä vastaan. Molemmat ottelut sujuivat kurjasti.
Tiimityöskentelystä ei tietoakaan ja kamalaa sähläystä ohjaimien
nappuloitten kanssa. Piti aina miettiä 2 sekuntia mitä nappulaa pitäisi
painaa, jotta saisi flapsit alas jne. ja sitten olikin usein liian
myöhäistä. Molemmissa otteluissa tulimme molemmat tonttiin ja saatiin
todella MASSIIVISET miinuspisteet. Kyllä nyt hävetti.
Ajanpuutteen takia ei onneksi tarvinnut pelata enää toisen lohkon kahta
viimeistä joukkuetta, Kiinaa ja Liettuaa vastaan. Saimme siirtyä
auditorioon katsomaan semifinaaleja, pronssiottelua ja finaalia.
Pronssiottelussa Britit pieksivät ehkä yllättäenkin tsekit ja finaalin Saksaa vastaan voittivat odotetusti Flying Baranssit.
Joukkuekilpailujen palkintojenjakoseremonioiden jälkeen alkoivat 1vs1
ottelut. Arvottiin pelaajat neljään karsintalohkoon, joissa
pelattaisiin kerrasta poikkimenetelmällä, eli jokaisen matsin häviäjä
karsiutuisi. Itse sain vastaani... JimmyGiron :) Tästä ottelusta ei
kannata kertoa mitään. Staffi sai vastaansa Lixman, mutta murheet
saitekin rudderin kanssa veivät voitontoiveet.
Loppuaika menikin katsellessa muiden otteluita screeniltä ja jakaessa
nimmareita niitä säälistä pyytäville kiinalaisille. 1vs1 loppuottelu
käytiin VikSin ja Stormin välillä, jonka Storm voitti.
Lopulta koitti lähtö takaisin hotellille, minne Oleg ja Kocour
yrittivät houkutella paikalla olleita tyttöjä. Nämä suostuivat, mutta
jostain syystä eivät päässeet hotellille asti. No, ilta hotellilla oli
kuitenkin ikimuistoinen.
28.3.2004
Aamulla saimme nukkua pitkään. Klo 11 maissa lähdimme bussikiertueelle
Wuhaniin. Oikein poliisiauto ajoi vilkut päällä koko matkan meidän
edellämme. Kyllä oli tosi tärkeä olo :) Käytiin jonkinlaisessa
laserleikkaus tehtaassa exculla ja vierailtiin museossa, jossa oli
näytteillä tuhansia vuosia vanhan keisarin haudan sisältöä. Lisäksi
käytiin muuan puistossa laskemassa seppele venäläisten lentäjien
muistomerkille. Kiertueen jälkeen käytiin syömässä ja lähdettiin
rautatieasemalle. Lastauduttiin junaan ja lähdettiin kohti Pekingiä.
Junamatka sujui jälleen oikein rattoisasti FB:n tarjoamaa vodkaa
lipittäessä. Oltiin melkein koko porukka ahtauduttu
suomalais-tsekkiläiseen hyttiin. Me suomalaiset järjestettiin taas
ohjelmaa. Staffi kävi jälleen vesisotaan ja minä painimaan,
lopputuloksena märkä hytti ja Kocouri lattialla kakomassa. No, ne
provosoi meitä :)
29.3.2004
Junasta päästyämme lähdimme nelistään tsekkien kanssa pyörimään
Pekingiin. Aluksi yritimme vuokrata hotellihuoneen peseytymistä ja
tavaroiden säilytystä varten, mutta kamalien hintojen takia muutimme
suunnitelmia. Raahasimme siis koko päivän laukkuja mukanamme. Kävimme
muutamassa kaupassa ostamassa matkamuistoja ja tuliaisia. Ja
istuskelimme torilla kerjäläisten kiusana.
Tunnin taksimatka Pekingin lentokentälle maksoi vain reilut kymmenen
euroa. Kentällä sähläsimme rahanvaihdon ja lentokenttäveron kanssa ja
aikaa tuhraantui niin paljon, että tsekit meinasivat myöhästyä
koneestaan. Itse selvisimme koneeseemme mukavasti ja matka kohti kotia
alkoi.
Jälkitunnelmia:
Todella hieno reissu! Kiinalaiset olivat todella vieraanvaraisia ja
tekivät kaikkensa vieraiden viihtymisen takaamiseksi. Ruokaa jotkut
väittivät pahaksi, mutta kyllä se ainakin minulle kelpasi kun ei aivan
oudoimpia otuksia koskenut. Järjestäjät todella maksoivat matkat,
asumisen ja ruoat, mitä jotkut (myös minä) etukäteen epäilivät. Koko
reissuun tuhraantui ehkä vajaa 200 e omaa rahaa. Uusia ystäviä (ja ehkä
vihamiehiä) tuli monta.
Ainoa joka jälkeenpäin reissussa harmittaa on se, ettei tullut otettua
omaa, vaikkakin huonoa, niin ainakin tuttua tikkua mukaan.
Jos sama porukka järjestää vielä ensivuonna uuden kilpailun, niin
kannattaa todellakin pyrkiä mukaan. FB:n jätkät puhuivat, että
loppukeväästä järjestettäisiin Moskovassa joku vastaava vähän
pienimuotoisempi tapahtuma.
-Tiera
Stafroty keskittyy...
International Cyber Air Sports tournament järjestettiin Kansainvälisen Ilmailuliiton, FAI:n, tuella.
Last modified: 2004-06-28 22:54
|