Esitelmätilaisuus: Brewsterin tarina

Englanninkielinen versio

Tälle sivulle lisätään hiljakseen aineistoa.

Kuvat: Vladimir Prytkov

04.12.2005 - 13.00 - Suomen Ilmailumuseo, Tietotie 3, Vantaa

Tilaisuuksiin pääsy museon pääsylipulla. Ei ennakkoilmoittautumista.

LEHDISTÖ: Toimitamme lehdistön edustajille pyynnöstä kuvamateriaalia, videon esitelmästä ja muuta aineistoa.

Ohjelma:

- Esipuhe
- Brewster-lentokone ja sen käyttö eri puolilla maailmaa.
- BW-372 - Brewsterin tarina.
  Marja Lampi, Vladimir Prytkov
  Tekninen avustaja Ville Pitkänen
- Brewster-lentäjät kertovat koneella lentämisestä

Molemmissa esitelmissä on myös saatavilla tietoa uudesta vuonna 2006 ilmestyvästä, tunnetusta Brewster-lentäjästä kertovasta kirjasta.

Esitelmän tausta:

Kesällä 1998 löydettiin Venäjän Karjalasta toisen maailmansodan aikainen suomalaishävittäjä mallia Brewster B-239. Lauri Pekurin lentämä BW-372 ammuttiin alas ilmataistelussa 25.6.1942. Löytynyt kone oli ainoa tyyppiään maailmassa, ja asianmukaisilla luvilla varustautuneen suomalais-venäläis-yhdysvaltalaisen etsintäryhmän työn tulokset vaikuttivat ensi alkuun lupaavilta.

Pelastusprojekti joutui kuitenkin ongelmiin. Koneen potentiaalinen arvo haistettiin. Etsijöiden perään hälytettiin OMON-erityisjoukotkin. Koneen omistussuhteet sekoitettiin ja lopulta kone päätyi kauppatavarana irlantilaiseen varastoon useiksi vuosiksi. Sieltä sen matka jatkui varastoon Mobilen kaupunkiin Alabamaan. Kahden vuoden jälkeen kone siirtyi Yhdysvaltain merivoimien museolle Pensacolaan. Monien suomalaisten mielestä koneen ainut oikea paikka olisi ollut suomalaisessa ilmailumuseossa, eivätkä omistussuhteet ole täysin selvät vieläkään...

Miten kaikki alkoi? Mitä koneen etsiminen vaati?

Konetta alusta lähtien etsineet Marja Lampi sekä sen virallisesti löytänyt Vladimir Prytkov kertovat esitelmässään pitkäjänteisestä Brewster-koneen etsinnästä, ja siitä, miten kone loppujen lopuksi löytyi. Ja mitä sen jälkeen tapahtuikaan… Esitelmässä näytetään ensimmäistä kertaa Suomessa myös harvinaislaatuisia valokuvia ja videoita, jotka kuvattiin koneen noston ja kuljetuksen yhteydessä.

Järjestäjä: Virtuaalilentäjät ry

Kuvat: Vladimir Prytkov, Marja Lampi

Jukka Kauppisen esipuhe:

Esitelmämme kohde, Venäjältä pelastettu ja lopulta tiensä Yhdysvaltoihin löytänyt suomalainen Brewster-hävittäjäkone, on ainoa laatuaan maailmassa. Myös koneella suoritetut saavutukset ovat historiankirjoissa ainutlaatuiset. Ja voi sanoa, että myös tämän nimenomaisen koneen tarina on erikoisuudessaan ainutlaatuinen. Kukapa olisi voinutkaan kuvitella, että vuonna 1998 karjalaisesta järvestä löytynyt lentokone joutuisi näinkin pitkän tapahtumasarjan kohteeksi. Sotilasilmailuhistoriaa seuraavien suureksi suruksi koneen omistussuhteet ja kohtalo olivat epäselvät seuraavien kuuden vuoden ajan, kunnes kone löysi lopulta tiensä Yhdysvaltoihin Laivaston Ilmavoimien museon huostaan.

Mutta miten konetta etsittiin? Ketkä sitä etsivät? Miten se löydettiin? Mitä sitten tapahtui? Julkisuudessa näitä asioita on kerrottu varsin vähäisessä määrin - osittain siksikin, ettei lentokoneen omistustilannetta ja kohtaloa sotkettaisi lisää. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen ja BW-372:n tarinaa kohtaan onkin osoitettu runsaasti mielenkiintoa.

Tässä tilaisuudessa voitaneen lähteä siitä, että kaikki tietävät mikä Brewster on ja sen suomalaiset aikaansaannokset. Kertaan suomalaisen BW-historian sijaan lyhyesti koneen käyttöä ulkomailla.

Brewster-tehtaan F2A-konetyyppi suunniteltiin Yhdysvaltain Laivaston 1936 tekemän tilauksen pohjalta. Se oli Laivaston Ilmavoimien ensimmäinen yksitasoinen kokometallinen hävittäjä, jossa oli myös sisäänvedettävät laskutelineet ja suljettava ohjaamo. Ensilento tapahtui joulukuussa 1937 ja ensimmäiset sarjatuotantokoneet toimitettiin kesäkuussa 1939. Näistä 44 myytiin Suomeen.

Suomen ulkopuolella Brewster-hävittäjiä käytti taistelussa kolme valtiota: Yhdysvallat, Iso-Britannia alusmaineen sekä Hollanti.

Yhdysvaltojen käytössä Brewsterien ainut merkittävä taistelutilanne oli epäonninen ja epäsuotuisissa olosuhteissa käyty taistelu Midwaystä kesäkuussa 1942.

Iso-Britannia käytti Brewstereita kaukoidässä japanilaisia vastaan. Briteillä oli lukuisia ongelmia, ei vähiten siksi että koneet olivat osittain vaurioituneet jo kuljetuksessa ja heillä oli ongelmia myös moottorien, huollon ja varaosien kanssa. Siltikin he ylsivät ilmeisesti 1:1 suhteeseen ilmataisteluissa. Brittiläiset Brewster-lentäjät käyttivät taisteluissa tiemmä suomalaisillekin tuttua isku-ja-irti -taktiikkaa.

Suomalaisten jälkeen menestyneimmät Brewster-lentäjät löytyvät Hollannin Kauko-Idän joukoista. Hollantilaisilla oli 71 Brewster B-339 -konetta. Hollantilaisilla oli Brittien kaltaisia ongelmia, mutta vielä huonommat ilmavaroitusjärjestelmät ja ilmavalvonta. Niinpä useimmiten torjuntaan nousseet Brewsterit eivät ehtineet viholliskoneiden korkeuteen. Hollantilaiset Brewster-lentäjät laskivat kuitenkin tuhonneensa 55 japanilaiskonetta, menettäen 30 Brewsteriä ilmataisteluissa. Esimerkiksi 19.2.1942 kahdeksan Brewsteriä nousi torjumaan noin 35 pommikoneen ja parinkymmenen hävittäjän osastoa. Taistelun jälkeen maasta laskettiin 11 tuhottua japanilaiskonetta neljän Brewsterin tuhouduttua.

Suomen ulkopuolella BW:t taistelivat liki poikkeuksetta vaikeissa olosuhteissa, ylivoimaista ja niin teknillisesti kuin taidollisesti parempaa vihollista vastaan, pahimmillaan ilman ilmavaroitusjärjestelmiä, vetäytyen kentältä toiselle, joutuen jättämään rikkinäiset koneet taakseen.

Ei olekaan yllätys, että Kaukoidän taistelujen jäljiltä ei ole jäänyt jäljelle ainuttakaan Brewster-konetta myöhempien sukupolvien iloksi. Yhdysvalloissa koneet romutettiin, pidettiinhän niitä suoranaisena häpeäpilkkuna. Meillä Suomessa ei oltu sodan jälkeen sen järkevämpiä.

Onneksi kuitenkin yksi Brewster, Lauri Pekurin lentämä BW-372, on kuitenkin saatu pelastettua. Nyt pääsemmekin siis itse asiaan. Siihen, miten maailman ainut Brewster-kone löydettiin Venäjän Karjalasta

Esittelen nyt teille esitelmöijämme, joiden toimet ovat olleet ratkaisevia BW-372-koneen löytymiseen.

Vladimir Prytkov on saapunut Suomeen Venäjältä tätä esitelmää varten. Hän on syntyjään mordvalainen - siis Suomensukuinen - maanviljelijän poika. Vladimir harrasti nuoruudessaan kilpatasolla hiihtoa ja työskenteli assistenttina Leningradin yliopistossa valmistuttuaan ydinfyysikoksi. Perestroikan myötä Vladimir etsi leipää uusilta sektoreilta. Koska hän oli kiinnostunut lentokoneista perusti Vladimir yhtiön, joka erikoistui etsimään lentokonehylkyjä. Myös toinen hänen pojistaan, nykyisin juristina toimiva Jevgeni, oli mukana BW-372:n etsinnöissä. Nykyään Vladimir työskentelee geodesian alalla.

Marja Lampi on puolestaan eräs Brewster-etsintöjen primus motoreista. Filosofian maisteri, kirjastonhoitajana toimiva Marja on hävittäjä-ässän ja Brewster-lentäjän Heimo Lammen toiseksi vanhin lapsi. Mainittakoon että Marjan nuorimmaisin lapsi oli jo nelivuotiaana mukana Brewster-neuvotteluissa Pietarissa. Hänen äitinsä Anna Lampi oli puolestaan aikoinaan lottana Malmin lentokentällä ja emännöi Rukajärven kanttiinia. Ei siis ihme, mistä Marjan kiinnostus ja innostus Brewster-koneeseen pulppuaa.

Aputulkkinamme toimii teekkari Juri Stotski.

Virtuaalilentäjien Ville "Camo" Pitkänen toimi esitelmän teknisenä avustajana. Prytkov kertoo koneen nostosta. Marja Lampi, Vladimir Prytkov ja tulkki Juri Stotski. Tikkakoskella sali oli tyystin täynnä. Ville Pitkänen, Marja Lampi, Juri Stotski ja Vladimir Prytkov. Virtuaalilentäjien Jukka Kauppinen, Lampi ja Prytkov Vantaalla. Prytkov ja Lampi.

Virtuaalilentäjät ry järjesti 3.12 ja 4.12.2005 esitelmätilaisuudet Tikkakoskella ja Vantaalla, Keski-Suomen Ilmailumuseon ja Suomen Ilmailumuseon kanssa, jossa kerrottiin ensimmäistä kertaa niin Suomessa kuin ylipäätään maailmalla kuinka vuonna 1942 alasammutun suomalaisen hävittäjäkoneen, Lauri Pekurin ohjaaman BW-372 Brewsterin, tarina jatkui sodan jälkeen.

Esitelmätilaisuudessa koneen etsinnöistä, löytämisestä, nostosta ja sen jälkeisestä tapahtumista kertoivat etsinnät alkuunsaattaneen Brewster-hävittäjälentäjä, hovioikeuden presidentti Heimo Lammen tytär Marja Lampi, sekä koneen nostanut Vladimir Prytkov.

Suomen Ilmailumuseon auditorio oli tupaten täynnä kuuntelijoita.

Esitelmässä kerrottua etsinnöistä ja nostosta:

Kesällä 1998 löydettiin Venäjän Karjalasta toisen maailmansodan aikainen suomalaishävittäjä mallia Brewster B-239. Lauri Pekurin lentämä BW-372 ammuttiin alas ilmataistelussa 25.6.1942. Löytynyt kone on ainoa tyyppiään maailmassa. Koneen etsinnät oli kuitenkin käynnistetty jo 1992, kun Yhdysvaltoihin muuttanut suomalainen sotalentäjä Veikko Sarakontu, nyt Vic Sargon niminen, vieraili Suomessa koulutoverinsa Antti Eisalon luona. Eisalo oli naapuri Brewster-lentäjä Heimo Lammen kanssa. Sargon ja Lampi haaveilivat Brewster-koneen löytämisestä ja saannista näytteille ilmailumuseoon.

Vic Sargon tiesi Yhdysvaltain Merivoimien ilmailumuseon Pensacolassa olevan kiinnostunut ja järjesti yhteydet. Vuonna 1994 museo sai hankkeelle sponsorin, amerikkalaisen miljonäärin Marvin Kottmanin, joka rahoitti etsinnät ja hankki tarvikkeet. Heimo Lampi pyysi etsintöihin mukaan suomalaisen asiantuntijan Timo Nymanin, joka oli selvittänyt Brewster-kone BW-388:n sijaintia. Heimo Lammen toimeksiannosta etsittiin myös venäläinen asiantuntija Vladimir Prytkov, ja Kottmanin kautta hankkeeseen tuli mukaan myös amerikkalainen liikemies Gary Villiard. Marja Lammen avustuksella käytyjen neuvottelujen jälkeen Marvin Kottman ja Vladimir Prytkov sopivat, että Prytkovin yhtiö Petro-Avia suorittaa koneen etsinnät ja noston.

Jouko Liljan BW-388:aa etsittiin kesällä 1994 mutta tuloksetta. 388:n etsinnöistä luovuttiin ja päätettiin sen sijaan etsiä Lauri Pekurin BW-372. Näin tähtäin siirtyi Seivästöltä Itä-Karjalaan. Talvella 1995 suoritettiin useita retkiä ja tutkittiin lukuisia järviä, tuloksetta. Prytkov käveli talven aikana tuhatkunta kilometrejä - yhden järven tutkiminen saattoi vaatia 200 kilometrin matkanteon jäällä. 1996 Prytkovin toimesta löytyi Moskovan sota-arkistoista neuvostotieto koneen putoamisesta, jonka mukaan etsintöjä jatkettiin. 1996 ja 1997 suoritettiin lisää tutkimusmatkoja, tuloksetta. 1997-1998 etsintöjä rahoitti yhdysvaltalainen Charles Haynes.

Etsintöjä jatkettiin 1998 tammi- ja helmikuussa, edelleen tuloksetta. Tällä välin Timo Nyman oli ilmoittanut tietävänsä koneen sijainnin ja tiedusteli rahoitusta etsintäretkeen. Sen järjestettyä Nyman ilmoitti löytäneensä koneen toukokuussa 1998, minkä jälkeen Prytkov kokosi koneen nostoryhmän

Elokuussa 1998 nostoryhmä saapuu koneen putoamisjärvelle ja Timo Nyman osoittaa koneen putoamispaikan. BW-372 löytyy nopeasti järven pohjasta 15 metrin syvyydestä.

Kone täytyi ensin pestä järven pohjassa, koska se oli roskien ja mudan peitossa. Muta oli kuitenkin toiminut myös säilöntäaineena, jonka ansiosta kone oli säilynyt erittäin hyvin. Koneen nosto suoritettiin erittäin varoen. Prytkovin mukaan "ryhmä kohteli konetta kuin lasta, kukaan ei halunnut koneen vahingoittuvan vähimmässäkään määrin." Kone uitettiin rantaan ja nostettiin kuivalle maalle ilman pienimpiäkään vaurioita.

Koneen noston jälkeen tilanne kuitenkin muuttui. Prytkov pidätettiin ja koneen omistussuhteet muuttuivat epäselviksi. Prytkovia syytettiin mm. historiallisen muistomerkin varastamisyrityksestä, uhkana 8-15 vuoden vankeusrangaistus. Syytteet pudotettiin kun Prytkov oli purkanut koneen ja käsitellyt osat varastointia varten.

Tuhansien kilometrien etsinnät

Esitelmän aikana Vladimir Prytkovin ja hänen ryhmänsä panos BW-372-koneen etsinnöissä ja nostamisessa kävi ilmeiseksi. Prytkov suoritti neljän vuoden aikana yli kymmenen etsintäretkeä ja käveli omin jaloin tuhansia kilometrejä konetta etsien, pahimmillaan yli 40 asteen pakkasissa.

"Olin joskus niin nääntynyt, etten jaksanut kuin maata teltassa. Etsinnät vaativat todellista sisua ja motivaatiota", Prytkov kertoo jälkikäteen.

Prytkov itse haluaa lisäksi muistuttaa, että "koneen nostajat, tavalliset Venäjän kansalaiset, kohtelivat kunnioitten konetta, joka oli kuulunut heidän vastustajalleen. He tekivät kaikkensa, että kone saataisiin mahdollisimman vähin vaurioin säilymään maailman ilmailuhistoriaan. Heidän ansioitaan ei pidä unohtaa."

Esitelmien valossa Brewsterin löytyminen olikin ennen kaikkea kahden miehen ansiota: suomalainen Timo Nyman ryhmineen löysi lentokoneen tarkan sijainnin. Vladimir Prytkov tahollaan etsi sitä ryhmineen neljän vuoden ajan, ajoittain omalla kustannuksellaan ja palkatta, sekä suoritti lopulta vaativan nosto-operaation.

Virtuaalilentäjät ry on iloinen voituaan tarjota etsijöille tilaisuuden kertoa tapahtumista omasta näkökulmastaan, etsintöjen karusta arjesta ja vuosikausien vaivannäöstä. Molemmat esitelmätilaisuudet vetivät esityssalit täyteen, ja Tikkakoskella osa kuulijoista joutui istumaan portailla istumapaikkojen loputtua. Suomalainen yleisö kuunteli Prytkovin kertomusta etsinnöistä ja koneen nostotapahtumista erittäin kiinnostuneina.

Brewsterin etsiminen ja nosto.
Esityksen ydinkohdat

1994
Etsitään BW-388-konetta Seivästöllä.
Ei löydy. Luovutaan ja päätetään etsiä Lauri Pekurin BW-372.

1995
Etsinnät alkavat Maaselän kannaksella.
Etsintäalue Pekurin taistelukertomuksen mukaan.
Useita retkiä kesällä, syksyllä ja talvella konetta etsiessä.
Uusia tietoja Suomen Sota-arkistosta.

1996
Tietoja Moskovan sota-arkisto
Venäläisyksikön raporteista selvisi koneen oikea putoamispaikka:
”Yksi kone putosi länteen Hirvimäen lentotukikohdasta. Toinen kone putosi järveen 12-13 km Sandalin kylästä koilliseen. Lentäjän omalla kartalla lukee paikan kohdalla 'Barak'. Kolmas kone putosi ja löytyi 18 km Riikjärven asemalta länteen.”
Etsinnät talvella 1996 - neuvostotietojen mukaisen alueen lounaispuoliset järvet.
Useita etsintäretkiä.

1997
Etsinnät talvella 1997
Alkutalvi -97: Viimeiset järvet Pekurin alueelta
Neuvottelut Villiardin kanssa Pietarissa
Pekurin alue tutkittu eikä mitään ole löydetty
Etsintöjä jatketaan neuvostotietojen määrittelemällä alueella
Uudet varusteet nopeuttivat etsimistä
Prytkov antaa Villiardille Moskovan sota-arkistosta saamansa tiedot
Nyman ilmoittanut Villiardille tietävänsä, missä kone on

1998
Etsinnät talvella 1998
Vain osa järvistä soveltui magnetometrille
Kova pakkanen vaikeutti ja esti etsintöjä
Uusi yritys helmikuussa
Onnettomuus viivästyttää etsintöjä
Kaikki magnetometrille soveltuvat järvet tutkittiin
Toukokuussa Villiard ilmoittaa Timo Nymanin löytäneen koneen
Prytkov kokoaa koneen nostoryhmän

Nosto:
Prytkov kokoaa nostoryhmä. Nyman saapuu Pietariin elokuussa 1998
Seurue lähtee matkaan - 17 henkeä, 2 henkilö- ja 1 pakettiauto
Matka järvelle kesti 29 tuntia.
Nyman kertoo koneen tarkan paikan, kone löytyy naaraamalla.

Koneen peseminen järven pohjassa, nosto.
Prytkovin mukaan kaikki hyvin innokkaita, kohtelivat konetta kunnioittavasti.
Nostolaitteiden kiinnitys

Nostolupa
Segezhan pormestari: “Lupa anottava Petroskoista”
Matka Petroskoihin, nostoluvan saa Vladimir Prytkovin Petro-Avia –yhtiö

Kone saadaan pintaan, uitetaan rantaan, valmistellaan siirtoa varten.
OMON - sisäministeriön erikoisjoukot saapuvat, tieto "miliisi etsii Prytkovia".
Prytkov palaa leirille, leiri hajoaa, Gary Villiard lähtee, Nikolai vei sukeltajat Pietariin.

Ryhmä irrottaa moottorin koneesta ja upottaa sen, "etteivät ulkopuoliset saa kaikkea."
Miliisi saapuu 20-hengen voimin, tuliasein varustautuneena. Käyttäytyy väkivaltaisesti. Ampuvat varoituslaukauksia, ampuvat Prytkovin pään vierestä. Miliisi rikkoo ja vääntelee konetta, pidättää Prytkovin ja apulaisen. Sekehessä sisäministeriön miliisit kuulustelevat Prytkovia ja apulaista, apulainen hakataan, saa aivotärähdyksen.

Ehdollinen vapaus 72 tunnin pidätyksen jälkeen - syytteenä mm. "historiallisen muistomerkin varastamisyritys". Syytteestä uhkana 8-15 vuoden vankeusrangaistus.

Kone helikopterilla Segezhaan.
Prytkov sai tehdä koneelle suojakäsittelyn ja se siirrettiin Moskovaan.
Siirrossa kone sai miliisin huolimattomasta käsittelystä vaurioita.
Koneelle uusi suojakäsittely Moskovassa ja se purettiin siirtämistä varten.
Purkamisen jälkeen Prytkovin syytteet raukesivat.

Pohjalainen, 18.12.2005

"Tarkoituksemme oli alun alkaenkin, että kone viedään Pensacolan museoon, kertoo Marja Lampi."
"Koneen sijoittamisella Pensacolaan ajateltiin samalla tehtävän tunnetuksi Suomen sotahistoriaa. Se olisi ollut Marja Lammen mukaanmyös kunnianosoitus hänen omalle isälleen, Lauri Pekurille ja muille suomalaisille hävittäjälentäjille."
"Etsintöihin ei ryhdytty ennen kuin rahoitus ja hylyn nostolupa-asiat olivat kunnossa. Tiesimme että raskaan koneen nosto vaatii paljon rahaa. Ajatuksena oli tuoda kone ensin Suomeen ja laivata se sitten Ydhysvaltoihin. Sitä ennen kone olisi ollut jonkin aikaa täällä näytteillä."
"Koneen näkeminen oli sydäntä sykähdyttävää. Siinä kentällä ajattelin isääni, joka 21-vuotiaana nousi samanlaisella koneella ilmaan."
"Koneen omistaja on vuosien saatossa vaihtunut, mutta Lammen mukaan omistajayhtiöiden takana ovat olleet koko ajan samat henkilöt. Konetta yritettiin myydä muun muassa internetissä. Tarjottiinpa sitä jossain vaiheessa Suomenkin viranomaisille 10 miljonan dollarin hintaan."
"Lampi ei omien sanojensa mukaan hyväksy sitä toimintaa, mitä koneen myynnin ympärillä on harrastettu. Kyse on sotahistoriallisesta ja maailman arvokkaimmasta lentokoneesta, enkä voi hyväksyä että isäni alkuunpanemasta työstä yrittävät hyötyä henkilköt, joita etsintöjen aikana ei paikalla näkynyt, Lampi puuskahtaa."
"Hän haluaisi myös, että koneen yhteydessä mainittaisiin ne ihmiset, jotka ovat olleet keskeisesti mukana sen etsinnässä. Tällaisia ovat Lammen mukaan muun muassa hänen oma isänsä Heimo Lampi, Timo Nyman ja Vladimir Prytkov. Nyt kunnian koneen löytymisestä yrittävät korjata hänen mielestään väärät henkilöt."
- Kirjoittanut Eeva Nikkilä-Kiipula, STT

Etelä-Suomen Sanomat, tammikuu 2006

"Maailman ainoan jäljellä olevan Brewster-hävittäjän etsintä, löytyminen ja jälkipyykki on pitkä ja kummallinen tarina. Pitkä jo senkin takia, että koneen etsintöjen aloittamispäätöksestä ainutlaatuisen sotakoneen päätymiseen USA:n merivoimien museoon Floridan Pensacolaan meni kaksitoista vuotta. Koneen etsintä on tarina aarteenetsinnästä kaikkine dramaattisine käänteineen. Eikä kaikkea siitä tarinasta ole vieläkään kerrottu julkisuuteen."
"Prytkov oli hoitanut koneen nostoluvat. Lähikaupungin Segezhan pormestari oli ilmoittanut, että nostolupa oli haettava paikallishallinnolta Petroskoista. Prytkovin Petro-Avia yhtiölle myönnettiin lupa. Prytkovin toisella Segezhan matkalla hän sai kuulla, että miliisi ja sisäministeriön Omon joukot etsivät häntä. Prytkov palasi leiriin, leiri purettiin ja paikalle jäi vain Prytkov kolmen miehen kanssa. Miliisin ja Omonin käsiin joutuneiden kohtelu oli varsin kovakouraista Prytkovin mukaan hänen päänsä ohi ammuttiin rynnäkkökiväärillä. Prytkov ja yksi hänen avustajansa pidätettiin 72 tunniksi. Kuulustelujen jälkeen toisella miehellä oli ilmeisesti aivotärähdys. Syyte koski historiallisen muistomerkin varastamisyritystä, josta voi saada 8–15 vuotta vankeutta. Kolmantena päivänä Prytkov vietiin takaisin järvelle osoittamaan moottorin paikkaa. Kun moottori viimein löytyi, kone ja osat lennätettiin helikopterilla Segezhaan ja kuljetettiin sieltä Moskovaan. Prytkov sai hoitaa koneen suojakäsittelyn ja koneen purkamisen. Sen jälkeen Prytkovin syytteet raukesivat."
"Omistajat vaihtuvat. Gary Villiard oli poistunut muiden mukana nostoleiriltä. Elokuun lopulla muille etsijöille selvisi, että Villiard oli Yhdysvalloissa kauppaamassa konetta laivaston museolle. Marja Lampi ja etsintöjä rahoittanut Marvin Kottman matkustivat parin muun henkilön kanssa nopeasti Venäjän Karjalaan ja ehtivät nähdä koneen Segezhassa. Varsinaiset neuvottelut aloitettiin kuitenkin Petroskoissa. Kottman tarjosi koneesta ensin 250 000 dollaria, mutta nosti myöhemmin tarjouksensa 500 000 dollariin. Karjalan tasavallan talousministeri Valeri Panov kehotti tekemään asiasta kirjallisen tarjouksen Karjalan presidentille Sergei Katanandoville. Petroskoissa ryhmään otti kuitenkin yhteyttä Aviazaptsas yritystä edustava mies, joka pyysi Kottmania luopumaan ostoaikeista. Yhteydenotto toiseen yhtiön toiseen edustajaan ja myöhemmin myös Villiardiin toivat esiin uuden tilanteen. Villiard toimi yhteistyössä venäläisyrityksen kanssa. Vieti oli selkeä: ”Voitte lähteä turvallisesti Petroskoista, jos ette jätä tarjousta”. Ryhmä poistui Suomeen, josta tarjous myöhemmin faxattiin Venäjälle. Virallista vastausta asiaan ei kuitenkaan saatu. Tämän jälkeen koneen tarkka reitti ei ole selvillä. "
"Konetta neljä vuotta etsinyt Vladimir Prytkov jäi ilman korvauksia ja elätti itsensä monen vuoden ajan metsurina. Tapahtumat olivat raskas asia, eikä Prytkov ole halunnut puhua niistä julkisuudessa kahdeksaan vuoteen. Myös etsintöjä rahoittanut Marvin Kottman jäi ilman rahojaan. Marja Lammen mielestä palkkio ja kunnia kuuluisivat niille ihmiselle, jotka ovat tehneet työn, eikä niille, jotka tulevat paikalle vasta koneen löytymisen jälkeen. Toisenlaisiakin mielipiteitä asioiden kulusta on. Gary Villiardia sopimusasioissa edustaneen Tero Ermen mukaan Brewster-asian käsittely julkisuudessa on ollut varsin yksipuolista. Laittomuuksia tai edes moraalisesti arveluttavaa toimintaa ei ole ollut. Tehdyt sopimukset ovat olleet luottamuksellisia ja asiassa on paljon yksityiskohtia, jotka selviävät aikanaan. Myöskään etsinnöissä tärkeää osaa näytellyt Timo Nyman ei halua kommentoida tapahtumia millään tavalla."
"Marja Lampi on kirjoittanut Brewsteristä kolme kertaa myös Vladimir Putinille. Toukokuussa 2003 Venäjän omaisuusministeriö vastasi, että kone on edelleen Venäjän Federaation omaisuutta. Tilanne on siis edelleen epäselvä ja keskustelu jatkuu."
- Kirjoittanut Teuvo Pirhonen

Tapahtuman jälkeen olemme saaneet yhteydenottoja eri tahoilta, ja saaneet hieman lisävalaistusta tapahtumien kulkuun. Paljon tuntuu kuitenkin olevan vielä kertomatta muiden prosessin eri vaiheissa mukanaolleiden taholta. Julkaisemme tällä sivulla ja sen englanninkielisellä sivulla ajan mittaan tarkempia uusista lähteistä kertyneitä tietoja.

Jos lukijalla on lisää tietoa asian tiimoilta, kuuntelemme mielellämme. Yhteyttä voi ottaa sivun alareunasta löytyvän Palaute-linkin kautta.

Virtuaalilentäjät ry on toisen maailmansodan online-lentosimulaattoreihin erikoistunut virtuaalilentoyhdistys, jonka juuret kumpuavat jo vuonna 1994 Suomessa käynnistyneestä online-lentotoiminnasta. Simulaattorilentämisen ohella yhdistys toimii aktiivisesti myös etenkin suomalaisen sotilasilmailuhistorian tutkimisen ja tallentamisen saralla.

Virtuaalilentäjät keskittyvät lentämiseen toisten ihmisten kanssa - ja toisia vastaan, yksinomaan verkkoympäristössä eli ns. "massiivimoninpeleihin". Jäsenten aktiivimmin lentämiä simulaattoreita ovat WarBirds, Aces High, World War II Online ja IL-2 Sturmovik.

Yhdistyksen ovet ovat kuitenkin auki kaikille online-sotalentämistä harrastaville lentäjille. Yhdistys pyrkii toimimaan foorumina, jossa eri simulaattorien pelaajat voivat kohdata toisensa tasaveroisina. Virtuaalitaivailta ja Virtuaalilentäjät ry:n jäsenistöstä löytyy täydellinen poikkileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta. Yhteistä meillä on kiinnostus ilmailuun ja simulaattoreihin. Jäsenten iät vaihtelevat noin 15-57 -vuoden välimaissa eli aina nuorisosta eläkeläisiin. Verkkolentotoiminnan ohella yhdistys järjestää myös muita aktiviteetteja, kuten erilaisia tapahtumia tai osallistumme sellaisiin yhdistyksenä. Tutkimme ja tallennamme myös aktiivisesti suomalaista ilmailuhistoriaa.

Virtuaalilentäjät ry on Sotahistoriallisen Seuran yhteisöjäsen sekä Suomen Ilmailuliiton jäsen.

Esitelmäkuvat: Ismo Lahtinen, Matti "My" Yrjölä, Jukka O. Kauppinen
Brewster-kuvat: Vladimir Prytkov

Last modified: 2007-01-07 11:55