 |
Home | Articles | artikkelit | cougarmod
Virtuaalilentäjät
Ry
-
Finnish
Virtual
Pilots
Association
Thrustmaster HOTAS Cougarin rakotulkkimodi
Modaus, teksti ja kuvat: Tuomas "Lart" Haarala, VLeLv Icebreakers
Cougar alkoi väljistyä normaalissa käytössä suhteellisen
kovaa kyytiä, joten jotain oli pakko tehdä. Tein sitten ns.
rakotulkkimodin, jonka näin muualla wepissä. Kyseisen innovaation
luoja löytyy osoitteesta http://mpgnetz.de/images/cougar/tips4.html. Kaikki kunnia tämän
modin innovaatiosta kuuluu siis tälle hepulle, ei minulle.

Tapin ruma kuluma.
|

Liuskat ja tapin kuluma.
|
Kävin siis kaupassa ostoksilla, ostin muutamia uhrattavia
rakotulkkeja sekä hyvää silikonirasvaa joka on hellä
muoveille. Käyttämäni työkalut löytyivät jo omasta
takaa.
Tarvikkeet:
- Pari rakotulkkia (muutaman euron kappale - neljä euroa on jo
riistoa)
- Silikonirasvaa
- M3 ruuvi 10mm
Työvälineet:
- Ristipääruuvimeisseli
- kuusiokoloavainsarja (taisipa olla tuumamittaisia..)
- Leatherman Wave (timanttiliippa, pihdit, ristipääruuvari)
- dremel multitool (pora)
- 2,5mm ja 3mm poranterät
- M3 kierretappi, kierteytystyökalu
Purettuani sähköosat tieltä pois, mittailin mekaniikan
välykset liukupinnoilta. Jos mitattavissa oleva kokonaisvälys
oli 0,2mm, laitoin molemmille puolille välyksellistä kohtaa 0,1mm
paksun liuskan.

Katkottu liuskat.
|

Kierteytys.
|
Pystytapin päädyn holkkimallin "laakerointi" oli erityisen
viheliäinen tehdä asennuksen osalta, ohut jousiteräs pistää
yllättävön lujasti kampoihin tiukalle lenkille
käännettäessä. Sitkeys kuitenkin palkittiin.
Porasin holkkimaisen liuskan kiinnittämistä varten
pystytappiin ei-kontaktipinnan keskelle 2,5mm reiän johon
pyöräytin siihen M3 kierteen ja porasin rakotulkkiliuskaan
vastaavat reiät. Rakotulkkiliuska on melko lujaa tavaraa,
poraaminen onnistuu parhaiten parin puulevyn välissä liuskaa
pitäen, tosin kohdistus on näin todella mielenkiintoista
puuhaa. Alumiinin poraamisessa ja kierteytyksessä leikkuunesteenä
toimii parhaiten etanoli, eli muutamalla tipalla sinolia parantaa
työstöjälkeä kummasti.
Rumasti kulunutta liukupintaa pitii oikaista viilalla, mutta
kevyellä kädellä homma onnistui välystä tolkuttomasti
kasvattamatta.
Mielestäni nämä välykset tulisi tarkistaa ja korjata
jo uudesta tikusta, sillä ainakin tikun X-akselin mekaniikassa
käytetty naurettavan ohut tikku syö mekaniikan alumiiniosat
sohloiksi varsin pian alkuperäiskuntoisena. Tämä osa
modista on todella helppo tehdä, sillä tähän ei tarvita
minkäänlaista porailua - käytännössä purkaminen
ja kokoaminen.
Rakotulkeissa käytetty materiaali on paitsi melkein suoraan
käyttökelpoisessa muodossa, myös kovaa ja sileää
- erinomaista materiaalia liukupinnoille.
Jos tuo edellisessä kappaleessa mainitsemani terästappi pääsee
syömään asennusreikänsä väljäksi, ei jäljellä
ole oikein muuta konstia kuin reikien poraaminen suuremmaksi (ei
käsivaralta!) ja holkitus pronssiholkein tai jopa kuulalaakerointi.
Ainevahvuutta vaikuttaa riittävän laakerointia varten.
Jos alkuperäisen tikun tilalle vaihdetaan paksumpi akseli, kannattaa
kahvalle meneville johdoille porata reikä lähemmäs kahvan
kiinnityspäätä, ja tuoda johdot jo tapin sivulta ulos.

Tapin liuska paikallaan.
|

Liuskat paikoillaan.
|

Mekaniikka paikallaan.
|
Muutamia vinkkejä:
- Pistä ruuvit purkkiin heti ne irroitettuasi, menevät muuten
hukkaan. Ihan varmasti.
- Älä hätäile.
- Ennenkuin teet mitään koneistuksia, mittaa ainakin kolme
kertaa ja tarkista, että teet reiän oikeaan paikkaan.
- varo johtoja
- kärsivällisyydellä voittaa ehjissä osissa sen mitä
voimalla ajassa säästää.
- laita rasvaa kaikille liukupinnoille RUNSAASTI, MUTTEI LIIKAA.
Lopputuloksena oli lähes täysin välyksetön tikku,
joskin hieman välystä jäi jousien kiinnikkeisiin.
Potikoiden kääntelyyn liittyvä mekaniikka on kuitenkin
tämän modin jälkeen tarkka kunnes lisää kulumista
tapahtuu. Tikkua kääntäessä tuntuma oli myös paljon
pehmeämpi, ilmeisesti alkuperäiset alumiinivaluosat
takertelivat sikäli pahasti, että eron huomaa noinkin
pitkän vivun päästä.
Jatkoa tarinalle jahka lisää väljyyttä ilmestyy.
|